maanantai 17. helmikuuta 2014

Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän / Riikka Pulkkinen

Osallistuin Blogatin ja Elisa Kirjan kampanjaan jossa sain valita mieleiseni äänikirjan kuunneltavakseni. Totta puhuen kärsin ensin hiukan valinnanvaikeudesta, mutta lopulta klikkasin koriini Riikka Pulkkisen uutuuden, Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän, ihan jo kirjan mahtavan nimen takia. Olen lukenut Pulkkisen kirjoista aiemmin Totan, josta muistan tykänneeni vastoin tahtoani. Viimeistään Iiris kuitenkin teki minusta Pulkkis-fanin, tätä tahtoisin lisää!

"Näytät hyvältä korkeissa koroissa ja suklaatahroja leuassasi."

Iiris Lempivaara voisi olla eräänlainen versio Sinkkuelämän Carriesta. Tai ehkä hän on sitten Charlotte. Hän on suloinen psykologi, jonka elämä oli mallillaan Aleksin kanssa. Hän on kuvitellut jo nimetkin lapsille, vain Aleksin kosinta puuttuu. Mutta sormuksen sijaan Iiris saakin eron ja tapahtuu eräänlainen jälleensyntymä kun Iiris aloittelee uutta elämänvaihetta ja opettelee sanomaan kyllä ja ei.

Lukuhetkeni Iiriksen kanssa olivat mitä mainiompia, hän osoittautui mainioksi yhdistelmäksi hauskoja ja pikkuisen syvällisiäkin juttuja joihin on helppo samaistua, olenhan joskus itsekin ollut suklaa- ja korkokenkäterapian tarpeessa. Olin ladannut Iiriksen puhelimeeni ja varsin vaivatonta viihtyä hänen seurassaan ulkolenkillä, ruokaa laittaessa tai aamuisen ruuhkabussin ankeudessa. Ja kyllä, saavuin iloisempana töihin - kumma juttu kuinka paljon nauraminen oikealla hetkellä voikaan muuttaa päivän kulkua!

Kirjan tunnelma on viehättävä, lukijana toimiva Leena Pöysti tekee oivaa työtä ja onnistuu välittämään jopa hymynsä kuuntelijalle saakka. Hän tuntuu juuri oikeanlaiselta Iiriksen lukijaksi. Kiitosta haluaisin antaa myös kirjan viehättävän nostalgiselle kannelle, jonka tekijän nimeä en valitettavasti onnistunut löytämään.

Kappaleen äänikirjaa voi kuunnella vaikka täältä.

Otava, 2013
Kesto: 4h 45min
Lukija Leena Pöysti
Saatu arvostelukappaleena

9 kommenttia:

  1. No pitääköhän tämä nyt sitten lukea, tai kuunnella. Minä olen myös lukenut Totan ja tavallaan pidin, tavallaan en. Tästä olen kuitenkin kuullut nyt paljon hyvää. Nauraminenkaan ei kuulostaisi yhtään hassummalta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, Iiris Lempivaara on ainakin rutkasti Tottaa iloisempi kirja. Ja vaikka Iiriskin on kovin runollinen mietteidensä kanssa, se ei (ainakaan minua) häirinnyt. Pohjavireeltään iloinen kirja!

      Poista
  2. Minä pidin kovasti Totasta ja haluan ehdottomasti lukea Pulkkisen muut aiemmat kirjat. Tämän kohdalla olen empinyt ja mielessäni tavallaan jo skipannut pelkän nimen perusteella (minusta se on kamala). Mutta hmm... täytyy ehkä pyörtää päätös. Ainun arviosi perusteella saattaisinkin tykätä tästä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainun on elegiaa ja tarkoittaa ainakin :D

      Poista
    2. Elegia, minä taidan vähän salaa tykätä pitkistä ja höperöistä nimistä. (Luonnevika!) Tämä on tekstinä hupaileva sinkkutarina, ei mitään ihmeellisen uutta, mutta minulle tuli hyvä mieli kirjan kuuntelusta. Hattaraa!

      Poista
  3. Jaa, ihan uutta Pulkkista. Pidin hänen esikoisteoksestaan Raja. Sanoin heti luettuani, että ihme jos tästä ei tehdä elokuvaa. No, nyt siitä on tehty kolmiosainen tv-elokuva, joka alkaa Kotikatsomossa ensi sunnuntaina.
    En ole pitänyt Rajan jälkeen ilmestyneistä Pulkkisen teoksista Totta ja Vieras. Minusta ne ovat liiaksi hiottuja. Tämä taas lupaa uutta rentoutta. Ja kansikuvahan on suloinen, 70-luvun tyylinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, minä en olekaan lukenut Rajaa, mutta kiitos elokuvavinkistä - ehkäpä aloitan sillä!

      Iiris Lempivaara on rento kirja, positiivinen ja iloinenkin, minä pidin siitä. Ja kansikin on mitä suloisin. Äänikirjalle oli vielä saatu mainio lukijakin jonka hymyn kuuli.

      Poista
  4. Minäkin harkitsin pitkään, olisinko valinnut tämän äänikirjan, mutta päädyinkin toiseen. Mutta kiinnostaa siis oikein paljon ja arviosi jälkeen kiinnostaa entistä enemmän :) Enkä olekaan lukenut Pulkkiselta vielä mitään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marile, minun teki mieleni lukea jotain kevyttä ja hauskaa ja onneksi tämä oli ihan juuri oikeanlainen fiilikseen. :)

      Poista