maanantai 26. maaliskuuta 2012

Elämäni asennot: mitä jooga minulle opetti / Claire Dederer

Kun näin ensimmäisen kerran Claire Dedererin kirjan, olin juuri tullut ensimmäiseltä jooga-tunniltani. Ja voitaneen sanoa, että jotain kolahti. Olin mennyt tunnille toivoen että tulisin notkeammaksi ja seesteisemmäksi, mutta olin ehtinyt tunnin aikana lähinnä ahdistumaan siitä, etten taipunut. Itseasiassa olin notkea kuin puupökkelö kun taas viereisellä matolla oleva viisikymppinen nainen siirtyi asanasta toiseen kuin kissa. Hyvän olon sijaan tunsin tunnin päätteeksi lähinnä morkkista. Joten kun näin Dedererin kirjan nimen, halusin kiihkeästi lukea sen selvittääkseni miten minustakin voisi tulla tyyni ja säteilevä, joogaava ihminen.

Ensimmäisten lukujen jälkeen tajusin, että hyppysissäni on jotain paljon parempaa kuin taas uusi jooga- tai elämäntapaopas. Claire Dederer oli hauska! Ja pystyin samaistumaan häneen!

Kirjassaan Dederer kuvaa paljolti matkaansa joogan kanssa, hitaasti kasvavaa innostusta, halua oppia lajista enemmän ja syvemmälti. Samalla hän kertoo myös omaa elämäntarinaansa, ero-buumissa kasvaneesta lapsesta aina täydellisyyttä tavoittelevaksi vaimoksi ja äidiksi. Seattlelainen Dederer kuvaakin äitiydestä tehtyä taakkaa mielenkiintoisesti, hänen asuinympäristössään äitiydestä on tehty suoritus. Ostamalla luomumaidot ja orgaaniset lihan, uhraamalla ne vähäisetkin yöunesi saatat saavuttaa Hyvän äidin -palkinnon. Paha vain, että täydellisyyden tavoittelu on raskasta ja Claire alkaa taipua itse tekemänsä taakan alla.

Mitä pidemmälle luin, sitä paremmin ymmärsin Clairen matkaa. Yhteiskunnassamme on nykyaikana paljon suorittamista ja erilaisia, eri paikoista tulevia normeja joiden mukaan tulisi elää. Kaikkien näiden vaatimuksien keskellä voi kiltin ja kunnollisen ihmisen joskus olla vaikea selviytyä, siksi kaiketi ihmiset palavat loppuun. Erilaisten vastuiden paineessa ilo unohtuu, tai ainakin se, että jokaisella on oikeus olla iloinen ja että ilon ja hyvän olon pitäisi olla tärkeämpää kuin sen että on täydellinen äiti, työntekijä tai puoliso.

Kirjaa on suositellut mm. Eat, Pray, Love -kirjan kirjoittanut Elizabeth Gilbert ja jotain samankaltaista näissä kahdessa teoksessa ja niiden kirjoittajissa kyllä onkin. Tekstin läpi Claire tuntuu oikealta ihmiseltä, melkeinpä tutulta, joka kahvikupposen äärellä kertoo hivenen lörpöttelevästi sopivalla itseironialla höystettyä tarinaansa. Hän on rehellinen ja naurattaa.

Jos jotain kritiikkiä kirjasta antaisin, kenties minun makuuni kirjassa oli liikaa joogaa. Toki se on ymmärrettävää kirjan aiheen huomioon ottaen...
"Minulla oli ajatus, että jooga tekisi minusta jotenkin paremman ihmisen. Paremman kuin olin ollut, paremman kuin kukaan muu. Hyveellisemmän. Pidin ajatuksesta, että olisin joogaa harrastava ihminen. (En saanut itseäni käyttämään joogi- tai jogini-nimitystä.) Notkea, luultavasti laiha ihminen, joka säteilisi jonkinlaista sanoinkuvaamatonta sisäistä hehkua. Eikä selkääni sattuisi. Oli selvästikin aika kokeilla oikeaa joogatuntia."
Tammi, 2012
Sivuja: 384
Alkuteos: Poser. My life in twenty-three yoga poses.
So American: Modern Woman Writers, Osavaltio: Washington
Saatu arvostelukappaleeksi.

10 kommenttia:

  1. Kiintoisan kuuloinen kirja. Olen lukenut muutamia joogakirjoja, ja katsonut Namaste joogaa Avalta, osaan muutamia asentoja ja "venytyksiä" eli asanoita. Koska urheilen, venyttelen, olen käyttänyt näitä myös ja ne tuntuvat toimivan ok, ja hengitys on tärkeää, joogatunneille menon kynnys on liian suuri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä haluaisin olla jooga-ihminen mutta koska koen olevani jäykkä pökkelö, en oikein uskalla. Siksi Dedererin kirja olikin niin riemastuttava, hänen alkupuolen ajatuksensa ja kokemuksensa joogasta kuulostavat melkein omiltani! Joten ehkä jonain päivänä minäkin saan itsestäni irti sen, että menisin joogaan sen sijaan että lukisin siitä.

      Poista
  2. Mainio teksti ja kiinnostavan kuuloinen kirja! Gilbert ihastutti minua Eat Pray Lovella ja sen jälkeen luin ihanan Lunch in Parisin joten tämä voisi olla hyvä jatkumo. Minulla on nimittäin nyt kriisi, kun jouduin sairastumisen takia jättämään joogaamisen joksikin aikaa ja se saavutettu notkeus on taas menneen talven lumia. Huokaus.

    Mutta kyllä se kropan rääkkääminen kannattaa siinä vaiheessa, kun tajuaa saavansa pään polviin tai itsensä kauniiseen aura-taivutukseen ilman, että reidet huutavat leipää.

    Mieskin joogaa, Aijäjooga-videon avustuksella. Hölmöstä nimestä dvd on ihan loistava ja ajattelin että voisin itsekin venytellä sen mukaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on tosiaan ihana ja uskon että se antaa vielä enemmän sellaiselle, joka on paremmin kiinni joogassa. Olisinpa minäkin... Ei kai se muuta vaadi kuin se, että saa otettua itseään niskasta kiinni ja mentyä niille tunneille!

      Poista
  3. Norkku, mullekin meinaa aina morkkis pukata päälle joogatunnilla, mutta koitan kääntää ajatuksen niin, että kuinka hyvä onkaan, että taas tulin tänne kun näin paljon tarvitsen venytystä!

    Ja liikkeisiin keskittymisestä saan ihan oikeasti hyvää mieltä, kotona se ei aina onnistu mutta tunnilla kyllä.

    Lainasin viime viikolla semmoisen kirjan kuin "Joogaa jäykille", lupaava nimi, en vaan ole vielä ehtinyt perehtyä siihen tarpeeksi osatakseni suositella ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erja, sullahan on selkeästi oikea asenne, pitää ottaa oppia! Luulen että pitää yrittää sitkeästi harjoitella ja yrittää päästää joogaan sisään, ei se tainnut Clairellakaan ihan ensimmäisellä tunnilla napata!

      Poista
  4. Jaan kanssasi pökkelö-tunteen :D Voin silti sanoa, että kyllä sitä notkeutta pikkuhiljaa tulee, vaikka se tuskaiselta välillä tuntuukin... Sitten onkin yhtä juhlaa kun huomaa, että joku asana onnistuukin ilman hampaiden (,jänteiden ja lihasten) kiristystä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli pitäisi vaan jaksaa yrittää eikä antaa periksi heti... Jepjep... Tämä tulee vaatimaan jonkinasteista henkistä nöyrtymistä. :D

      Poista
  5. Tämähän kuulostaa lupaavalta. Pidin Eat Pray Lovesta ja pidän joogasta, joten luulisi tämän toimivan. Liika joogakaan tuskin minua häiritsee, koska olen siitä sen verran innoissani :)

    Minua viehättää joogassa kovasti ajatus siitä, että kehitys on jatkuvaa ja hidasta. Välillä tuntuu ettei viikkoihin tapahdu mitään edistystä, mutta sitten tulee joku oivallus, jonka jälkeen asentoja ajattelee ihan uudella tavalla. Ja tunnin jälkeen on joka tapauksessa yleensä hyvä ja avoin olo, vaikka kaikki ei olisi niin notkeasti sujunutkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämähän saattaisi siis olla sinun kirjasi, saisit varmaan enemmän irti joogan hienouksista kuin meikäläinen aloittelija!

      Täytyy tunnustaa että tämä keskustelu ja tietenkin itse kirja on kyllä saanut jooga-kiinnostukseni taas heräämään. Pitäisi varmaan mennä taas rohkeasti tunneille.

      Poista