lauantai 17. maaliskuuta 2012

Teräsleijona / Ilkka Remes

Ilkka Remes on isän ja minun juttu. Joululahjojen ostaminen käy helposti, sillä vuosittain kätevästi joulun alla ilmestyvä Remes on aina isän toivelistalla. Myöhemmin vaihdamme lahjakirjoja ja lukemisen jälkeen jutellaan kirjasta. Näin olen tullut tutustuneeksi Ilkka Remeksen, Taavi Soininvaaran ja Wilbur Smithin - isän suosikkien - kirjoihin.

Minulle Ilkka Remeksen kirjat ovat kuin action-leffoja, joskus sellaisen lukeminen vain rentouttaa. Omat suosikkini taitaa olla Karjalan lunnaat, joka oikeastaan toimisikin elokuvana. Kirjoissa piisaa aina mukavasti vauhtia, plussaa ne saavat myös ajankohtaisista aiheista. Kirjailija tuntuu olevan napsivan varsin mukavasti uutisaiheista teemoja kirjoihinsa, mikä omalta osaltaan vetää lukijan tiiviimmin kirjaan sisään.

Ajankohtaisissa teemoissa liikutaan tälläkin kertaa, kirjan päähenkilö on eronnut ja poliisistakin poispotkittu Riku, jonka suurimpana huolena on Leo-pojan huoltajuuden menettäminen. Rikun ex-vaimo nimittäin on muuttamassa takaisin kotimaahansa uuden puolisonsa, kieron liikemiehen Hansin kanssa. Päästäkseen Rikusta eroon Hans mustamaalaa Rikua venäläismediassa ja saa lastensuojeluviranomaiset kääntymään miestä vastaan. Pitääkseen poikansa maassa Riku alkaa tutkia miehen taustoja ja liiketoimia, mutta asiat osoittautuvat odotettua vaarallisemmiksi.

Minusta Teräsleijona ei ollut kaikkein vetävintä Remestä, mutta toki sen kanssa aika kului ja varsinkin lopun asetelmat olivat mielenkiintoiset. Näitä tuoreimpia kirjoja tosin vaivaa mielestäni tietynlainen samankaltaisuus, olisikin kiva nähdä Remeksen kokeilevan taas vaihteen vuoksi toisenlaista kaavaa...
"Välimaa muisteli puheita kymmenistätuhansista syrjäytyneistä nuorista, jotka muodostivat todellisen uhan yhteiskunnalle. Asiantuntijat olivat sanoneet että tarvittiin vain yksi kipinä, joka saattaisi leimahtaessaan sytyttää suuren palon. Suomessa oli ollut rauhallista yhteiskunnallisten jännitteiden kanavoiduttua viime vaalien jälkeen perussuomalaisten huikeaan vaalivoittoon, mutta edelleenkään mikään ei oikeastaan ollut muuttunut ja merkkejä uudelleen nousevasta tyytymättömyydestä ja turhautumisesta oli ilmassa.
Välimaa siirtyi uutislistalle ja huomasi siellä uuden ilmoituksen. Poliisi pitäisi tiedotustilaisuuden liittyen Venäjän Suurlähetystön eteen jätettyyn räjähteeseen.
Toivottavasti poliisi seurasi tarkasti myös viestittelyä netissä. Välimaa vaistosi, että oli äkkiä jouduttu tilanteeseen, jossa elettiin todellisia sisäisen ja ulkoisen vaaran aikoja."
WSOY, 2011
Sivuja: 468
Kirjasta lisää: Kirjaseuranta, Aamuvirkku yksisarvinen
Kirjallinen maailmanvalloitus & Ikkunat auki Eurooppaan: Latvia

10 kommenttia:

  1. Kiva, että arvioit Remestä, "äijäkirjoja", olen lukenut Pahan perimän 6/12:n, ja joitain muita näitä aikuisten remeksiä ja nuorten remeksiä puolitusinaa. Nuorten remeksistä tein jonkin näköisen bloggauksenkin.
    Kiva siksi, että remekset myynnistään huolimatta kärsii ehkä hieman nuivaa mainetta. Esim. Pahan perimässä on kuitenkin teemoja, joiden tuonti julki on minusta nykypolvellekin oikein :)

    VastaaPoista
  2. Minusta Remekset ovat oikein hyviä omassa kategoriassaan, en usko että ne häviäisivät vaikkapa Wilbur Smitheille tai James Pattersoneille. Teksti on sujuvaa ja kuviot oikeastaan aika kekseliäitä, pidän kovasti siitä kuinka Remes napsii pinnalla olevista uutisista aiheita kirjoihinsa, niinkuin nyt tässä tuoremmassa vaikkapa nämä kansainväliset huoltajuuskiistat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Öhhh... Pakko tarttua tähän. Nämä ovat tietenkin vain mielipiteitä, mutta minusta Wilburia ei saa liittää samaan lauseeseen Remeksen kanssa. Smithin kirjansa ovat hienoja, historiaa sivuavia eeppisiä meri/afrikka seikkailuja, kun taas Remeksen kirjat jäävät melko pinnallisiksi mätöiksi.

      Tietenkin voi olla, että jos ei kauheasti ole perehtynyt jännitys-genreen, voi kaikki näyttää samanlaiselta ;) Ja tosiaan vain mielipiteitä. Kaikki yhtä oikeita

      Poista
    2. Kritiikki otettu vastaan! Ihan totta on se, etten ole aikoihin lukenut Wilbureita ja esimerkiksi Niilin noita ja Niilin valtias ovat kyllä jääneet mieleen hienoina lukukokemuksina. Pitäisikin oikeastaan käydä hakemassa muutama Smithin kirja luettavaksi. Isällä niitä olisi vino pino odottamassa, ovat hänen suosikkejaan. Joo-o, saattaa olla että tässä joutuu ottamaan lukukasan jatkoksi pari tiiliskiveä :D

      Poista
  3. Minustakin Karjalan lunnaat on parasta Remestä. Nykyisin alkaa olla toistoa, kuten sanot. Olisikohan kirjailijan aika pitää vähän taukoa. Kirja tai joskus jopa kaksi vuodessa on aika kova tahti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tahti taitaa tosiaan olla syynä toistoon, Remes on aika kiitettävästi pitänyt huolta siitä että isänpäivämarkkinoille ilmestyy uusi kirja. Ja monena vuonnahan häneltä on tullut myös nuorten kirja aikuisten teoksen rinnalle.

      Poista
  4. ilkka remes haisee ihan hirveltä eikä sen kirjoista saa selvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaupunkilaislikkana en tiedä miltä hirvi haisee, mutta täytyypä käydä nuuhkaisemassa jos näen Ilkka Remeksen jossain :D

      Poista
  5. eiko teil oo mtn muuta tekemist ku lukee kirjoi hankkikaa paree elama

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä. Onneksi lukeminen ei verota muuta elämää, koska luen suureksi osaksi työmatkoillani.

      Poista