Lakimiehet /John Grisham

Olen tainnut lukea jokaisen John Grishamin kirjan, nekin, jotka eivät olleet erikoiset hyviä. Viime vuosien aikana kirjailija on mielestäni alkanut toistaa itseään ja kirjoista onkin puuttunut se kipinä ja jännite, joilla esimerkiksi Firma ja Aika tappaa vakuuttivat lukijat. Viime vuonna ilmestynyt Tunnustus kuitenkin vakuutti ja siksi odotinkin innolla uutta Grishamia. Lakimiehet kuitenkin jätti minulle ristiriitaisen olon, sillä vaikka kirjailijan teksti onkin tutun sujuvaa ja miellyttävää ja henkilöhahmot värikkäitä ja kiinnostavia, jää juoni ennalta-arvattavaksi ja taka-alalle.

Suuren lakifirman syövereissä työskentelevä David on uupunut ja hermoromahduksen partaalla. Mies on painanut työssään pitkää päivää viisi vuotta ja vaimo toivoisi että puoliso kävisi kotona muutenkin kuin nukkumassa. Tutkinnostaan huolimatta David ei ole koskaan oikeussalissa käynytkään, hänen työnsä on käydä läpi loputtoman tuntuisia kirjelmiä ikkunattomassa huoneessa. Joten eräänä päivänä David lähtee työpaikaltaan, vetää päänsä baarissa täyteen ja päätyy muutaman mutkan kautta Finley & Figgin, kahden miehen ambulansseja jahtaavaan firmaan, joka kituuttaa eteenpäin. Tilaisuus kolkuttaa ovelle ja Finley&Figg lähtevät koettamaan onneaan ryhmäkanteiden miljoonia lupailevaan maailmaan.

Lakimiehistä puuttuu Grishamin luoma jännitys, kirja on oikeastaan aika leppoisa ja vähän ennalta-arvattavakin teos. Viihteenä kirja ei kuitenkaan ole yhtään hullumpi, vaikka Lakimiehet onkin pehmeämpää Grishamia, mutta nautinkin kuitenkin Davidin ja ennenkaikkea hänen uusien työtovereidensa kuvauksesta. Wally, Oscar ja Rochelle ovat mielenkiintoisia ja värikkäitä hahmoja, joita Grisham kuvaa pilke silmässä. Tämä jäikin minulle keskitason kirjaksi - luin, olin kohtuullisen viihdytetty, mutta unohtumaton lukukokemus tämä ei ollut.

Ovi oli auki, ja Rochelle kuunteli jokaista sanaa, tosin tämä nimenomainen keskustelu alkoi käydä hiukan tylsäksi.
Wally puhui hiukan kovempaa. "Me voimme hankkia muutaman tapauksen, lyöttäytyä yhteen ryhmäkanneasiantuntijoiden kanssa, tarjota heille siivun kakusta, hyötyä heidän kustannuksellaan kunnes juttu sovitaan, minkä jälkeen me saamme rekkalastillisen rahaa. Helppoa rahaa, Oscar."
"Vaippaihottumista, vai?"
"Okei, se ei toiminut. Mutta nämä sähkölamauttimet ovat kultakaivos."
"Taas yksi kultakaivos,Wally?"
"Jep, minä todistan sen."
"Teepä niin."

PS. Nappaan tästä So American -haastetta varten Arkansasin osavaltion.

WSOY, 2012
Sivuja: 349
Alkuteos: The litigators
So American: Arkansas