Syvissä vesissä (Sandhamn #1) / Viveca Sten

No niin, tässä sitä on taas luettu yksi kirjasarja nurinpäin. Sain joululahjaksi Stenin tuoreimman suomennoksen Pinnan alla ja huomasin että jälleen kerran saariston ja rikosten yhdistelmä toimii kohdallani vaikkei kyse varsinaisesta rajoja rikkovasta uutuudesta olekaan. Päätin siis jatkaa sarjan parissa -takaperin, totta kai. Sarjan kakkososa, Sisäpiirissä, spoilasi ikävästi ensimmäisen osan loppuratkaisun ilman kunnon syytä mikä hiukan nosti ärsytyskäyrääni mutta perfektionisti minussa ei halunnut jättää sarjaa keskenkään ja lähdinkin siis Syvien vesien pariin hiukan negatiivisella asenteella.

Kirjan päähenkilöinä toimivat pitkäaikaiset ystävykset Nora ja Thomas, joita yhdistää mm. rakkaus saaristoon ja Sandhamniin. Lomasaaren idylli rikkoutuu kuitenkin kun jäiden lähdettyä löydetään kalaverkkoon sotkeutunut miehen ruumis. Kaikki vaikuttaa varsin vaarattomalta kunnes miehen sukulainen löytyy myös saarelta murhattuna...

Näin jälkikäteen olen iloinen siitä että kahlasin alkuun saakka sillä Syvissä vesissä osoittautui sarjan parhaaksi teokseksi. Kesän ja saariston tuntu on läsnä kirjassa vahvasti ja sai odottamaan aurinkoa ja lämpöä innokkaasti. Taidan olla jopa sitä mieltä että sarjan ensimmäinen kirja on ehdottomasti myös sen paras teos, toisin kahdessa seuraavassa kirjassa, tässä ei kikkailla kahdella eri aikatasolla ja pääpainokin on rikosten selvittämisessä eikä pääparin sotkuisissa ihmissuhteissa. Peukutan myös kaunista kantta joka tuo etäisesti mieleeni Hiroshigen työt kaikessa yksinkertaisuudessaan, kiitokset Antti Vallalle kuvituksesta!

Jos jostakin mussuttaisin, valittaisin edelleen siitä kuinka sarjan kakkososa täysin spoilaa ykkösosaan rakennetun tyylikkään loppuratkaisun joka olisi muuten yllättänyt minut täysin. Oma vika, tiedän, mitäs luin kirjat väärässä järjestyksessä... Thomasin ja Noran seikkailut saavat muuten jatkoakin, sillä sarjan osa ilmestyy huhtikuussa (tässä kuussa jo!!) ja se on nimeltään Sotilaiden salaisuudet, kirjan on kustantanut WSOY. Kohta päästään siis takaisin Sandhamniin!

"Noralle se tarkoitti ulkosaaristoa ja meren läheisyyttä, avaruutta ja äärettömyyttä, jonka rikkoi ainoastaan lokkien kiljunta. Kalat pyydettiin pöytään itse ja mäntymetsässä käytiin poimimassa mustikoita. Kauniilla säällä pakattiin eväät ja lähdettiin uimarannalle. Iltaisin keräännyttiin laiturille grillaamaan. Juuri sellaista yksinkertaista elämää Nora rakasti, rauhaa ja hiljaisuutta. Lapset saivat juoksennella vapaasti autoja pelkäämättä. Kaikki tunsivat toisensa. Samanlaista intiimiä pikkukylän tunnelmaa oli vaikea löytää enää muualta."

CrimeTime, 2008
Sivuja: 461
Alkuteos: I de lungnaste vatten
Suomentanut Outi Menna