tiistai 30. kesäkuuta 2015

Tonni täynnä!

Kesäkuu on ollut kylmä, sateinen ja työntäyteinen. Lomani ei ole vielä alkanut ja jotenkin tuntuu että kesä odottelee vielä alkamistaan. Sateet hiukan verotti äänikirjojen kuuntelemista, allekirjoittanut kun tykkää kuunnella kirjaa fillaroidessaan. Tässä tosin on se riski, että pyöräilijä unohtaa ajatukset kuntoilusta, sykkeestä ja kaloreiden kulutuksesta ja keskittyy tarinan kuuntelemiseen... Vauhdin hurman kääntöpuoli on myös kuulokkeissa humiseva tuuli joka asettaa omat haasteensa kuulemiselle. Onnellisen ihmisen ongelmia, nämä tällaiset.

Sen verran vauhdikas on kesäkuuni ollut etten edes ennalta huomannut 1000. postauksen merkkipaalun olevan lähellä. Tajusin vasta tätä postausta kirjoitellessani että Näkymättömän vartija on tuhannes postaukseni. Luku tuntuu vähän käsittämättömältä, juurihan minä aloitin! Kiitokset siis kaikille niille, jotka ovat olleet mukani ruudun toisella puolella ja myös niille, jotka meille tarinoita tekevät. Ties mitä olisin päätynyt harrastamaan ilman teitä!

Kesäkuun luetut

Kesäkuussa luin 18 kirjaa joista peräti puolet oli dekkareita. Tämä ei sinällään hämmästytä, kesähän on dekkariaikaa parhaimmillaan ja melkoisen mukava jännärikattaus tulikin nautittua: ruotsalaisdekkareista kotimaisiin uusiin tuttavuuksiin, dystopialla ja brittiläisellä tyttösankarilla höystettynä. Oi onnea! Kuukauden parhaisiin lukukokemuksiin kuuluivat Arttu Tuomisen hurja Muistilabyrintti, Kristin Hannahin kyynelet kirvoittavat The Nightingale ja yhtälailla itkettävä Lisa Genovan Still Alice. Hienoja kirjoja, suosittelen lämpimästi. Kesäkuun kummallisinta luettavaa oli Marie Kondon KonMari: Siivouksen elämänmullistava taika. (Lumouksen voimasta kertonee jo varmasti sekin että löysin itseni lukemasti kirjaa siivoamisesta!)

Luettu, muttei blogattu

Aki Ollikainen: Musta satu (Teos, 2015), 156s.

En ole lukenut Nälkävuotta, siitä kuulemani ylistys suoraan sanottuna vähän pelottaa. Mustaan satuun uskaltauduin kuitenkin tarttumaan sillä tapahtumapaikka on tuttu ja aihe kiinnosti siksi. Arvasin kyllä jo kirjaan tarttuessani ettei näillä sivuilla varmastikaan tulla paneutumaan tapaukseen tavalla jota kaipasin mutta mieli teki silti lukea. Mutta mutta... Reilusti sanottuna en oikein saanut kirjan punaisesta langasta kiinni. On eräänlaista kurjuutta ja Tattarisuon tapahtumat ja jotenkin ja kaksi eri aikatasoa löyhähkösti liittyvät toisiinsa. Ei ollut minun juttuni tämä...

Jyrki Erra: Berliinin ajokoirat (Otava, 2015), 441s.

Pidin kovasti Erran Kaunasin sivuista ja siksi odotin innokkaasti hetkeä jolloin saan Berliinin ajokoirat hyppysiini. Kirja sijoittuu aikaan jolloin kaupunkia jakava muuri on juuri murtumassa. Berliinissä lapsuutensa viettänyt Max palaa tyhjentämään sairastuneen isänsä kotia ja törmää vaaralliseen salaisuuteen. Tarinassa on kiehtovia elementtejä mutta osasia on mukana ehkä jo liikaakin. Tunnelma on kuitenkin hieno ja etenkin Palazzo Ereb jäi kiehtomaan - sääli että se oli vain kirjailijan mielikuvituksen tuotetta.

Chris Kyle: American Sniper(HarperCollins, 2012), 432s.

American Sniper ei ole ihan minulle tyypillisintä lukemistoa, mutta siippani halusi kovasti nähdä Chris Kylen tarinaan perustuvan elokuvan ja kävikin niin hassusti että pidin elokuvasta kovin. (Bradley Cooper...) Elokuva oli mainio sekoitus toimintaa ja tunteita ja siksi halusin kuulla Kylen oman äänen hänen kirjansa kautta. Ja kuuluihan se, rivien väleistä kuulin isänmaallisen rämäpään äänen joka ehkä rakasti maataan vielä enemkirjan putkahteleva listamaisuus. En esimerkiksi jaksaisi lukea useamman sivun pituista selostusta Kylen käyttämistä aseista mutta ymmärrän toki etten ehkä edusta kirjan tyypillistä lukijaa.

Mari Jungstedt: Joka yksin kulkee (Otava, 2015), 265s.

Mari Jungstedtin kirjat ovat pitkään olleet minulle eräänlaisia lukupaletin puhdistuskirjoja, vaivatonta luettavaa joka viihdyttää siedettävästi mutta ei jätä minkäänlaista jälkeä. Joka yksin kulkee putoaa tähän samaan katergoriaan. Rehellisesti sanottuna jäin tässä kohdin miettimään miksi enää seuraan tätä sarjaa kun se ei ole aikoihin jaksanut sykähdyttää. Ehkä on aika jättää nämä seikkailut toisille lukijoille ja tehdä tilaa uusille kirjoille.

Haasteiden tilanne

Kirjan vuoden lukuhaastekin etenee - hitaasti mutta varmasti. Kesäkuussa keräsin kolme pistettä: nolosta, kielletystä ja seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä kertovasta kirjasta.

Entäs ensi kuussa?

Säiden suhteen alkaa näyttää jo siltä että uusi jääkausi onkin peruutettu ja saamme nauttia hitusen auringostakin. Mieli tekisi siis pitää pieni kesäkirjojen teemaviikko - katsotaan saanko aikaiseksi moisen, pari mainiota ehdokasta olisi jo mielessä. Ensi kuussa kirjabloggarit myös tempaisevat kirjastojen puolesta,

10 kommenttia:

  1. Onnea tonnista!
    Kesäkirjojen teemaviikko kuulostaa kiinnostavalta. Jos sellaiseen ryhdyt, seuraan postauksiasi innolla. Toivotaan joka tapauksessa auringonpaistetta heinäkuuhun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, minun piti itseasiassa pitää moinen viikko viime vuonna mutta jotenkin se jäi. Nyt olisi siis kirjatkin hankittuna ja mietittynä!

      Poista
  2. Onnittelut tuhannesta postauksesta, se on tosiaan melkoinen määrä. Ja oikein hyvää lomaa, kun sen aika koittaa!

    Minulla on myös vaikeuksia Mustan sadun kanssa. Luin sen jo toukokuussa, mutta en ole saanut kirjoitettua. En päässyt kirjasta jyvälle. Hämmennyin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, samat tunnelmat Mustan sadun kanssa, en ehkä oikein ymmärtänyt tarinan punaista lankaa.

      Lomaan tuntuu olevan vielä tuskallisen monta aamua, odottavan aika on tosiaan pitkä.

      Poista
  3. Hieno saavutus, tonni postauksia, onnittelut ja tsemppiä uuden tonnin aloitukseen :)
    Tykkäsin todella paljon Pidä huolta äidistä kirjasta, jonka olit lukenut. Still Alice on aivan uskomattoman ihana ja olen lukenut sen jo pariin kertaan ja tietysti kävin katsomassa elokuvan ja ihanan Julianne Mooren, joka sai roolista Oscar-palkinnon.

    Lukuiloa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, minulla Pidä huolta äidistä ja Still Alice osuivat melkoiseen itketyshermoon, melkein nolottaa! Kiva että sinäkin tykkäsit!

      Poista
  4. Onnea tonnista myös täältä suunnasta, hieno kertymä!

    Minulla odottaa Still Alice yöpöydällä lukuvuoroaan. Ja tunnistan tuon suhinan pyöräillessä, minulta jäi äänikirjojen kuuntelu sen vuoksi lähes kokonaan kun en saanut selvää. Juoksiessa ei kohise niin kovaa joten siinä voi hyvin kuunnella. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, Still Alice oli kyllä hieno kirja, tykkäsin myös siitä kuinka kirjailija pyrki tavoittamaan sairastuneen elämän ja tunteet.

      Suhina on kyllä raivostuttavaa, varsinkin kirjoissa joissa äänenvoimakkuus on normaalisti ok ja sitten yht'äkkiä draamallisesta syystä lukija kuiskaakin.

      Poista
  5. Onnea hienosta saavutuksesta!
    Ehtoolehdon tuho ja Musta satu samoja luettuja tälle kuulle. Muistilabyrintti on odottelemassa pinossa vuoroaan, kiva kuulla, että tykkäsit! Tuota Siivouksen elämän mullistavaa taikaa tarvittaisiin nyt kipeästi täälläkin, pitäisiköhän kokeilla... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, minä oikeastaan toivoin että siivouksen taika mullistaisi elämäni ja mahdollisesti myös kotini mutta toisin kävi. Helinä-keijua odotellessa...

      Poista