perjantai 6. helmikuuta 2015

Paperilla ja valkokankaalla: Kaiken teoria ja Travelling to Infinity / Jane Hawking

Sanotaan, että jokaisen menestyvän miehen takana on nainen ja tämä vaikuttaa pitävän paikkaansa myös fyysikkonero Stephen Hawkingin kohdalla. Tartuin Jane Hawkingin omaelämäkerralliseen teokseen Travelling to Infinity osittain 6.2.2015 Suomen ensi-iltansa saavan elokuvan takia, mutta myös siksi että olin utelias Hawkingien perhe-elämän suhteen - millaista voi arki olla jos puolisolla on sekä mittava ura että vakava sairaus?

Jane tapaa Stepheninsä nuorena opiskelijana ja hääkellot soivat vaikka Stephen onkin saanut diagnoosinsa. Perhe kasvaa ja sekä Stephenin ura että sairaus etenevät. Miehen maineen kasvaessa myös Jane pohtimaan omia prioriteettejään ja sitä, kuinka paljon toisen ihmisen eteen voi uhrata.

Jane Hawkingin tarina on tuntuu kuvaukselta omaishoitajan ja assistentin elämästä, sillä hänen suhteensa Stepheniin jää jokseenkin taka-alalle tarinassa. Hän toki ajoittain mainitsee rakastavansa puolisoaan tai kehuu tämän karismaa, mutta minulle lukijana välittyi tunne siitä, kuinka Stephen olisi ikäänkuin irrallaan muusta perheesta, kenties hän niin olikin. Tarina on sinällään kiinnostava ja koskettavakin ja Hawkingin perhe-elämän haasteet tuntuvat hurjilta - Jane itse mainitsee kirjassa päiviensä koostuvan lähinnä kodinhoidosta, lastenhoidosta ja Stephenin hoidosta. 1960- ja 1970 -lukujen yhteiskuntakin vaikuttaa melko masentavalta vammaisille suunnattujen, lähinnä olemattomien, tukien ja apujen johdosta.

Aiheeltaan kirja oli siis kiinnostava mutta toteutus hiukan ontui, sillä Hawking muistelee paljon mm. myös taloja joissa he ovat asuneet, piknikkejä, vesirokkoja ja muuta sellaista joka ei ehkä lukijan kannalta ole hirmuisen kiinnostavaa. Osa lukemisesta tapahtuikin hiukan hammasta purren, kirja olisi ehkä sittenkin kaivannut pienoista karsimista.

Alma Books, 2013
Sivuja: 450
Kirjan vuoden lukuhaaste: elämäkerta

James Marshin ohjaamasta elokuvasta Kaiken teoria pääsin siippani kanssa nauttimaan #Kirjan kutsuvierasnäytännössä - kiitos mukavasta kokemuksesta. Kaiken teoria on tänä ehdolla viiteen Oscar-palkintoon, mm. paras mies- ja naispääosa sekä paras elokuva. Nähtyäni elokuvan ymmärrän oikein hyvin, kyseessä nimittäin hieno elokuva jossa välillä kostuu silmäkulma ja välillä tulee purskahdettua nauruun. Etenkin nimiroolia esittävä Eddie Redmayne tekee hurjan hienon roolityön Stephen Hawkingina - Eddie saisi kyllä minun Oscar-ääneni!

Elokuva on mielestäni riittävän uskollinen Jane Hawkingin kirjalle vaikka joitakin tapahtumia onkin järjestelty hieman toiseen muotoon. (Sanoisin että tämä lienee niitä harvinaisia kertoja jolloin elokuva on ehdottomasti kirjaa parempi.) Toisin kuin kirja, elokuva kuitenkin päästää katsojan lähemmäs Stepheniä. Minulle elokuva oli hetkittäin vähän vaikeaakin katsottavaa sillä olen seurannut saman taudin etenimistä tuttavapiirissäni. Elokuva ja kirja tuovat molemmat hyvin esiin myös vammaisten vaikeudet ja sen sisukkuuden jolla monet puskevat eteenpäin - tärkeä ja muistettava asia meille terveille! Niin kauan kuin on elämää, on toivoakin ja aina kannattaa yrittää.

PS. Stephen Hawkingin omaelämäkerta on juuri ilmestynyt suomennettuna nimellä Minun lyhyt historiani (WSOY).

Ohjaaja James Marsh
Pääosissa: Eddie Redmayne ja Felicity Jones



9 kommenttia:

  1. Tämä pitää ehdottomasti katsoa.
    Joskus hyvä elokuva syntyy aivan mitättömästä novellista tuntemattomalta kirjailijalta. Mestariteokseen pohjaavalla leffoilla onkin suuri haaste yltää kirjan mittoihin, ja yleensä eivät yllä.
    Kiinnostuin HS:n jutun luettuani tästä Jane Hawkingin teoksesta, mutta kun luin arviosi (kiitos Norkku!), jossa katsoit, että se on aika laimea, niin päätinkin lukea mieluummin Stephenin kirjan. Kävin tekemässä hankintaehdotuksen kirjaston nettilomakkeelle. Pyysin tilaamaan englannin tai suomenkielisenä. Katsotaan, mitä tapahtuu. Viimeksi pyysin Stephen Fryn uusinta englanniksi ja heti tilasivat ja varasivat minulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, elokuva kannattaa käydä katsomassa. Kokonaisuus on nimittäin kaunis ja koskettava ja vielä inspiroivakin! (Mieheni ryhtyi lukemaan heti Ajan lyhyttä historiaa, mutta totesi sen olevan aika vaikea kirja...)

      Elokuvaan on minusta poimittu kiinnostavimmat palaset Hawkingin kirjasta, toki tarinaa on hiukan romantisoitu mutta mitäpä siitä. Minunkin mieleni tekisi oikeastaan kokeilla tuota uutta Hawkingin kirjaa, olisi kiinnostavaa lukea kuinka hän kokee sairautensa.

      Poista
  2. Norkku, olen leffahullu eli ostan paljon hyviä elokuvia ja ostan usein myös niitä, jotka olemme ensin nähneet elokuvateatterissa. Nyt olemme siinä kiikun kaakun, etät lähdememkö tapamme mukaan katsomaan tätä su, joka on leffailtamme vai odotanko tätä myyntiin. Varmaa on vain se, että tämän filmin minä katson kerran jos toisenkin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, elokuva on kyllä hurjan kaunis musiikkeineen että sikäli saattaisin jopa puoltaa teatteriin menoakin. :)

      Poista
  3. Tämä on kyllä sellainen kirja/leffapari, joka on pakko lukea ja katsoa. Ehkä luen kirjan ensin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, monesti kirjasta on hyvä aloittaa - voi luoda omat mielikuvansa.

      Poista
    2. Kaisa Reetta, monesti kirjasta on hyvä aloittaa - voi luoda omat mielikuvansa.

      Poista
  4. Samassa näytöksessä siis oltiin. :) Redmayne tekee kyllä tavattoman vakuuttavan suorituksen Hawkingina ja varmasti on mukana kärkikamppailussa Oscareita jaettaessa. Ei sillä, pidin kyllä Felicity Jonesinkin roolista.

    Vähän kyllä jäin miettimään, että oliko sillä Wagner-keikalle sitten tehty niitä luentoja siellä CERNissäkin (niin kuin Enqvist kertoi) vai oliko oopperameininki lisätty vain näyttävyyden vuoksi? Ei sillä, hieno elokuva ja hieno se kohtauskin vaikka niin surullinen olikin.

    Katsomisen arvoinen elokuva kyllä ja tuo Hawkingin elämäkerta sekä Ajan lyhyt historia kiinnostavat kyllä kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, siellä oltiin. Felicity Jones teki kyllä vakuuttavan roolisuorituksen, siippa sanoi että hänen mielestään tässä elokuvassa oli vain kaksi näyttelijää, niin vaikuttava pääpari oli.

      Jos muistan oikein, niin kirjassa tuo kohtaus ei tapahdu oopperassa vaan ihan luentokeikalla. Dramaattista tilannetta on varmasti haluttu vain korostaa oopperaympäristöllä ja toimiihan se.

      Minä en taida uskaltautua Ajan lyhyen historian pariin (pienet aivot ja lyhyt matikka) mutta Stephenin omaelämäkerta saattaisi kyllä kiinnostaa.

      Poista