maanantai 2. helmikuuta 2015

Oryx ja Crake (MaddAddam #1) / Margaret Atwood

Oryx ja Crake ilmestyi lukukasaani Helmetissä esitellyn Kirjan vuoden -lukuhaasteen ansioista.
Aloitin viime vuonna uudelleentutustumiseni Margaret Atwoodin tuotantoon ja MaddAddam-trilogiankin lukeminen kävi tuolloin mielessä, - vain hautautuakseen kaikkien muiden lukuideoiden alle. Lukuhaasteessa kuitenkin saa pisteen(!!) luetusta trilogiasta ja siinä olikin sitten kannustetta jo kylliksi. Ja onpahan mainiota että kirjat putkahtivat mieleeni koska olen suoraan sanottuna aika vaikuttunut...

Oryx ja Crake on taidokas dystopia, jonka keskiössä on kenties viimeinen hengissäoleva ihmisrodun edustaja, Lumimies, jota aiemmin kutsuttiin myös Jimmyksi. Vanhan sivilisaation raunioista on noussut viattomien, kauniiden kloonien heimo, Craken lapset joille Lumimies, Oryx ja Crake ovat liki jumalisia hahmoja. Mutta kauan sitten, Jimmy ja Crake olivat ystäviä, pieniä poikia jotka pelasivat tietokonepelejä ja Oryx oli vain köyhä tyttö köyhässä maassa..

Margaret Atwood on hurja kirjailija, olen nytvuoden aikana lukenut kolme hänen teostaan ja ollut vaikuttunut niistä kaikista. Jokainen (Sokea surmaaja, Nimeltään Grace) on ollut teemaltaan erilainen, vahva ja tyylikäs kirja - näistä Oryx ja Crake kuitenkin tuntui helpoimmalta ja vetävimmältä luettavalta, Lumimies pohdinnat koukuttivat minut lähestulkoon heti ensimmäisiltä sivuilta alkaen.

Oryx ja Crake toimii. Nykyisyydessä tempoileva Lumimies palaa takaumissa menneeseen ja valoittaa näin Jimmyn, Craken ja Oryxin menneisyyttä sekä syitä siihen miksi maailma on nyt sellainen kun on. Näin kuvattuna Oryx ja Crake tietysti kuulostaa ihan tyypilliseltä genrensä edustajalta, mutta uskokaa kun sanon, kirja on herkullinen lukukokemus. Atwoodin visiot tulevaisuudesta ovat sekä ilahduttavan vinksahtaneita että pikkuisen pelottaviakin terävänäköisyydessään.  Geeniteknologia kieltämättä onkin varmasti antoisa runsaudensarvi kirjailijalle ja ihan odotan sitä että saan lukea sarjan seuraavan osan, Herran tarhurit ja nähdä mitä kirjailija seuraavaksi keksii!

Otava, 2003
Sivuja: 487
Alkuteos: Oryx and Crake
Suomentanut Kristiina Drews
Kirjan vuoden lukuhaaste: trilogia, osa 1/3

10 kommenttia:

  1. Oho, kuulostaapa hyvältä. Olen tuota Oryxia hiplaillut useasti kirjastossa, mutta aina se on sinne jäänyt. Olen oikeastaan pelännyt sen olevan jotenkin vaikeaselkoinen, mutta ilmeisesti se ei sitä ole.

    Olen Atwoodilta lukenut vain tuon Alias Gracen ja se oli hieman hämmentävä lukukokemus, vaikka kirjasta kyllä pidin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, minusta tämä on aika helppolukuinen mutta taidokas - rohkeasti vaan kokeilemaan. Minäkin olen arkaillut mutta tätä sarjaa on kehunut niin moni että pakko oli uskaltaa.

      Poista
  2. Voi vitsi, olen juuri lukemassa tätä! Ja tykkään. <3

    VastaaPoista
  3. Olen lukenut Atwoodilta kaksi teosta (toinen oli Sokea surmaaja, toisen nimeä en saa tässä päähäni). Pidin varsinkin Sokeasta surmaajasta. Pitäisi ehdottomasti jatkaa Atwoodin lukemista. Kiitos mainiosta muistutuksesta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, Sokea surmaaja on kyllä hieno. Minäkin pidin siitä hurjasti.

      Poista
  4. Tää tulossa mullakin lukuun, nyt luen Nimeltään Grace -teosta ja sekin on koukuttava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari a, minä tykkäsin Gracestakin, ehkä jopa enemmän kuin tästä. Tai aika tasoihin se kyllä menee.. :D

      Poista
  5. Yksi parhaita kirjoja, tämä! Enkä voi olla tässä mainitsematta "Suomen Atwoodia", Maarit Verrosta, jonka Karsintavaihe tulee minulle aina tästä mieleen, tai toisinpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, pitäisikin kokeilla joskus Verrosta!

      Poista