Revelation (Shardlake #4) / C.J. Sansom

C.J.Sansomin Shardlake-sarja on minusta aikamoista herkkua ja olen yrittänyt nautiskella kirjoista täysin luonteelleni vastaiselle tavalla - eli säästeliäästi. Oivallisen kirjasarjan löytämisessä on nimittäin omat huonotkin puolensa; innostus voi helposti johtaa ahmimiseen ja mitäs sitten tehdään kun kirjat ovat loppu?! (Sarjan tuorein ja kuudes osa on ilmestynyt vasta vuonna 2014 ja viimeisimpien kirjojen välillä näyttää menneen useita vuosia joten pahoin pelkään ettei uutta herkkua ole tulossa ihan lähiaikoina.)

Eletään vuotta 1543 Tudorien Englannissa ja kuningas Henry heilastelee kuudetta ja viimeistä vaimoehdokastaan, Catherine Parria. Samalla kun kuningas yrittää taivutella vastentahtoista ladyä naimisiin, kohtaa Matthew Shardlake järkyttävän näyn eräänä aamuna ja pian mies onkin jahtaamassa erikoisen häijyä sarjamurhaajaa joka on toteuttamassa ilmestyskirjan tapahtumia omalla karmealla tavallaan.

Revelation oli taattua Sansomia. Jännitystarina toimi kuin häkä ja luvassa oli jälleen henkeäsalpaavia kohtauksia. Keskiaikainen rikostutkinta on mielenkiintoista seurattavaa nykyajan elätille, murhaajien jahtaamisessa on ihan erilaisia vaikeuksia kun käytettävissä ei ole tietokantoja, sormenjälkiä tai DNA:ta. Huomaan etenkin äänikirjojen kohdalla tempautuvani täysillä mukaan tarinoiden jännittävimpiin kohtauksiin joten kuuntelemisen keskeyttäminen tapahtuu aivan omalla riskillä kuten läheiseni ovat joskus huomanneet... Steven Crossleyn luenta antaa hienon lisän tarinaan, pidän kovasti herran äänestä ja eri aksenteista.

Kirja sivuaa mielisairauksien hoitoa ko. ajanjaksolla ja kuten arvata saattaa, "hoito" ei ollut ihan sitä hellävaraisinta. Kirjassa mielisairaalassa viruva Ellen osoittautui mielenkiintoiseksi sivuhenkilöksi ja toivonkin että nainen vilahtaisi myös kirjasarjan seuraavissa osissa. Tunnen pientä huolta myös Matthew Shardlaken tulevaisuudesta sillä kirjasarjassa on jo edetty kuningas Henryn viimeisiin vuosiin saakka - mahtaako kirjailija enää jatkaa kuninkaan kuoltua?

Pan McMillan, 2014
Kesto 21h 2min
Lukija: Steven Crossley
Kirjan vuoden lukuhaaste: Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole lukenut

Not My Father's Son: A Family Memoir / Alan Cumming

Mietin lainatessani Good Wife -sarjastakin tutun Alan Cummingin muistelmia että tämän tyyppinen teos saattaa mennä kahdellakin tapaa pieleen. Koska, esittelyteksteistä päätellen, kyseessä oli tarina väkivallan varjossa kasvasta pojasta, saattaisi kirja mennä helposti kauheuksilla mässäilyksi. Ja koska kyseessä oli kuuluisa näyttelijä, saattaisi homma mennä omien meriittien esittelyksi. Mutta ei. Alan Cummingin Not My Father's Son on toimiva ja ehjä kokonaisuus joka suorastaan koukutti.

Kirjan ydin keskittyy vuoteen 2010, jolloin Cummingin elämässä tapahtui jotain, joka sai hänet perehtymään perheensä historiaan kahdellakin aikatasolla. Häntä pyydettiin osallistumaan tv-sarjaan Who Do You Think You Are?, joka tutkii julkkisten sukupuita. Cummingin kohdalla keskityttiin äidinpuoleiseen isoisään joka oli kuollut Malesiassa 1950-luvulla epäselvissä olosuhteissa. Seurasi matka, jonka aikana Alan tutustui isoisään jota ei ollut koskaan tavannut. Uutinen tv-sarjaan osallistumisesta aiheutti myös reaktion näyttelijän vieraantuneessa isässä.

Kirja liikkuu Alanin lapsuus- ja nuoruusmuistojen sekä vuoden 2010 välillä sulavasti eikä lukijan niskaan kaadeta liialti nimiä tai faktoja ja tarina jääkin sulavaksi ja miellyttävän helppolukuiseksi. Nostan hattua myös sille että toisin kuin joissakin julkkiselämäkerroissa, Cumming todella haluaa kertoa tarinan eikä vain keskity omien meriittiensä esiintuomiseen, kirjassa nimittäin pääpaino on ihan jossain muualla kuin miehen urassa.

Not My Father's Son oli oivallinen muistelmateos, jonka voisin kuvitella puhuttelevan moniakin ihmisiä sillä se ei ole ihan lajinsa edustaja. Se on myös surullinen kuvaus perheestä väkivallan ikeen alla samalla kuin se saa melkeinpä dekkarimaisia piirteitä Cummingin selvittäessä sukunsa historiaa. Sanoisin että tämä kirja on päätynyt New York Timesin Bestseller -listalle ihan ansiosta.

PS. Cummingsin Who Do You Think You Are -sarjan jaksosta kiinnostuneet, kurkatkaapa lisätietoja täältä. Sarjan jaksoja löytyy myös mukavasti Youtubesta.

Canongate Books, 2014
Sivuja: 288
Kirjan vuoden lukuhaaste: Kirja henkilöstä joka on eri sukupuolta kuin sinä

Luova järkevyys: arkisen luovuuden ylistys / Saku Tuominen

Tutustuin Saku Tuomisen tuotantoon mainion Työkirjan kautta, joka - nimensä mukaisesti - käsittelee työelämän uusia haasteita. Kirjasta herätteli aikanaan ajatuksiani ja sen jälkimaku oli mukavan maanläheinen, hyvä lukukokemus siis. Seuraavaksi törmäsin Tuomiseen Hyvän elämän muodossa, nyt luettavana oli symppiksen näköinen paketti valmiiksi alleviivattuine sivuineen, joka sisälsi tärkeitä ajatuksia mm. unelmista ja niiden tavoittelun tärkeydestä. Tykkäsin siitäkin, voisi sanoa että inspiroiduin kirjan yksinkertaisen mutta vahvan viestin myötä. Ajatus Luovasta järkevyydestä vetosi jo nimellään - pakko lukea!

Ahmin Tuomisen kirjan päivässä, teksti oli jälleen kerran yksinkertaista, tehokasta ja kirjan ajatukset vetoavia. Kirja ruotii arkista luovuutta, niitä isoja tai pieniä innovaatioita joiden keskellä mekin elämme. Älypuhelimia, parkkipaikkojen merkkivaloja tai kärpäsiä pisuaarissa. Tilanteita, joissa on tunnistettu ongelma ja päätetty tehdä asialle jotain, pientä tai suurta.  Kirjassaan Tuominen kannustaa kyseenalaistamaan asioita ja siirtymään valittajista ratkaisijoiksi. Tämä oli heti minulle tuttu juttu, on niin helppoa vain rutista vaikkapa toimimattomista tilajärjestelyistä kuin oikeasti tarttua toimeen ja alkaa pohtia ratkaisua ongelmaan. Tässäpä taitaakin olla se suurin arjen luovuuden kompastuskivi sillä ryhtyminen on vaikeaa. On sittenkin helpompaa ja turvallisempaa elää epätäydellisessä nykytilassa kuin nähdä vaivaa ja  ottaa riskejä.

Pidin hurjasti siitä, kuinka arkiseksi Tuominen luovuuden kuvasi, itse kun helposti miellän luovuuden joksikin suureksi, poikkeukselliseksi ja värikkääksi. Mutta kyse onkin jostain mikä voi olla pientä ja jokapäiväistä, arjen tekoja ja tämä tuntui kovin innostavalta. Kirja keskityy pitkälti siihen, millaista arjen luovuus on työpaikoilla mutta kirjan loppuun on liitetty myös ns. arkiversio kirjan kappaleista. Aikaisempien teosten tapaan myös Luova järkevyys on ajatuksiltaan selkeä kokoelma ajatuksia ajatuksia jotka käyvät ihan tavalliseen järkeen. Ja motivoivat. Tämä on hyvän energian kirja. Tykkään.

"Kun tutkitaan asioita, jotka tuovat ihmisille jaksamista, iloa ja energiaa työssä ja arjessa, kärkeen nousee lähes poikkeuksetta itselle merkityksellisten asioiden aikaansaaminen. Entä jos olemmekin ajatelleet asian itse asiassa aivan väärin? Kuvittelemme, että tekeminen väsyttää, mutta entä jos tekemättömyys väsyttää vieläkin enemmän?"

Otava, 2014
Sivuja: 253
Kirjan vuoden lukuhaaste: Kirja, jonka pystyt lukemaan päivässä

Sisäpiirissä (Sandhamn #2)/ Viveca Sten

Ruotsalaiset saaristodekkarit ovat olleet jokusen vuoden verran kuuminta hottia: on Läckbergiä, Rosmania, Jungstedtia ja muita kelpo kirjailijoita - istuupa myös Viveca Sten tähän kateogiaan. Stenin kirjoissa tuntuukin olevan reilusti samantyyppisiä elementtejä kuin vaikka Läckbergin Fjällbacka-sarjassa, mukaan lukien paikallisen poliisin tutkimuksiin aina tavalla tai toisella kietoutuva puoliso/ystävä, saariston tunnelmaa ja takaumia. Eipä tässä mitään, vaikkei asetelma kaikkein omaperäisin olekaan niin konsepti toimii kohdallani ja siksi tartun tämän tyyppisiin kirjoihin ihan mielelläni.

Sisäpiirissa on toinen lukemani Sandhamn-sarjan kirja ja kyllä, tässäkin sarjassa etenen väärässä järjestyksessä, sillä sarjan tuorein osa, Pinnan alla, tuli nimittäin luettua joulun alla ja sen luettuani halusin tutustua sarjaan enemmänkin. Näyttää siltä että sarjan kirjat sinällään kyllä toimivat itsenäisinäkin teoksina mutta valitettavasti varsinkin Sisäpiiri spoilaa sarjan ensimmäistä kirjaa melko reilusti. En ole mielestäni turhantarkka spoilereiden suhteen, esim. parisuhdekuvioiden paljastuminen dekkareissa on harvoin mielestäni iso menestys mutta harmittavaa kyllä, Sten spoilaakin ensimmäisen murhansa tekijän. Suosittelen siis lukemaan kirjat järjestyksessä. (Spoilerin perusteella ensimmäinen kirja kyllä vaikuttaa oikein kiinnostavalta, eli se menee joka tapauksessa lukulistalleni.)

Kirjassa palataan siis Sandhamniin, jossa KSSS (Kuninkaallinen purjehdusseura) on juuri aloittamassa Gotland Runt-regatan. Aloituslaukauksen kajahtaessa tapahtuu jotain muutakin - eräs kilpailijoista ammutaan ja poliisit Thomas ja Margit saavat jälleen kinkkisen pähkinän purtavakseen. Motiiveja rikkaan juristin surmaan tuntuu löytyvän mutta mikä onkaan se oikea?

Tarinassa poliisien lisäksi hyörii myös Thomasin juristiystävä Nora, jolla on aviohuolia ja joka siis onnistuu myös sekaantumaan tutkimuksiin. Tämä onkin saaristodekkareissa se puoli, joka tuntuu aina hiukan epäuskottavalta: oikeastiko poliisin edustajat juttelevat meneillään olevien tutkimusten yksityiskohdista ystävilleen ja pyytävät heiltä jopa apua? Jos nyt ruvetaan rutisemaan, niin ehkä Noran aviokriisi tuntui hiukan irralliselta muuhun tarinaan nähden. Ellei kirjailijalla sitten ole joku suurempi suunnitelma mielessään....

WSOY, 2013
Sivuja: 364
Alkuteos: I den innersta kretsen
Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom

Six Degrees of Assassination / M.J. Arlidge

Olen katsellut jo pidempään Audiblessa M.J. Arlidgen äänikirjaa Six Degrees of Assassination mutta kirjan hankinta on aina jäänyt koska olen ajatellut sen olevan liian lyhyt: vajaan viiden tunnin äänikirjakokemus tuntui liian heppoiselta yleensä kuuntelemieni teosten rinnalla. Kirjan juoni kuitenkin vaikutti kiintoisalta ja etenkin näyttelijäkaarti teki minuun vaikutuksen: Freema Agyeman, Hermione Norris, Geraldine Somerville - tämähän ei voi olla mitään muuta kuin mainio kuuntelukokemus!! Melkoinen ongelma tämäkin mutta onneksi Audible teki vuoden vaihteessa tarjouksen josta en enää voinut kieltäytyä...

Kirja alkaa varsin sähäkästi, Britannian pääministeri Johm Campbell nimittäin joutuu heti ensimmäisen minuutin aikana salamurhatuksi ja tämä tarkoittaa kiireistä aikaa MI5:n terrorismin vastaisen toiminnan yksikön vetäjälle, Alex Cartwrightille ja hänen parille Ellen Townsendille. Menoa piisaa eikä juonittelultakaan tietysti vältytä, onhan kyse politiikoista.

Six Degrees of Assassination oli erilainen äänikirja kuin aiemmin kuuntelemani, se koostuu täysin dialogista eikä esimerkiksi henkilöitä tai paikkoja sen kummemmin kuvailla. Kuulostaa ehkä hankalalta mutta oikeastaan kirjalla on niin oivallinen lukijakaarti ettei moista oikeastaan edes tarvita. Juonellisesti kirja - tai kuunnelma? - ei ole hirmuisen erikoinen, saman tyyppisiä asetelmia olen esimerkiksi televisiosarjoissa mutta kokonaisuus on silti toimiva, vauhdikas ja laadukas joten kirjan parissa viettää aikaa ihan mielellään. Elämää suurempaa taide-elämystä tai mahtavia ajatusleikkejä on turha odottaa, mutta kunnon viihdettä kyllä näiden "kansien" välistä löytyy. Jos mielesi tekee menoa ja meininkiä, tämä voi olla sinun kirjasi.

Audible Studios, 2014
Kesto: 4h 48min
Lukijat: Andrew Scott, Freema Agyeman, Hermione Norris, Clive Mantle, Clare Grogan, Geraldine Somerville, Julian Rhind-Tutt
Kirjan vuoden lukuhaaste: Kirja, jonka lukemista olet harkinnut jo pitkään.

Herran tarhurit (MaddAddam #2) / Margaret Atwood

Olen pikkuhiljaa tutustunut Margaret Atwoodin teoksiin ja olen vähä vähältä ihastunut enemmän ja enemmän kirjailijan riemastuttavan vinksahtaneeseen huumorintajuun ja veitsenteräviin havaintoihin. Sokea surmaaja ja Nimeltään Grace olivat mahtavia ja hurahdin minä Oryxin ja Craken maailmaankin, vaikken osaakaan päättää onko Atwoodin visio tulevaisuudesta ahdistava vai hulvaton. Molempia, luulisin. Siispä jatkan Herran tarhureilla...

Herran tarhurit palaa Oryxin ja Craken tunnelmiin, maailmaan jossa pienellä geenimanipulaatiolla voi ratkaista ongelman jos toisenkin ja raha ratkaisee. Herran tarhurit on eräs ruohonjuuritason järjestöistä joiden keskeisenä arvona on luonnon ja eläimien kunnioitus. Tarinan kertojina vuorottelevat kaksi järjestön naisista, Toby ja Ren joiden elämää seurataan jopa kohtalokkaaseen tulvan vuoteen saakka.

Minulla oli pieniä ongelmia Herran tarhureista kirjoittaessani. Kirja nimittäin on ihan hyvä, muttei läheskään niin paljon minun makuuni kuin vaikka Oryx ja Crake. Aikaisemmat lukemani Atwoodin kirjat ovat nostaneet riman korkealle ja luulenpa että Herran tarhurit kärsi tästä vertailusta jota väkisinkin tein. Kirjan tapahtumat etenevät rinnakkain Oryxin ja Craken kanssa mikä alkuun hämmensi, samoin kuin yhtymäkohtien niukkuus.

Pitkin hampain joudun siis sanomaan että Herran tarhurit oli lukukokemuksena vain ok. Se ehkä kärsii hiukan sarjan keskimmäisen osan ongelmasta, se ei avaa meiille ovea uuteen maailmaan mutta ei myöskään pysty saattamaan mitään päätökseen. Sinällään Atwoodin kerronta on jälleen kerran nautinnollisen älykästä ja silti ajoittain myös hauskaa enkä voi muuta kuin ihailla tämän naisen mielikuvitusta - miten huikean maailman hän onkaan luonut. Nyt täytyy vain malttaa odottaa MaddAddamin viimeistä osaa, Uusi maa (Otava) ilmestyy suomennettuna nyt keväällä!

Otava, 2011
Sivuja: 523
Alkuteos: The Year of the Flood
Suomentanut Kristina Drews
Kirjan vuoden lukuhaaste: trilogia

2 x Milla Ollikainen: Veripailakat ja Vesiraukka

Käväisin viime vuonna Liken järjestämässä kirjaillassa jossa tuoreesta kirjastaan Vesiraukka kertoili Milla Ollikainen. Kirjailija oli minulle entuudestaan vieras, mutta nimi jäi mieleen koska kirjan asetelma vaikutti melkoisen mielenkiintoiselta, etelän elättinä pohjoiseen sijoittuvissa teoksissa on minusta omaa eksotiikkaansa.

Veripailakat sijoittuu Ylläkselle, jossa hiihtokausi on juuri parhaimmillaan ja hiihtämään on tullut hieman tuuliajolla oleva Krisse äitinsä kanssa kun hiihtohissistä löytyy murhattuna nuori poika ja Krissellä sattuu olemaan sopivasti kamera hyppysissä ja ystävänään iltapäivälehden toimittaja Eerika, joka pian lähtee selvittämään miksi miljonäärin poika kuoli. Vesiraukassa taas palataan tuttuiin maisemiin hiukan yli vuotta myöhemmin kun Krisse ja Eerika palaavat paikkakunnalle kohtaamaan menneisyyden. Ja kyllä, vaan taas joku kuolee...

Kirjaparista Veripailakat osoittautui suosikikseni, pidin erityisesti kirjassa esiintyvästä murteesta joka minun korvaani oli oikein lupsakan kuuloista vaikken ihan kaikkea aina ymmärtänytkään, mm. läpin merkitys jäi vähän vieraaksi vaikka veikkailen sen ehkä tarkoittavan lasta? Muutenkin pienen paikkakunnan tunnelma oli mielenkiintoinen, etenkin kun kontrastina oli myös paikkakunnalla tärkeänä elinkeinona oleva turismi. Vesiraukka ei sekään ollut hullumpaa luettavaa, mutta Veripailakoiden historiallinen aspekti ja muutamat loppupuolen kohtaukset tekivät esikoisteoksesta seuraajaansa napakamman paketin.

Molemmat kirjat on varsin nopealukuisia ja siksi ne sopivat mainiosti välipalakirjoiksi. Lyhyys ehkä vaikutti negatiivisesti lukukokemukseeni sillä taidan useammin suosia kirjoja joiden tarinaan voin paneutua pidemmäksikin aikaa. Esimerkiksi Veripailakoissa tarina on varsin herkullinen ja olisin halunnut päästä keskushenkilöiden elämään vähän syvemmällekin.

Kirja on nopealukuinen ja passeli välipalakirjaksi.  Suosikiksi se ei noussut, en oikein päässyt päähenkilöiden nahkoihin sisään ja lukukokemukseni jäi siksi ulkokultaiseksi. Kirjassa on myös kohtuullinen määrä henkilöitä näinkin lyhyeksi tarinaksi mikä hiukan sotkee.  Tiedän olevani Vesiraukan suhteen väärään suuntaan kallellani mutta pitäisin itse kirjasta jossa tarinaaja henkilöitä olisi rakenneltu vielä vähän lisää.

Like, 2014
Sivuja: 254
Kirjan vuoden lukuhaaste: Kirja, jonka nimi on yksi sana