sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Näkymätön vartija (Baskimaan murhat #1) / Dolores Redondo

Näkymätön vartija putkahti postilaatikkoomme pyytämättömänä arvostelukappaleena joka
otettiin ilolla ja mielenkiinnolla vastaan. Olin juuri palannut Barcelonasta ja espanjalaisdekkari tuntui ihan nappivalinnalta!

Baskimaan murhien ensimmäinen osa tutustuttaa lukijan ylikonstaapeli Amaia Salazariin, joka palaa vanhoille kotiseuduilleen kun Navarran metsistä löytyy teinityttö oudosti murhattuna. Onko tyttöjä vaaniva peto edes ihminen vai onko alueen kansantaruista tuttua basajaun, metsän herran, saalistamassa? Myös Amaian omasta menneisyydestä on nousemassa esiin jotain synkkää....

Näkymätön vartija yhdistelee fantasiaa ja kansanperinteitä dekkariin. Baskimaan synkät varjot ja maagiset hahmot kieltämättä maustavat tarinaa aivan uudella tavalla ja tunnelma onkin asianmukaisen hyytävä. En lukiessani ihan heti hoksannut mistä kirjassa on kyse (välttelen usein takakansien lukemista spoilautumisen pelossa ja tämän siitä sitten saa!) ja muljauttelinkin alussa silmiäni kun poliisin tutkintaryhmä päätyy lähes kättelyssä "epäilemään" mystistä basajaunia...

Amaia on sinällään mielenkiintoinen sankaritar perhetaustansa takia ja veikkaan että kirjasarjassa näistä elementeistä ammennetaan lisääkin jännitystä. Alueena Baskimaa tuntuu sopivan eksoottiselta ja hyytävää menoa piisaa, joten suosittelenkin kirjaa niille dekkarinystäville, jotka kaipaavat hiukan synkkää taikaa elämäänsä.

Gummerus, 2015
Sivuja: 47
Alkuteos: El guardián invisible
Suomentanut Sari Selander
Saatu arvostelukappaleena

6 kommenttia:

  1. Sinun postauksesi on kolmas peräkkäinen, jonka tästä teoksesta nyt luen. Yhteenvetona totean, että voin mainiosti ohittaa tämän teoksen. Aihepiiri on minulle liian synkkä ja sitten vielä tuo kansanperinne. Melkein kuin kansantanssit. Voi elämä. Juoksen pakoon. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, eipä kannata väkisin lähteä lukemaan. Maailma kun on kirjoja pullollaan. Tämä oli kyllä sävyiltään aika synkkä ja nuo yliluonnolliset elementit olisivat vaatineet sellaista heittäytymistä, johon en (näemmä) kyennyt.

      Poista
  2. Silmien muljauttelu, kyllä sitä tuli harrastettua. Oli siinä muitakin puolia, mutta aika moni juttu ilmeinen tai jäi puoliväliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, minulla tässä sotkevat varmaan odotuksetkin. Jos kuvittelen että hyppysissäni on ehta dekkari niin silloin en kyllä purematta niele sitä että etsivät alkavat epäillä metsän taruolentoja heti kättelyssä. Takakannen olisin tietysti voinut lukea ja sen kautta virittyä oikeaan moodiin, mutta kun ne mokomat usein spoilaavat niin paljon...

      Poista
  3. Luin teidän kaikkien arviot tästä uutuusdekkarista, ja kieltämättä kiinnostus kirjaa kohtaan heräsi - niin hyvässä kuin pahassakin. :) Synkkä taika houkuttelee, eli ehkäpä kokeilen tätä dekkaria vielä kuluvan kesän aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, laita kokeiluun vain. Meitä lukijoita on moneen junaan! :)

      Poista