Kesälomaa odotellessa

Kaunista keskikesää kaikille! Täällä vielä kärvistellään kesäloman odotuksen tunnelmissa, toki ilmastoidussa toimistossa on helteillä hyvätkin puolensa mutta lomalaisten iloa ja intoa seuratessa tekisi jo itsekin mieli päästä nauttimaan. Onneksi on kuitenkin viikonloput - ja kirjat.

Kesäkuu on ollut jollain tapaa hurjan hektinen. Vaikka on tapahtunut paljon kivoja juttuja, tuntuu siltä että nyt olisi oikeasti aika päästä lepäämään ja rauhoittumaan. Vain olla, ilman aikatauluja ja työlistoja. Kohta se on. Minun lomani.

Päätin blogin puolella lisätä läpinäkyvyyttä ottamalla käyttöön ns. "Mistä minulle" -tagit, joka siis yksinkertaisuudessaan kertoo sen miten kirja on lukukasaani päätynyt. Luokkina ovat tällä hetkellä kirjasto, arvostelukappale (tämän alle tipahtavat kaikki pyydetyt tai pyytämättömät kustantamoista saadutr kirjat), oma ostos, ilmaiset (esim. ilmaiseksi muualta kuin kirjastosta ladattavat sähköiset kirjat) ja lahjat (esim. joulu). Olen yrittänyt kertoa postauksissa aiemminkin kunkin kirjan alkuperästä, mutta tagit lienevät selkeä ja yhdenmukainen tapa merkitä asia. Kirjasto näyttää olevan ylivoimaisesti suurin "sponsorini" ja siitä lämmin kiitos heille! Liputan mielelläni Helmetin mainion kokoelman ja hyvän palvelun puolesta!

Kesäkuun luetut

Luin 4611 sivuja, 16 kirjaa. Lenkkikausi näkyy selkeästi luetuissa, sillä kirjoista peräti 3 oli äänikirjoja, kokonaisuudessaan sähköisiä kirjoja oli 6 kpl. Englanniksi luin niinikään 6 kirjaa. Kuukauden parhaiden lukuhetkien valinta osoittautui jälleen kerran kinkkiseksi mutta tällä kertaa TOP3:een pääsivät Enkelintekijä (tämä ei liene yllätys!), Peli ja Poikkeus säännöstä. Jännittävä meininki on siis selvästi ollut kesäkuun juttu!

• In the garden of beasts: Love, Terror, and an American family in Hitler's Berlin / Erik Larson
• Siipirikko / Kristiina Vuori
• Enkelintekijä / Camilla Läckberg
• The Heavy: A mother, a daughter, a diet / Dara-Lynn Weiss
• Rautasormus ja muita rakkaustarinoita sotavuosilta / Mikko Porvali
• Uneton / Jørgen Brekke
• Peli / Anders de la Motte
• Sharp Objects / Gillian Flynn
• The Racketeer / John Grisham
• Rahan metsästäjät / Jarkko Sipilä, Scott Stevenson
• Kuolemanjärvi / Qiu Xiaolong
• Garden of Madness / Tracy L. Higley
• Syyllisyys / Karin Alvtegen
• Poikkeus säännöstä / Christian Jungersen
• Sokea piste / Pasi Luhtaniemi
• The Mark of Zorro / Johnston McCulley

Kesken jäi Mo Yanin Big Breasts, wide hips joka vaikutti ihan minun kirjaltani (historiallinen romaani naiskohtaloista Kiinassa - kuulostaako tutulta?!) muttei sitten ollutkaan. Hieno kirja varmasti, mutta ainakin tällä hetkellä allekirjoittaneen aivot ylikuumentuivat yrittäessäni muistaa kuka henkilöistä oli kukin (Miespuolisella päähenkilöllä on muuten 7 sisarta..) Yritin kovasti tsempata lukemiseni kanssa, sillä armas puolisoni väitti etten millään jaksaisi lukea kirjaa loppuun, hän oli itsekin joutunut luovuttamaan jo alkuvaiheessa. Kesken jättäminen otti sisulle (mutta piruuttani luin kuitenkin yhden luvun pidemmälle kuin siippa!)

Haasteiden tilanne

Haasteiden eteneminen on tällä hetkellä melko onnetonta. Mikko Porvalin Rautasormuksella sain sentään yhden pisteen lisää haasteessa, jossa pyritään tutustumaan uusiin kotimaisiin kirjailijoihin.

Entäs ensi kuussa?

Kesä on tavallisesti minulle dekkareiden aikaa ja luulen että tämä tulee näkymään heinäkuun lukemisissa. Niin, ja sitten tietysti jossain vaiheessa olisi se LOMAKIN...

In the garden of beasts: Love, Terror, and an American Family in Hitler's Berlin / Erik Larson

Overdriven äänikirjavalikoima alkaa vaikuttaa vähitellen melkoiselta aarrearkulta, tällä kertaa hyppysiini osui pelkällä tuurilla mainio In the garden of beasts, joka kertoo William Doddin ja hänen perheensä elämästä 1930-luvun Berliinissä, jossa Dodd toimi Yhdysvaltain Saksan suurlähettiläänä. Tuo ajanjakso jolloin sodan tuulet alkavat jo olla ilmassa mutta ihmisissä elää vielä toive siitä, ettei maailma muutukaan, on minusta todella kiinnostava ja siksi valitsin lenkkikavereikseni Doddit, natsit sekä pari neuvostoliittolaista vakoojaa.

Kirjan William Dodd vaikuttaa hyvin periamerikkalaiselta, vaatimattomalta ja isänmaalliselta mieheltä, joka on suoraselkäinen periaatteen mies. Hänen tyttärensä, Martha sen sijaan voisi olla vaikkapa 1930-luvun Paris Hilton, joka viettää aikaansa juhlien ja liihoitellen kukasta kukkaan. Tarinaa kuljetetaankin eteenpäin näppärästi näiden kahden päähenkilön kautta, siinä missä suurlähettiläs-isä kohtaa natsismin kylvämän väkivallan ja vihan, elää Martha huikeassa Berliinissä, jossa juhlat ovat näyttäviä ja upseerit komeita. Kahden päähenkilön jako toimii, sillä se kuvastaa hyvin tilannetta, jossa tuolloin oltiin maailmanpolitiikassa. Moni, Marthan tavoin halusi uskoa rauhaan ja siihen että natsien kanssa pystyttäisiin elämään, ehkä jopa ihailikin heitä. Doddin kaltaiset realistit olivat harvassa - ja valitettavan epäsuosittuja.

Vaikka Dodd kaikessa suoraselkäisyydessään on kaiketi kirjan sankari, oli Martha minusta ehdottomasti kirjan kiinnostavin tapaus ja huomasin välillä suorastaan hämmästyväni siitä, millaista elämää tämä 1930-luvulla elänyt, Yhdysvaltain suurlähettilään tytär olikaan viettänyt! Sillä oikeastaan Martha jättää kaiken maailman Hiltonit varjoonsa suhdesopissaan. Tämä villikissa seurusteli mm. pimeyden prinssiksi tituleeratun Gestapon johtajan kanssa, koska häntä huvitti se, kuinka kaikki pelkäsivät miestä.

Kirja osoittautui suurimmaksi osaksi suorastaan kiehtovaksi lukukokemukseksi, jonka tapahtumat kaikkine käänteineen saivat minut välillä unohtamaan että nyt kuunneltiin oikeaa elämäkertaa eikä fiktiota. Se, mikä hiukan söi kirjan tehoa, olivat natsit. Olen lukenut aiheesta tänäkin vuonna useamman kirjan ja tapahtumat henkilöineen alkavat olla jo valitettavankin tuttuja eivätkä tapahtumat turtumisen takia enää tunnu niin shokeeraavilta, vain surullisilta. Varsinkin kirjan loppua kohden Larson innostuu kertomaan useammankin tärkeän natsin vaiheista, minä taas halusin kuulla Doddeista ja koin siksi nuo kohdat hivenen puisevina. Kirjan kertojan, Stephen Hoyen, ääni oli todella miellyttävä ja hän teki hyvää työtä herättäessään 1930-luvun Berliinin eloon silmien edessä.

Netissä kulkevien juorujen mukaan kirjaan perustuva elokuva olisi suunnitteilla ja näillä näkymin se saisi ensi-iltansa vuonna 2014. Pääosissa olisivat Tom Hanks (joka muuten olisi oivallinen William Dodd!) ja Natalie Portman. Larsonilta taas näyttää löytyvän Overdrivestä kaksi muutakin kirjaa, joiden kimppuun aion kyllä hyökätä!

Crown Publishers, 2011
Kesto: 12 h, 52 min.
Lukija: Stephen Hoye

Siipirikko / Kristiina Vuori

Sain kesäkuun puolivälissä ilokseni kutsun Tammen kustantamon Marmeladia ja Proosaa -tilaisuuteen, jossa Kristiina Vuori kertoi kirjastaan Siipirikko. Vuosi takaperin olin kuuntelemassa kun Vuori puhui esikoisteoksestaan Näkijän tytär, kirja joka sittemmin nousi vuoden myydyimmäksi esikoisteokseksi. Hieno saavutus, onnittelut kirjailijalle! Nyt Vuori jatkaa keskiaikaiseen Suomeen sijoittuvien tarinoidensa sarjaa Siipirikolla, joka vie lukijansa 1300-luvulle, Karjalaan ja Turun seudulle sekä haukan kasvatuksen maailmaan.

Kirjan päähenkilö on Selja, joka tyttösenä ryöstetään kodistaan orjaksi Karjalaan. Seljan isäntä, Mielo, on lintujen kasvattaja ja linnut - niin haukat kuin kotkatkin - tuntuvatkin kietouvan yhteen tytin kohtalon kanssa, siitä huolen pitävät niin Mielon ryöstämä kotkasormus kuin ritari nimeltä Aijo Knuutinpoika Haukka. Neidon polku ei ole helppo ja Selja joutuukin tekemään rankkoja ratkaisuja selvityäkseen - sekä kantamaan tekojensa taakan.

Siipirikko osoittautui mainioksi kesäillan kaveriksi, sillä tarina soljui mukavan sujuvasti eteenpäin eikä tylsiä hetkiä ehtinyt Seljan matkassa tulla. Univelkaa sen sijaan ehdin kyllä hankkia kun Seljan tarina piti yön tunteina saada ihan väkisin loppuun... Pidin kovasti kirjan kielestä jossa tavallisen tekstin seassa vilisivät vanhaa tunnelmaa tuovat tytit, armigerukset ja norjasormiset neidot.

Olin ilahtunut siitä että kirjan päähenkilö, Selja, oli henkilöhahmona ilahduttavan toisenlainen kuin Näkijän tyttären Eila, tuo kipakka tulitukka. Seljakin on toki vahva nainen, mutta sellaisella tavalla kuin kertaalleen haavoittunut on. Plussaa annan myös siitä, ettei Selja ole niin ärsyttävän täydellinen kuin moni muu kirjallinen kollegansa vaan tekee myös moraalisesti kyseenalaisia päätöksiä - ja myös katuu niitä. Kiintoisa hahmo on myös Aijo-ritari, joka ilokseni sai mukavasti tilaa tarinassa. Vähän haluan kuitenkin mutista kirjan lopusta, jossa tapahtumat etenivät aika vauhdikkaasti verrattuna kirjan alkupään tahtiin luoden kiirehtimisen tuntua.

Kristiina Vuori kirjoittaa parhaillaan kolmatta kirjaansa, jonka päähenkilönä on leskirouva Disa Hannuntytär. Kirjan teemoina ovat mm. äidinrakkaus ja mukana vihjataan olevan yhden todellisenkin historian henkilön. Odotan mielenkiinnolla!

"Ritari on ilmiselvästi ihastunut siihen orjaan! Eihän sitä voi olla huomaamatta. Aina kun lausui tytin nimen, ääni pehmeni. Mieshän on lemmenkipeä kuin vasta koskemattomuudestaan päässyt pikkusoini."

Tammi, 2013
Sivuja: 464
Saatu arvostelukappaleena

Enkelintekijä / Camilla Läckberg

Camilla Läckbergin tuoreen kirjan ilmestyminen on ollut jo useamman vuoden ajan kesäni dekkaripiristys. Parin vuoden takainen Merenneito on vieläkin muistissani koska pyykkien laittaminen jäi kesken kun kirja piti lukea loppuun ja sama ilmiö toistui tänäkin vuonna kun sateinen juhannuspäivä vaihtui hurahti rattoisasti Patrickin ja Erican seurassa.

Kirja palaa jälleen Fjällbackan kylään, joka muuten vaikuttaa oudon viehättävältä paikalta ottaen huomioon kaikki paikkakunnalla tapahtuvat karmaisevat rikokset. Pääsiäisenä 1974 Valön saarelle saapuessaan poliisi kohtaa oudon näyn, pääsiäisateria on katettu, mutta lukuunottamatta yksivuotiasta Ebbaa, ei perheestä näy jälkeäkään. Tapaus jää mysteeriksi, mutta herää uudelleen eloon vuosikymmenien jälkeen kun aikuinen, lapsen hiljattain menettänyt Ebba palaa kotiseudulleen ja alkaa remontoida biologisten vanhempiensa taloa.

Enkelintekijä tempaisi tehokkaasti mukaansa, tarina tuli lopulta jopa uniinikin. Kirjan tämän kertainen tapaus on kiehtova ja samanaikaisesti karmiva ja surullinenkin. Enkelintekijässä on vahvasti mukana myös eräs onneton sukutarina, joka jäi kutittelemaan mielikuvitustani. Seuraava sukupolvi tuntuu todella niittävän sitä, mitä edellinen kylvi.

Kirjassa tapahtuu paljon ja monella rintamalla, mutta Läckberg pitää mielestäni hienosti ohjat käsissään. Hänen henkilönsä ovat aidonoloisia ja heidän kanssaan saa välillä vähän naurahtaa tai liikuttuakin vaikka meno muuten onkin kovaa. Kirjan pääparina ovat tuttuun tapaan poliisissa työskentelevä Patrick ja tämän usein rikostutkintaan sekaantuva vaimo, Erica, jossa kyllä siipalla onkin pitelemistä.

Muistan kritisoineeni Läckbergin edellistä kirjaa liiallisesta rönsyilystä ja olin iloinen huomatessani että Enkelintekijä oli tiiviimpi ja toimivampi paketti, joka on suorastaan mainio kesäiltojen seuralainen. Lisäksi haluan vielä kehua kirjan kaunista kantta, joka sopi täydellisesti juhannukseen. Kannen kuva on Jeppe Wikströmin, suunnittelu Eevaliina Rusasen.

"He olivat päättäneet käsitellä surunsa keskittymällä remontointiin. Kumpikaan heistä ei ollut vakuuttunut suunnitelman erinomaisuudesta, mutta muutakaan heillä ei ollut. Vaihtoehtona oli lakata yrittämästä ja hiipua hiljaa pois."

Gummerus, 2013
Sivuja: 487
Alkuteos: Änglamakerskan
Suomentanut Outi Menna.
Saatu arvostelukappaleena.

The Heavy: A mother, a daughter, a diet / Dara-Lynn Weiss

En oikeastaan muista miksi valitsin Overdrive-kirjastosta luettavakseni Dara-Lynn Weissin The Heavyn, siellä dieetit ja lastenkasvatus eivät suoranaisesti kuulu suurimpiin kiinnostuksenkohteisiini. Emmin aloittaessani, mutta huomasin kuitenkin pian Weissin aiheen herättävän ajatuksia ja jopa pään sisäistä debattiakin.

The Heavy on elämäkerrallinen teos, joka kertoo Weissin tyttären, 7-vuotiaan Bean, dieetistä. Tapahtumaketju käynnistyy kun äiti lääkärintarkistuksen yhteydessä saa kuulla tyttärensä olevan ylipainoinen. Koska Bea liikkui yhtä paljon kuin muutkin lapset eikä perheessä mässäilty roskaruoalla, oli syytä alkaa kiinnittää huomiota mm. annoskokoihin ja samalla opettaa Bealle terveellisempi ja kurinalaisempi suhtautuminen ruokaan.

Kuten sanottu, kirja herätti ajatuksia. Osan aikaa halusin pitää Weissiä naurettavana, ehkä julmanakin äitinä, joka riisti lapseltaan monta nautintoa ja opetti lapsensa stressaamaan ruoan rasvapitoisuudesta ja vaa'asta jo ensimmäisellä luokalla. Weiss nimittäin otti lapsensa dieetin todella vakavissaan ja valvoi sitä välillä kohtuuttomankin ankarasti. Pahalta tuntui myös ajatus siitä, että äiti kirjoittaisi lapsensa paino-ongelmasta kirjan, se tuntui aralla asialla rahastamiselta.

Mutta toisaalta, jotakin ajatustakin kirjassa on. Weissin omassa lapsuudessa noin neljä prosenttia amerikkalaisista 6-vuotiasta oli ylipainoisia, vuonna 2008 tuo luku on 20 prosenttia. Ero on suuri ja kertoo mm. ruokakulttuurin muutoksesta. Weiss oli huolisaan ylipainon mukanaan tuomista terveysriskeistä, lisäksi Beaa oli jo kiusattu koulussa massunsa takia. Tuntuu hurjalta laittaa ekaluokkalainen dieetille, mutta ymmärrän myös kirjoittajan ajatuksia.

Kirja sekä Bean laihdutuksesta kertova lehtiartikkeli ovat synnyttäneet Yhdysvalloissa melkoisen väittelyn ja ymmärrän hyvin miksi, aiheina vanhemmuus ja laihdutus ovat aiheina sellaisia, joista on varmasti monenlaisia mielipiteitä. Lukukokemukseni muistutti jossain määrin Tiikeriäidin taistelulaulua, ymmärsin jossain määrin äidin ratkaisuja mutta silti vierastin hänen ankaria ja erilaisia toimenpiteitään. Vaikken siis voikaan liputtaa tämän kirjan puolesta, se toimi yhdessä suhteessa erinomaisesti - se herätti ajattelemaan asiaa.

"How can a woman who steps on the scale religiously, diets regularly, amd won't consider wearing 99 percent of commercially available clothing because she thinks they make her look fat parent an overweight child? I wanted to help Bea get healthy while also passing on sound eating principles and body image positivity, neither of which I possessed myself."

Ballantine Books, 2013
Sivuja: 256

Rautasormus ja muita rakkaustarinoita sotavuosilta / Mikko Porvali

Rautasormus taitaa kuulua niihin kirjoihin, jotka olen poiminut mukaani hetken mielijohteesta. Juuri tuolla hetkellä kirjastossa ajattelin että saattaisin olla rakkaustarinoiden lukutuulella. Ihan sellaista sokerista hömppää jota ehkä lähdin hakemaan en tästä kirjasta löytänyt, mutta sen sijaan sain kokemuksen joka teki mietteliääksi vielä päiviä lukemisen jälkeenkin.

Rautasormuksen kansi teksteineen johtaa lukijaa jonkin verran harhaan, sillä tämä kirja ei kerro vain rakkaudesta vaan myös muista sota-ajan kohtaloista joihin liittyy esimerkiksi kiitollisuutta tai uskollisuutta. Se ei toki vähennä tarinoiden tehoa tai arvoa. Kyseessä on oikeastaan kokoelma erilaisia ihmiskohtaloita, joista toiset olivat onnellisempia kuin toiset. Mukaan on mahtunut paljon tavallisten suomalaisten elämää mutta myös muutamia kuuluisampiakin kohtaloita, kuten nuoren filmitähden, Sirkka Sarin, tai Ilja Repinin pojan Jurin, tarinat.

Porvali kertoo tarinansa asiallisesti ja kiihkottomasti kuin antaen lukijan itsensä kuvitella tunnekuohut, ilot, surut ja pelot. Ratkaisu on toimiva ja tuntuu kunnioittavan myös luettuja kohtaloita, joita ei näin alenneta halpahintaiseksi viihteeksi. Lukukokemus ei ollut suuren maailman tyyliin tajuntaa räjäyttävä vaan vähäeleinen kertomus kohtaamisista ja ihmisistä, jotka ehkä jättivät toiseen jäljen. Minulle ehkä koskettavimpia tarinoita olivat kertomus nuoren tien poskeen jätetystä vainajasta sekä tarina kahden sotilaan välisestä kiitollisuudenvelasta.

Jokaisen kappaleen lopettaa Porvalin oma kertomus siitä, kuinka nämä tarinat ovat tulleet hänen tietoonsa, mukana on mm. sukulaisia ja tuttavia. Pidin kovasti tästä ratkaisuista, se tuntui tarjoavan linkin menneen ja tulevan välille ja teki tarinat osaksi oikeaa arjen elämää. Näitä saman henkisiä kertomuksia voisi kuulla omien isovanhempien ikäisiltä ihmisiltä ja jäinkin jälleen kerran kaikkia niitä tarinoita joita jokainen meistä kantaa mukanaan...

"Tämän kuultuaan Arvo kaivoi esiin varusmiesaikaiset ja löysi joukkuekuvan, jossa vielä lapsenkasvoinen Myyryläinen istui. Hän suurennutti kuvan kotinsa seinälle. Kun vanha mies kulki kuvan ohitse, Myyryläinen muistutti jokaisesta päivästä: niistä kaikista, jotka olisivat jääneet elämättä ilman tämän kiitollisuutta ja rohkeutta."

Atena, 2013
Sivuja: 236

Uneton / Jørgen Brekke

Luin muutama kuukausi takaperin Jørgen Brekken Odd Singsaker -jännityssarjan aloittavan teoksen, Armon piirin ja ilahduin löytäessäni uuden seuraamisen arvoisen jännityskirjailijan. Armon piiri yhdisteli mukavasti jännitystä ja historiaa - ja kaikki kirjojen parissa tapahtuvahan on toki mannaa lukutoukalle!  Unettomalla olikin siis melkoisesti odotuksia lunastettavanaan...

Unettomassa liikutaan Armon piirin tapaan kahdella aikatasolla, menneisyydessä, vuoden 1767 Norjassa tutkitaan pelimannin ja lauluntekijän surmaa ja nykyajassa taas komisari Odd Singsaker saa selvitettäväkseen oudon surmatapauksen. Nuori nainen on löydetty keskeltä lumisateista soittorasia rinnallaan. Soittorasia soittaa kaunista ja surumielistä säveltä, jota asiantuntijatkaan eivät tunnista. Sitten katoaa toinen tyttö..

Unettoman alkuasetelma oli mielestäni melko kiinnostava ja näyttävä kansi tuntui virittävän jo lukijansa oikeaan mielentilaan. (Olen pahoillani, en löytänyt kannen suunnittelijan tietoja, sillä kirjaston viivakooditarrapeitti juuri tuon rivin alleen eikä Johnny Knigan sivuiltakaan löytynyt lisätietoa.) Kirjassa olikin paljon ihan hyvää, mutta olen ilmeisesti viime aikoina lukenut liiaksi hyviä dekkareita, sillä en oikein jaksanut olla vaikuttunut Unettomasta. Kirja tuntui toistavan liiaksi Armon piirissä hyväksi todettua kaavaa enkä oikein kyennyt löytämään kyllin vahvaa linkkiä aikatasojen väliltä. Ennemminkin koin pelimannin murhan selvittelyn turhana elementtinä, joka katkoi nykyajan murhan selvittelyn rytmiä.  Uneton sopiikin kuitenkin varmasti kesädekkariksi talvisista olosuhteistaan huolimatta.

"Hän ei osannut sanoa milloin jokin hänessä teki kapinan, milloin uniin kuuluvat raa'at tunteet alkoivat tunkeutua loputtomaan valvetilaan. Se oli tapahtunut hiipien, hitaasti, kuin pahimmissa painajaisissa. Nyt öitä tuskin jaksoi kestää, lämmintä peittoa joka yritti tukahduttaa hänet, tuntikausien makaamisen jäykistämiä niveliä, huoneen painotonta pimeyttä joka oli täynnä ilkkuvia varjoja, harmaita häivähdyksiä jotka häiritsivät nukkumista yhtä pahasti kuin auringonvalo.

Johnny Kniga, 2013
Sivuja: 286
Alkuteos:Drømmeløs
Suomentanut Päivi Kivelä
Kirjasta lisää: Leena Lumi