Orphan Train / Christina Baker Kline

Blogini anti on viime aikoina ollut melko yksiäänistä johtuen pitkittyneestä sairastamisesta. Viretilani oli sitä luokkaa että mieli teki lähinnä lukea jotain vetävää ja helppoa ja sellaista jonka saisi luettavaksi ilman käppäilyä kirjastoon. Siispä olen hyödyntänyt röyhkeän paljon Helmetin OverDrive-kokoelmaa, josta myös Orphan Train syliini tipahti. Kirjavalinta tapahtui melko pitkälti nimen perusteella, muistan joskus lukeneeni näistä orpojunista ja se riitti lainaamispäätökseen.

1920-luvulla pieni irlantilaistyttönen, Niamh, matkaa perheineen New Yorkiin paremman elämän toivossa. Kohtalo kuitenkin puuttuu peliin ja Niamh päätyy junaan joka kuljettaa itärannikon orpolapsia keskilänteen adoptoitaviksi. Nykyajassa taas 91-vuotias Vivian kertoo elämänsä tarinaa teini-ikäiselle Mollylle, joka niinikään on yksin maailmassa. Voiko yksinäisyys yhdistää?

Orphan Train oli oiva kirja velttoon olotilaan, Niamhin tarina oli nimittäin sekä koskettava että kiinnostava ja pieni aikahyppely vain virkisti menoa. Koska tiesin entuudestaan pikkuisen näistä junista, oli helppo samaistua Niamhiin ja kauhistella menoa joka meidän ajassamme tuntui kovin tunteettomalta. Paljon ovat ajat muuttuneet ja joskus ihan parempaankin suuntaan.

Kirja oli juuri mukavan helppo ahmaistava ja viihdyin sen parissa hyvin vaikkei se varmasti korkeakulttuurisia lukuelämyksiä tarjoakaan. Mutta jos historia tai ns. ihmiskohtalot kiinnostavat niin tässä olisi kelpo luettavaa!

HarperCollins, 2013
Sivuja: 278