perjantai 9. maaliskuuta 2012

Jeninin aamut / Susan Abulhawa

Olen joskus miettinyt Israelin ja Palestiinalaisalueiden ongelmia. Mitä enemmän ja useammalta kantilta asiaa tutkiskelee sen hankalammalta tilanne tuntuu. Miten esimerkiksi jaetaan kaupunki, joka on pyhä kolmessa eri uskonnossa? Idealisti sanoo että sulassa sovussa kaikki onnistuisi parhaiten. Realisti minussa taas pohtii tuleeko sitä sovun ja rauhan päivää alueelle koskaan. Kun menetykset kummallakin puolella ovat jo kasvaneet niin suuriksi kuinka kukaan jaksaa ponnistella kohti rauhaa?

Näiden mietteideni kanssa aloitin lukea Jeninin aamuja. Olin muutamaa päivää aikaisemmin saanut päätökseen Näkymättömän sillan, kertomuksen juutalaisten koettelemuksista toisessa maailmansodassa ja olin hiukan skeptinen sen suhteen olisiko ajankohta suotuisa tälle kirjalle. Oli se. Vaikka sodasta ja kärsimyksestä en olisikaan jaksanut lukea, mutta jollain tapaa Jeninin aamut toimi jatkumona Näkymättömälle sillalle, näytti yhden näkymän siitä, mitä juutalaisten saavuttua Israeliin tapahtui, mutta toisesta näkökulmasta.
Oi, sinä joka ohitseni kuljit ja kättäsi heilautit
Sinä painoit sydämeeni rakkauden merkin
Kuulin äänesi kun puhelit
kuin oliivipuun laulava lintu
Oi, lentävä lintu korkealla taivaalla
Tervehdi suloista rakastani
Sinun nimesi, sieluni, pysyy mielessäni
Se on kirjoitettu otsaani silmieni väliin
Tarinan kertojana on Amal, jonka taustoissa lienee kirjailija Susan Abulhawan oman elämän viitteitä. Amal syntyy Jeninin pakolaisleirillä, jonne hänen vanhempansa ovat joutuneet vuoden 1967 kuusipäiväisen sodan takia. Taakse jäävät kotikylä ja perheen hallussa sukupolvien ajan olleet hedelmätarhat. Vanhemmat toivovat pääsevänsä takaisin kotiin pian, mutta aikanaan toivo sammuu. Perheen keskimmäinen poika, vauva Ismael, katoaa erään sotilaallisen iskun aikana, lapsettoman juutalaismiehen ryöstäessä pienokaisen itselleen. Väkivaltaisuudet israelilaisten ja palestiinalaisten välillä jatkuvat, jatkuvat - ja jatkuvat. Sota jättää jälkensä Amalin elämään, tuhoten lähes kaiken josta hän välittää.

Jeninin aamut oli samanaikaisesti sekä raskas että hieno lukukokemus. Se vei mukanaan sodan kauhuihin ja jätti olon surulliseksi. Siksikin Jeninin aamut on tärkeä kirja. Se muistuttaa että sodan molemmilla puolilla on sittenkin vain ihmisiä, omine menetyksineen. Abulhawa muistuttaa Yusufin, Amalin veljen, tarinan kautta että meissä kaikissa asuu väkivallan siemen, jos joudumme kohtaamme liian paljon pahuutta. Jäin kirjan myötä jälleen miettimään sitä, kuinka ihminen voi tuollaisten menetysten jälkeen löytää voimaa pysäyttää vihan kierre. Kenties tällainen kirja on alku sille.

Jeninin aamut on kaikessa karuudessaan kauniisti ja voimakkaasti kirjoitettu kirja ja se herätti paljon ajatuksia. Se tuntuu rehelliseltä vaikka kuvaakin vain yhtä puolta tarinasta. Kuin sanojensa tueksi on Abulhawa liittänyt kirjaansa lähdeluettelon, jossa nimiensä perusteella on mukana myös juutalaistaustaisia kirjailijoita. Susan Abulhawan vanhemmat joutuivat jättämään kotinsa Palestiinassa vuoden 1967 sodan takia. Hän on asunut Kuwaitissa, Jordaniassa, Itä-Jerusalemissa ja Yhdysvalloissa. Hän on perustanut säätiön nimeltä Playgrounds for Palestine ajamaan palestiinalaislasten oikeuksia leikkiä.
"Murheemme juuret ovat niin syvällä menetyksessä, että kuolema elää luonamme kuin sukulainen, joka ilahduttaa meitä pysyessään loitolla, mutta joka on silti sukulainen. Vihamme on raivoa, jota länsimaiset eivät kykene ymmärtämään. Surumme saisi kivenkin itkemään. Eikä rakkautemme ole mikään poikkeus, Amal.
Sellaista rakkautta voi tuntea vain, jos on kokenut niin kalvavaa nälkää että se saa ruumiin syömään itseään öisin. Sellaista tuntee vasta kun elämä on suojellut putoavilta pommeilta tai ruumiin läpi ammutuilta luodeilta. Sellainen rakkaus sukeltaa alastomana kohti äärettömyyttä. Uskoakseni Jumala elää siellä."

Kuten tästä tekstistä ehkä käykin ilmi, tämä oli kirja, johon heittäydyin mukaan ja luin sydämellä. Ehkä siksi postaukseni olikin niin vaikea kirjoittaa, eikä olo lukemisen jälkeen ollut hyvä ja seesteinen. Jeninin aamut jätti minulle vain lisää kysymyksiä, ei vastauksia.

Like, 2010
Sivuja: 351
Alkuteos: Mornings in Jenin
Kirjasta lisää: Järjellä ja tunteella, Kuuttaren lukupäiväkirja, Booking it, Kiiltomato.net, Kirsin kirjanurkka, Kaiken voi lukea, Satun luetut, Mainoskatko
Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Palestiinalaisalueet
So American: Pennsylvania

14 kommenttia:

  1. Minä en ole vielä lukenut tätä, mutta kirja löytyy hyllystäni. Innolla odotan lukemista, sillä sotakuvaukset kiinnostavat minua paljon, vaikka aihe rankka onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, luulen että saattaisit tykätä tästä. Kirja on rankka, mutta ainakin minut se sai ajattelemaan ja sehän on jo hieno juttu!

      Poista
  2. Oo, tämä oli joskus mielessäni luettavien listalla, mutta ehti sitten kaikota sieltä - nyt tilanne muuttuu! Lähi-itä on todella kiinnostava alue, ja koska se on myös haastava, tuntuu jotenkin ehkä helpommalta aloittaa syvempi tutustuminen kaunokirjallisuuden avulla. Luen tämän ehdottomasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole kauhean montaa, ehkä yhtään, teosta lukenut ihan tästä näkökulmasta. Abulhawan oma tausta vielä lisäsi jollain tapaa painoarvoa lukemalleni! Ehkä nuokin ongelmat voisivat ratketa jos kummallakin puolella tajuttaisiin, että vastapuolella on myös ihmisiä toiveineen ja pelkoineen.

      Poista
  3. Tämä löytyy omasta hyllystäni, mutta vielä en ole ehtinyt lukea.

    Muttamutta, sinun lukutahtisi on nykyisin ihan hurja. Olet jatkuvasti vieraissa maissa ja bloggauksia tulee kovalla sarjatulituksella. Ihailen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, tätä se talvi teettää. Kun ei uloskaan tee mieli, jään nököttämään sisään ja lukemaan. Saas nähdä kuinka nyt kevään tullen käy! (Ja olen kyllä viime aikoina lukenut vähän ohuempia kirjoja...)

      Mutta maailmanympärimatkalla on kyllä mukavaa olla!

      Poista
  4. Minä taasen olen lukenut tämän ja tietyllä tavalla petyin. Minua tämä kirja ei onnistunut koskettamaan. Muutamia syitä siihen kirjasin kirjablogiini.



    http://mainoskatko.blogspot.com/2011/05/elamaa-pakolaisleirilla.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höps, taas jäi joku pois linkityksistä! Täytyy lisätä sinun blogisi tuonne listaan mukaan!

      Minulla oli pohjalla Näkymätön silta ja se ehkä loi oikeanlaisen lukufiiliksen jo valmiiksi. En tainnut kiinnittää mitään erikoista huomiota dialogiin, joten se ei kaiketi häirinnyt. :D

      Poista
  5. Tämä on kiinnostanu jo jonkin aikaa, ja hieno arviosi taas nostatti intoa hankkia kirja käsiini. Aihepiiri ja etenkin sen käsittely monelta kantilta kiinnostaa. Minä koen juutalaisuuden kultuurina läheiseksi, mutta Israel-kysymyksessä sympatiani taitavat olla toisella puolella... Vaikka eiväthän tällaiset asiat koskaan yksiselitteisiä ole. Toiveissa toki on, että kirja on aiheensa lisäksi hyvä myös kaunokirjallisena teoksena. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, nämä asiat eivät taida olla yksiselitteisiä ja ongelmatkin ovat jatkuneet jo monta vuosikymmentä, joten helppoa ratkaisua ei taida olla.

      Minä tempauduin tähän mukaan niin että en ainakaan huomannut tekstissä mitään kummempaa moitittavaa, mutta esimerkiksi Elegia taas oli pitänyt dialogia tönkkönä.

      Poista
  6. Minullekin tämä oli tosi voimakas lukukokemus ja jätti kyllä ihon henkisesti kananlihalle moneksi päiväksi vielä lukemisen jälkeen. Todella tärkeä kirja!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä Susa! Rankka mutta hieno!

      Poista
  7. Aivan mahtava kirja. Laittoi ajattelemaan, eikö maailma voinut tehdä mitään ja lopettaa ihmisten kärsimyksiä. Yksi parhaista kirjoista jonka olen lukenut, Surullinen mutta tosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno kirja tosiaan. Pisti miettimään sitä että jokaisella tarinalla ja sodalla on kaksi puolta.

      Poista