Sain Leon Leysonin Pojan joka pelastui itselleni pyytämättömänä arvostelukappaleena. Schindlerin lista teki aikoinaan nuoreen Norkkuun syvän vaikutuksen, muistan vieläkin kohtauksen jossa pieni punatakkinen tyttö harhailee ghetossa jota natsit ovat tyhjentämässä. Maailman pahuus iski kovasti mutta toisaalta tuntui lohdulliselta että myös Schindlerin kaltaisia ihmisiä oli olemassa. Sittemmin olen lukenut jokusenkin natsi-tarinan, joskus surullisena, joskus jo hiukan kauhuihin turtuneenakin.Leon Leysonin tarina on kertomus natsiaikojen kauhuista pienen pojan silmin. Leysonin perhe joutui sota-vuosien aikana Krakovan ghetosta aina keskitysleireille saakka. Oskar Schindlerin rohkeus ja hyvä tahto ovat syy siihen miksi Leon lopulta pelastuu.
Lukemani jälkeen tunsin taas vanhaa tuttua turtumusta. Leysonin kertomus ei sinällään eronnut monista muista samanlaisista, yhtä karmeista ja liikuttavista. Puhtaasti kirjallisena tuotoksena kirja oli ihan kiva, se ei itkettänyt mutta kertoi koskettavan ja todellisen tarinan Leysonin perheen kamppailusta. On hienoa että Leyson sai tilaisuuden tallettaa oman tarinansa kansien väliin, tuntuu tärkeältä ettemme unohda mitä tapahtui ja miksi. Tosin pahoin pelkään että ihmiskunta vain toistaa samaa tuhoisaa kaavaa...
"Selviytymiseni ei ollut kovin todennäköistä. Melkein kaikki olosuhteet olivat minua vastaan, eikä puolestani puhunut juuri mikään. Olin pelkkä pikkupoika, jolla ei ollut suhteita eikä erityistaitoja. Minua kuitenkin puolsi uksi asia, joka vei voiton kaikesta muusta: Oskar Schindler oli sitä mieltä, että elämäni oli arvokas."Tammi, 2014
Sivuja: 246
Alkuteos: The Boy on the Wooden Box
Suomentanut Annika Eräpuro
Saatu arvostelukappaleena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti