sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Punaisten lyhtyjen kaksoset / Martine ja Louise Fokkens

Olin pongannut Punaisten lyhtyjen kaksoset aikaisemmin paristakin eri blogista ja kirja oli herättänyt uteliaisuuteni erikoisen aiheensa takia - se nimittäin kertoo tositarinan Amsterdamin punaisten lyhtyjen alueella prostituoituina työskentelevistä kaksosista. Kaksoset ovat varsin kuuluisia ja heistä on tehty kansainvälisessä levityksessä oleva dokumenttikin, Meet the Fokkens.

Minun mielikuvani prostituoidun työstä olivat erilaiset kuin Martinen ja Louisen kertomukset antavat ymmärtää. He aloittivat uransa punaisten lyhtyjen alueella 1960-luvun alkupuolella, nyt työvuosia on kertynyt jo puoli vuosisataa. Nyt jo 70-vuotiaista kaksosista Louise, eläköityi kaksi vuotta sitten, mutta Martine jatkaa edelleen ammatissa.

Kirja päästää molemmat kaksoset ääneen vuoronperään, Martine kertoo nykypäivästä, omasta prostituoidun arjestaan, Louise taas kuvaa muistojensa kautta siskosten päätymistä alalle ja työn arkea menneinä vuosikymmeninä. Tarinaan mahtuu tietysti asiakas jos toinenkin, mutta ovatpa sisarukset tavanneet myös valepukuisen prinsessa Beatrixinkin.

Tästä kirjasta kirjoittaminen tuntui aika hankalalta. Minun saamani tv:stä ja kirjallisuudesta saamani mielikuvat olivat melkoisessa ristiriidassa Fokkensin sisarusten arkipäiväisen ja jotenkin oudon leppoisan kuvan välillä. Näille naisille maksettu seksi on arkea siinä missä ruokaostostenkin teko. Kirjassa ei revitellä työn yksityiskohdilla mutta lukijalle ei myöskään tarjota kovinkaan laajaa kuvaa siskosten luonteesta tai tunteesta, mikä jäi häiritsemään minua. Kun sisarukset esimerkiksi kuvaavat ensimmäistä päiväänsä bordellista, kaikki tuntuu melkoisen mutkattomalta, ihan niinkuin ensimmäiseltä työpäivältä missä tahansa työpaikassa. Mutta kun työnä on oman ruumiin myyminen, voiko siihen suhtautua noin mutkattomasti? Tietysti ajat ovat muuttuneet siskostenkin alalla, se käy kirjastakin selvästi esille.

Kirja on mielestäni juuri sopivan pituinen, se onnistui pitämään mielenkiintoni loppuun saakka yllä. Kovin paljon pidempään en ehkä olisi jaksanut kyllästymättä, sillä jossain vaiheessa siskosten panotarinat alkovat minusta jo vähän toistaa itseään. Ehkä se tietyllä tavalla kuvaakin koko alaakin, puoleen vuosisataan mahtuu varmasti monta samantyyppistä asiakastakin.
Lähdin korkeakorkoisissa kengissäni Nieuwendijkiä kohti. Näin, että kadulla oli paljon väkeä ja tunnelma oli huoleton. Kun kävelin Warmoesstraatia Rokin-kadun suuntaan, vastaani käveli vakituinen asiakkaani. Me lähes törmäsimme toisiimme.
"Marie!"
"Hei, Rinus, mitä kuuluu? Minne olet menossa?"
"Olin tulossa sinun luoksesi."
"Sepä hauskaa. Palaan pian takaisin, haen vain ensin leivonnaisia."
Minerva, 2012
Sivuja: 208
Alkuteos: Ouwehoeren : verhalen uit de peeskamer
Kirjasta lisää: Villasukka kirjahyllyssä, Uppoa hetkeen

15 kommenttia:

  1. Sulla on pitkän aikaa ollut kirjoja, jotka eivät kuulu lukulistalleni, mutta tämä on mullakin.

    Saas nähdä, miltä tämä näyttäytyy Musta, kaunis ja kaupan -teoksen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Musta, kaunis ja kaupan varmaan antaa tälle mielenkiintoisen vastaparin. Minua tosiaan vähän häiritsi tuo aika siloinen hyvä seksibisneksestä, mutta ehkä henki on ollut erilainen siskojen aloittaessa uraansa.

      Poista
  2. Tämä kirja on kiehtonut itseäni lähinnä siksi, että olen itse joskus asunutkin punaisten lyhtyjen alueella vähän aikaa (ei mitään valittamista siinä). Onpa kyllä outo kansi kirjassa, jotenkin sottaisen näköinen, IMO.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punaisten lyhtyjen alue on varmaan ollut mielenkiintoinen ja taatusti erilainen paikka asua, näin kotosuomalaiseen verrattuna.

      Poista
    2. Olen asunut suurimman osan elämääni Helsingin Kurvissa tai muuten aivan Kallion nurkilla, niin ei se siihen verrattuna ihan hirveän eksoottista ollut, vähän enemmän seksikauppoja ja vähemmän ns. spurguja. ;-P

      Poista
  3. Eikös se ole vaan hyvä että maailma avartuu kirjallisuuden kautta, ja stereotypioita vähän ravistellaan ;).

    VastaaPoista
  4. Kirjaa en ole lukenut, mutta tykkäsin samannimisestä tv-dokkarista. Tuli Teemalta noin kuukausi sitten. Dokkarin perusteella siskokset vaikuttivat räväköiltä ja ihan sympaattisilta leideiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minäkin huomasin että dokkari oli tullut aika äskettäin telkusta - missasin sen ja harmittaa. Heistä sai kirjassakin sympaattisen kuvan ja varmaan ammatinvalintakin jo antaa viitteitä räväkkyydestä!

      Poista
  5. Minä tykkäsin tästä juuri erikoisen näkökulman takia, sen että prostituutiosta voi kirjoittaa muullakin kuin sillä perinteisellä tavalla.

    Minulta olikin ihan mennyt ohi, että dokumentti on tullut tv:stä. Kyseistä vekotinta minulla ei ole, mutta nettitv:stä onneksi tulee nykyään suurin osa siitä mitä normaalistakin töllöttimestä. Täytyykin mennä heti tiirailemaan löytyisikö dokkari yleareenasta (suhtaudun kyllä vähän skeptisesti): :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun oli ehkä vähän vaikea niellä tätä siksi,että se ehkä kuitenkin antaa mielestäni vähän turhan ruusuisen kuvan prostituutiosta, joka kuitenkin nykyisin on vähän vähemmän leppoisaa. Ja mainitsivathan siskoksetkin pelin hengen muuttuneen viime vuosina.

      Dokumentti kiinnostaisi minuakin, näiden naisten kanssa se tuskin on tylsä!

      Poista
  6. Dokumentti antoi sisaruksista lämpimän ja rempseän vaikutelman, tykkäsin siitä ehkä enemmän kuin kirjasta. Kirja jäi hieman pinnalliseksi, olisin kaivannut enemmän tietoa sisarusten taustoista, päätymisestä seksibisnekseen. Kirjassahan se ohitettiin hyvin nopeasti. Olen aivan samaa mieltä pituudesta, sellaisenaan sitä ei olisi halunnut paljon pidemmästi lukea.

    Kiitos linkityksestä :)

    VastaaPoista
  7. Sain tämä kirjan juuri luettua, ja kirjoitin siitä oman blogitekstini. -Melkoinen lukukokemus! Näkökulma todellakin yllätti, ja poikkesi siitä totutusta, jossa prostituutio yleensä esitetään.

    Kuten Norkku itsekin tuossa sanoit, oli minusta hieman outoa, miten mutkattomasti kaksoset kuvasivat uransa alkua prostituoituina. Minusta tuntuu, että he peittelevät ja jättävät kertomatta aika paljon. Ei voi olla mahdollista, että heistä oli ihan jees, että oma aviomies paritti, ja eka työpäiväkin oli ok ja helppo. Tämä lienee itsesuojelua ja itselle kipeiden asioiden piilottamista. Tai sitten he ovat psyykkisesti jotenkin poikkeavia (jos nyt asian voi näin ilmaista). Huomioni kiinnitti nimittäin myös se, että he eivät edes juurikaan valitelleet sitä, kun joutuivat luopumaan lapsistaan uravalintansa takia. Samoin aviomiehen väkivalta ja uskottomuus sivuutettiin hyvin kevyesti. Minusta tuntuu, että tässä ollaan tehty hyvin tietoinen valinta sen suhteen, minkä sävyinen tarinasta tulee. Paljon kipeitä asioita on jätetty pois. Näkökulma tämäkin.

    P.S. Sen dokumentin voisi kyllä katsoa. Löytyisiköhän jostain netti-tv:stä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, sama tunne oli minullakin. Ehkä he muistojen kipeyttä haluttiin peitellä, on vaikea uskoa että esimerkiksi juuri tuo oman miehen parittaminen ei olisi jollain tasolla arka paikka.

      Dokumentti olisi kyllä kiinnostava, voisivat näyttää sen uusintana joskus.

      Poista