Rooms / Lauren Oliver

Vuodenvaihde sotki hiukan lukusuunnitelmiani ja iski täytekirjan tarve. (Täytekirjalla tarkoitan suunnittelematonta, täysin mututuntumalla valittua luettavaa, joka valitaan lähinnä sillä periaatteella että ko. kirja on saatavilla. Käytetään silloin kun varsinaiselta lukulistalta ei syystä tai toisesta saada luettavaa.) Lauren Oliver oli minulle tuntematon kirjailija mutta tiesin hänen julkaisseen useampia teoksia (ja kirja oli OverDrive-kirjastossa lainattavissa) joten meidän oli aika tutustua Laurenin kanssa.

Roomsissa vauras Richard Walker on juuri kuollut ja miehen ongelmainen perhe, alkoholisoitunut vaimo, katkera tytär ja itsetuhoinen poika, palaavat jakamaan omaisuutta. Ikävä kyllä he eivät ole talossa yksin...

Olin alkuun rehellisesti sanottuna hämmentynyt, sillä en ymmärtänyt aluksi mitä/keitä kirjassa esiintyvät Sandra ja Alice olivat. (Enkä muuten kerro teillekään, saatte pähkäillä ihan itse!) Ahaa-elämyksen myötä lukufiilikseni muuttui merkittävästi, kyseiset rouvat nimittäin ovat ehdottoman mielenkiintoisia ja Oliver avaa heidän taustaansa pikkuhiljaa, melkein kuin kiusaten lukijaa. Sandra ja Alice ovatkin ehkä kirjan parasta antia vaikka Oliver tekeekin hyvää työtä pehmentäen ja inhimillistäen aluksi melko rasittavan oloista perhettä.

Rooms ei oikein istunut minun kirjamakuuni sillä vaikka teokseen paljon mielenkiintoisia elementtejä mahtuukin, jää kokonaisuus jotenkin kolkoksi ja vajaaksi. Ehkä syynä on se, etten kyennyt mitenkään samaistumaan yhteenkään kirjan henkilöistä tai edes pitämään heistä. Henkilöhahmojen miellyttävyys ei sinällään ole minulle tärkeä kriteeri luettaessa, moni aika rasittavakin tapaus on kuitenkn onnistunut koukuttamaan minut kiinni tarinaansa mutta tällä kertaa niin ei käynyt; Minnan, Carolinen ja Trentonin itseaiheutettu surkeus ei herättänyt minussa myötätuntoa tai mielenkiintoa.

HarperCollins, 2014
Sivuja: 341
Kirjan vuoden lukuhaaste: Kirja jonka henkilöistä eivät kaikki ole ihmisiä