Kyong-sook Shin Pidä huolta äidistä on tuttu kirja muutaman vuoden takaa. Tuolloin silmäkulmat vettyivät seuratessani korealaisperheen tuskaa muistisairaan äidin kadottua, voimakkaimmin kirjasta mieleen jäivät paitsi kaunis kieli myös suru, pelko ja sellainen katumus, joka syntyy kun kaikki on jo liian myöhäistä. Kirja jätti jäljen ja se olikin yksi lukuvuoteni voimakkaimmista kokemuksista. Tänä keväänä huomasin ilokseni että teos on ilmestynyt suomennettuna ja päätin palata uudelleen etelä-Koreaan, nyt omalla äidinkielelläni. Halusin kokeilla millainen suomentaja Taru Salmisen versio lukemastani teoksesta olisi ja kokisinko kirjan tunnelmat yhtä vahvoina.Kirjan aloitus on vahva ja ahdistava, tyttären kertoessa äitinsä kadonneen Soulin metroasemalla viikko sitten. Kertojat vaihtuvat, tarinaa kuljetaan eteenpäin eri perheenjäsenten puheenvuoroin ja lukijan eteen piirtyy kuva epätoivoisesta etsinnästä ja siihen liittyvistä tunteista. Onnellisista muistoista ja syyllisyyden tunteesta. Miksi suutuin äidille puhelimessa? Miksi en tullut hakemaan häntä asemalta? Miksi jätin perhejuhlan väliin matkani takia?
Tämä ei ole iloinen kirja mutta se on kauniista kuvattu ja tunnesisällöltään vahva tarina, joka vetosi toisellakin kerralla voimakkaasti, tosin huomasin lukukokemukseni muuttuneen vuosien saatossa. Vuonna 2011 elin voimakkaasti perheenjäsenten tuskassa mukana mutta nyt esiin nousi myös muita teemoja, kuten elämä etelä-Korean maaseudulla, sukupolvien väliset erot ja vanheneminen. Perheen äiti on selvästi vanhaa sukupolvea, nainen joka ei osaa lukea mutta viettää päivänsä viljellen kasviksia puutarhassaan ja alati ruokaa laittaen, kaupunkilaistuneille lapsille taas internet, matkailu ja kiire ovat arkea. Vähitellen perheenjäsenistä tulee vieraita toisilleen.
Kirja on napsinut komean määrän erilaisia kansainvälisiä palkintoja ja se on myös ensimmäinen suomennettu etelä-korealainen kirja ja itse kirjailija vierailee Suomessa 7 - 11.6.2015. Hänet ja kirjan suomentajan voi tavata tiistaina 9.6. kello 15:30 Gaudeamus Kirja & Kahvissa (Vuorikatu 7, Helsinki) ja 10.6 klo 16:30 Pienessä kirjapuodissa (Yliopistokatu 28, Turku). Kiinnostuneet, pistäkääpä vinkki korvan taakse!
Into, 2015
Sivuja: 209
Alkuteos: Ommarul putakhae
Suomentanut Taru Salminen
Saatu arvostelukappaleena.
Minulla on ollut tämä hyllyssä jo ties, miten kauan. Ehkä keksin kirjan taannoin blogistasi, koska jonkun blogipostauksesta se on jäänyt mieleeni. Olen yrittänyt kirjaa aloitella ja se on periaatteessa ollut kiinnostava, mutta hermo on palanut heti alkuunsa, kun en tiedä kuka kertoja on. :D
VastaaPoistaTiedän siis, että kertojat vaihtelevat ja kukin perheestä saa suunvuoron. Mutta olisin halunnut heti tietää, kuka on ensimmäisenä äänessä. Siitä tuli jopa pakkomielle minulle. Kirja siis kiinnostaa, mutta en kestä kun en heti tiedä :D
Elegia, minusta ensimmäinen (ja viimeinenkin) on tyttäristä nuorempi, se joka on kirjailija. Kieltämättä tuossa joutuu vähän ponnistelemaan, varsinkin kun ei osaa edes nimistä päätellä onko kyseessä nainen vai mies.
PoistaTiedän kyllä tuon tunteen, kuuntelin juuri äänikirjaa jossa yksi juonen jipoista oli se, että yhden kertojan henkilöllisyys paljastettiin vasta lopussa. Koko kirjan siis pohdiskelin tätä ja mielipiteet vaihtelivat oikein kutkuttavasti.
Tyttäristä vanhempi oli kirjailija ja nuorempi oli farmaseutti. Kirjassahan oli siinä mielessä mielenkiintoinen kerrontatyyli, että välillä myöskin äiti kertoi ja seurasi omia lapsiaan... ihana ihana kirja ja niin täynnä erilaisia tunnetiloja.
VastaaPoistaMai, niinpäs muuten olikin. Menivät siskokset sekaisin! Tunnelataukseltaan kirja on tosiaan vahva ja tällä toisella kerralla löysin uusia teemojakin, ensimmäisellä kerralla elin aika vahvasti mukana vain surussa. On myös kiinnostavaa kurkistaa etelä-Korean kulttuuriin, en juurikaan tunne sitä.
Poista