.jpg)
Kolmannen silmätulehduksen tehdessä tuloaan halusin palata lapsuuteni klassikoihin äänikirjojen muodossa. Olin pongannut Helmetin Overdrive-kokoelmista Louisa May Alcottin Pikku naiset -kirjan mutta koska kirjalla on kohtuullisesti kestoa (19 tuntia) olin odotellut hetkeä jolloin kuuntelemiselle varmasti olisi aikaa. Ja nyt oli!Pikku naiset tuskin kaipaavat sen kummempaa esittelyä, onhan kyse tyttökirjaklassikosta joka varmasti monille on tuttu ja rakas - minullekin. Tätäkin tarinaa olemme leikkineet paljon ja muistan että Jon rooliin oli aina tunkua. Ja ihmekös tuo - lapsen näkökulmasta Jo taitaa olla se jolla on eniten hauskaa kirjassa!
Odotin siis kuuntelukokemukseltani herttaista lapsuudennostalgian täyttämää aikaa ja toteutuihan tämä tosiaan tavallaan. Luulen kuitenkin lapsena lukeneeni jonkinlaisen lyhennetyn version kirjasta koska tässä äänikirjaversiossa oli paljon sellaistakin asiaa jota en lapsuudestani muista, kirja sisälsi mm. useita kirjeistä koostuvia kappaleita ja Megin pienen perheen arkea. Kokonaisuus oli toki tutun herttainen ja nostalginen mutta ikäväkseni joudun sanomaan ettei kärttyisä ja flunssainen, viihdytystä kaipava kuuntelija ei rakastunut. Lapsen näkökulmasta herttaisuus toki toimii varmasti mutta nykypäivää elävänä aikuisen koin vähintään vaivaannuttavina mm. kohdan jossa Megin epäonnistunut hillonkeittoyritys johtaa siihen ettei Johnia odota kotona illallinen mikä puolestaan johtaa pienimuotoiseen aviokriisiin... Myös jo edellämainitsemani kirjeet eivät oikein toimineet äänikirjamuodossa, tuskastuin mm. kohtaan jossa minuuttitolkulla kuvailtiin joululahjoja. Tästä opin siis ainakin sen, että äänikirjojen kohdalla pidän nopeatempoisesta tekstistä, jossa toki on paikkansa kuvailulle kunhan sitä ei ole liikaa.
Tuntuu kurjalta kirjoittaa näin rakkaasta klassikkoteoksesta mutta tällä kertaa kokonaisuus ei toiminut minun kohdallani. Ehkä syynä oli huono viretila, kirja saattaisi toimia paremmin silloin kun lukija on valmiimpi antautumaan kirjan lempeälle ja leppeällä vanhan ajan tunnelmalle.
Blackstone Audio, Inc, 2005
Kesto: 18h 59s
Lukija: C. M Hébert
Kirjan vuoden lukuhaaste: Kirja, jonka muistat lapsudestasi
Hauskaa, että bloggaist tästä, vaikket kovin suuresti tällä kertaa lämmennytkään! Lapsuuden klassikoihinsa palaaminen myöhemmin voi olla hieman riskialtista, mutta voihan olla että hieman negatiivinen kokemuksesi johtui juurikin siitä kuuntelusta. Itse en ole ollenkaan äänikirjaihmisiä, ja luulen, että saisin monen potentiaalisesti hyvän lukukokemuksen pilattua kuuntelemalla.
VastaaPoistaParisen vuotta sitten luin Pikku naisia I:n ja II:n. Tykkäsin, mutta toisaalta kirjoissa oli paljon sellaistakin, mikä häiritsi. Itse asiassa minullakin on jäänyt hyvin negatiivisesti mieleen tuo Megin ja Johnin pikku hilloaviokriisi, joka oli aivan kamalaa luettavaa mielestäni. Tai siis siinä esiin tuleva naiskuva ja naisen rooliin kohdistuvat odotukset herättivät suorastaan ahdistusta.
Anna, yritän blogata niistäkin kirjoista joista en pitänyt, koska joskus tekee hyvää myös miettiä miksi kirja ei sytyttänyt. Joskus hetki on väärä, joskus kirja on minulle väärä. Tässä tapauksessa kuunnellessa heräsi niin paljon ajatuksia että teksti pulppusi helposti. (Editoin pois aika paljon.)
PoistaTuo hillokriisi on kyllä melkoinen, muljauttelin silmiäni ajatellessani että Megin pitäisi vielä - hoidettuaan pieniä kaksosia koko päivän - jaksaa myös viihdyttää töistä palaavaa Johnia. Mutta näin ne ajat muuttuvat, onneksi!