Kolkyt ja risana / Kasey Edwards

Kasey Edwardsin Kolkyt ja risana -kirja oli yksi lukumaratonini kirjoista, siitä bloggaaminen valitettavasti jäi kesälomailun jalkoihin. Nappasin teoksen mukaani kirjastosta ihan puhtaalla mutuhuttu-meiningillä, 60-lukulaisen kannen ja näppärähkön nimen perusteella. Työelämässä olevana olin myös kiinnostunut ottamaan selvää siitä, kuinka Edwards sai työintonsa takaisin. Vai saiko?

Kasey Edwardsin tarina ei ole traaginen tai surullinen. Hän on kolmekymppisenä saavuttanut unelmiensa työn, asunnon ja poikaystävän. Ei hullumpaa. Jos kyseessä olisi chick-lit, osoittautuisi sankarittaren poikaystävä petturiksi tai neito saisi potkut työpaikastaan, mutta koska elämme tosielämässä, Kasey heräsi eräänä aamuna työmotivaatio kadonneena. Entistä uratykkiä ei vain enää napannut.

Kolkyt ja risana oli nopealukuinen ja sujuva teos. Edwards on nokkela ja kirjan alkupuolella suorastaan hauskakin kirjoittaja, mutta jutun vitsit kuluivat kyllä lukuprosessin aikana loppuun. Kirjailija onneksi tiedostaa itsekin olevansa maailman onnekkaiden ihmisten joukossa kriiseineen, hyvä niin, sillä muuten kirja olisi kallistunut jo ärsyttävän puolelle.

Kirjan aihe, työmotivaatio ja sen katoaminen, on minusta kiinnostava ja koskettanee varmasti monia. Ihan hirveän suuria ahaa-elämyksiä kirja ei minulle tarjonnut, mutta muutaman hyvän pointin Edwards silti tekee. Parhaimmin mieleeni jäi ajatus ns. vauvasta eli siitä että jokainen tarvitsee elämäänsä jonkinlaisen projektin jota hoivata ja kasvattaa. Projektin ei tarvitse liittyä leipätyöhön, mutta sen tarkoitus on ruokkia luovuutta ja henkilön onnellisuutta. Ei hullumpi ajatus - luulen että esimerkiksi minulle tämä blogi toimittaa tuon inspiraatiovauvan virkaa. Mikä on sinun vauvasi?

"Tiedän että kolmenkympin kriisi on kärpäsenkakkaa kun sitä verrataan nälänhätään ja rintasyöpään. Ymmärrän myös, että olen etuoikeutettu koska minulla on varaa valittaa työni mielekkyydestä siinä missä valtaosa maailman ihmisistä joutuu tekemään työtä jotta heillä olisi varaa elää. Silti kammoksun ajatusta, että tekisin tylsistyneenä ja tympääntyneenä työtä seuraavat kolmekymmentä vuotta."

Nemo, 2011
Sivuja: 241
Alkuteos: 30-something and over it
Suomentanut Lotta Heikkeri

Dotter of her Father's eyes / Mary M. Talbot, Bryan Talbot

Dotter of her Father's Eyes nappasi mielenkiintoni yksinkertaisella ja tehokkaalla kannellaan ja takakannen lupaukset kahden naisen elämäkerrasta saivat minut nakkaamaan kirjan kirjastokassiini. Dotter of her Father's Eyes on surullinen tarina kahdesta naisesta, jotka tavalla tai toisella ovat isiensä varjossa. Kirjan kertoja ja kirjoittaja Mary M. Talbot on James S. Athertonin, tunnetun James Joycen tutkijan tytär ja jäi lähes aina isänsä suuren intohimon varjoon. Herkullista ironiaa löytyykin siitä, että tässä omaelämäkerrallisessa teoksessaan Mary rinnastaa itsensä Joycen tyttäreen, Luciaan, jolle tanssi oli elämä ja siitä luopuminen tuhoisaa.

Kirjan tarinat tuntuvat aidoilta, varsinkin Maryn sinänsä arkiseen tarinaan voinee samaistua moni. Lucian kohtalo on taas traagisempi, lahjakas nuori nainen sairastui lopulta skitsofreniaan ja vietti suuren osan elämästään yksin mielisairaaloissa. Hänen sanotaan olleen innoituksena isänsä teoksessa Finnegans Wake, silti elämässä Lucia tuntuu jääneen vähälle huomiolle - aivan kuten Marykin.

Mary M. Talbot on kansainvälisesti tunnettu ja julkaistu tutkija ja Dotter of her Father's Eyes on hänen ensimmäinen graafinen romaaninsa. Bryan Talbot taas on palkittu sarjakuvataiteilija, joka on mm. piirtänyt Batmania ja Fablesia. Yhdessä he ovat luoneet teoksen, joka on varsin kiinnostavaa luettavaa,
Mary Talbotin kertojanääni on rauhallinen ja jättää riittävästi tilaa Bryan Talbotin piirroksille, jotka tuntuvat kertovan enemmän kuin tuhat sanaa. Yhdistelmä tuntuu toimivalta, etenkin Maryn tunteet välittyvät hienosti lukijalle. Pidin kovasti kirjan piirrosjäljestä ja värityksestä, jonka keinoin oli mm. ratkaistu se, kuinka Lucian ja Maryn tarinat erotetaan toisistaan. Näiltä tekijöiltä luen mielelläni lisää, kirjan takakansi paljastaakin Maryn luonnostelevan käsikirjoitusta seuraavaan graafiseen romaaniinsa.

Dark Horse Comics, 2012
Sivuja: 89

The Accidental Apprentice / Vikas Swarup

The accidental apprentice tuli napattua kirjastosta mukaani kun tajusin kirjailijan olevan sama heppu, jonka kynästä on lähtenyt myös ihana Slummien miljonääri. Kirjaa en ole lukenut, mutta leffa oli mainio ja siinä silmänräpäyksessä päätin että nyt on aika tehdä tuttavuutta Vikas Swarupin kanssa. Ihailen ihmisiä jotka laativat lukulistansa rauhallisesti ja ajatuksella, minun tyyli näyttää olevan enemmänkin "hei, tässä on tämmöinen kirja/kirjailija, josta en ole koskaan kuullutkaan, mutta kansi/nimi/joku muu juttu on kiva - luetaan tää". Puolustuspuheekseni haluaisin kuitenkin sanoa, että joskus tämä metodi tuo eteeni aivan oivallisia lukulöytöjä, joihin en ehkä muuten olisi tullut törmänneeksi. Ja joskus ei.

The accidental apprenticen päähenkilö on parikymppinen Sapna, nuori intialaisnainen, joka elättää sairaalloista äitiään ja kuvankaunista pikkusiskoaan. Sapnan elämä ei ole herkkua, hänellä on työpaikka vailla mainittavaa tulevaisuutta elektroniikkakaupan myyjänä, paljon laskuja maksettavanaan sekä kaukorakkaus komeaan naapuriin. Kaikki kuitenkin muuttuu kun miljoonien arvoisen yritysryppään omistava Vinay Mohan Acharya päättää että juuri Sapna saattaa olla hänen pitkään etsitty seuraajansa. Sapnan tulee kuitenkin läpäistä seitsemän koetta ennen toimitusjohtajan pestiä...

Kirjan aihe vaikutti minusta ensi alkuun lupaavalta, pidin myös siitä että Swarup oli nimenomaan valinnut päähenkilökseen naisen, sillä saatoin jo kuvitella minkälaisia mutkia matkaan aiheuttaisi intialaisen suuryrityksen johtajaksi noussut nuori nainen. Näihin tapahtumiin kirjassa ei kuitenkaan pureuduta, sillä pääpaino The accidental apprenticella onkin nimenomaan testeissä, jotka Sapnan tulee läpäistä.

Kirja saattaisi olla lajityypiltään chick-litiä, joskin romanssien vähyys ja ikävän väkivallan määrä hieman arveluttavat. Minä kun miellän chick-litin miellyttävän kevyeksi luettavaksi jossa onnellinen loppu on taattu ja tämä kirja tuntui ajoittain suorastaan masentavalta, sillä Swarup tuntuu vyöryttävän melkein kaikki ikävät asiat lukijansa kauhisteltavaksi. Sapna kohtaa mm. lapsityövoiman väärinkäyttöä, pakkoavioliittoja, ahdistelua ja happohyökkäyksiä, minun makuuni tässä on ehkä jo vähän liikaakin pureskeltavaa ja kokonaisuus alkoi tuntua suorastaan laskelmoidulta ja siksi myös ärsyttävältä. Tämä Vikas Swarupin kirja melkein tuntuukin teokselta, joka ei osaa päättää mitä on ja siksi epäonnistuu. Siitä puuttuu chick-litin kepeys ja se on liian keinotekoinen onnistuakseen shokeeraamaan lukijaansa.

"In life you never get what you deserve: you get what you negotiate.
That was the first lesson he taught me."

Simon & Schuster, 2013
Sivuja: 436

Mitä he toisilleen tekivät / Hanne-Vibeke Holst

Hanne-Vibeke Holstin kirja piristi kovasti kesäflunssaista päivääni. Olen lukenut kirjaiijalta aiemmin Kruununperijättären, joka ainakin muistoissani oli ihan mukava, himppasen chick-litiin kallistuva kirja ja kun blogistanian viidakkorummut olivat vihjanneet kirjan olevan kiinnostava joten sain kirjastokassiini täytettä! Eivätkä blogisauhut väärässä olleetkaan sillä kun sain tulin viettäneeksi koko kesäisen päivänä Holstin seurassa, täysin kirjan maailmaan uppoutuneena.

Mitä he toisilleen tekivät on sukutarina, jossa liikutaan kahdella aikatasolla. Tarinan keskiössä on Helena, Berliinin oopperan taiteellinen johtaja, joka juuri valmistautuu vastaanottamaan palkinnon tabuja rikkoneesta esityksestä. Samalla hän kohtaa myös vieraantuneen tyttärensä Sophien. Palkinnonjakotilaisuudessa kuitenkin esiin nousevat varsin dramaattisesti äidin ja tyttären kipupisteet. Kirjan kerronta vuorottelee tuon illan ja Helenan sukutarinan välillä, aloittaen vuodesta 1940, päivästä jolloin Saksa valloittaa Tanskan ja Tholstrupien pieni tytär, Karen syntyy. Perheen aikajana kuljetetaan sotavuosien kautta 1950-luvulle, jolloin perheen identtiset ja komeat kaksospojat särkevät sydämiä. Kaiken yhteen sitovat perheen unelmat ja pettymykset ja virheet, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle.

Mitä he toisilleen tekivät onnistui koukuttamaan ja kuten usein hyvien kirjojen kohdalla käy, mietin sen teemoja pitkään lukemisen lopettamisen jälkeenkin. Minulle mielenkiintoisimmaksi teemaksi nousivat parisuhteet ja valinnat, jotka vetävät pareja hitaasti erilleen. Kun toiveet ja päämäärät eivät enää olekaan yhteisiä tai edes saman suuntaisia vaan toinen joutuu taipumaan ja luopumaan omista unelmistaan. Tätä kaikkea Holst kuvaa hienosti, pienin piirroin mutta varmasti.

Pidin todella paljon Holstin tarkkanäköisestä kerronnasta, varsinkin juuri Helena tuntuu hyvin aidolta ja monimutkaisuudessaan kiinnostavalta henkilöltä. Toivoisin että osaisin kertoa enemmänkin kirjailijan tyylistä kirjoittaa, mutta totta puhuen tällä kertaa hyvä tarina vei minut niin mennessään että nyt, lukemisen jälkeen on jäljellä vain hyvä mieli.

"Yhtäältä toivon, että Sophie jäisi ikuisiksi ajoiksi, toisaalta hän saisi lähteä vaikka saman tien. Kaipaan häntä aina, mutta kun olemme yhdessä, toivon että olisin yksin. Hänen moitteidensa edessä, esitti hän ne sitten avoimesti tai rivien välissä, on kuin minun huolellisesti täyteen puhallettuun egooni tulisi reikä. Sophien seurassa kutistun parhaat päivänsä nähneeksi laulajaksi, josta ei enää ole puhdasta säveltä tuottamaan. Ikään kuin kaikki, mitä sanon, soisi falskisti ja kaikki, mitä teen, olisi epäaitoa."

WSOY, 2013
Sivuja: 441
Alkuteos: Undskyldningen
Suomentanut Virpi Vainikainen

Varjelijat / Kristina Ohlsson

Pari päivää sitten olin pahasti koukussa. Luin aamulla ja olin myöhästyä bussistani koska en malttanut jättää kirjaani kesken. Luin bussissa ja olisin mieluusti jatkanut vielä matkaani päätepysäkinkin jälkeen jotten olisi joutunut jättämään kirjaani kesken. Mietin kirjaa ja sen lukemista töissä. Kotiin tultuani luin pihalla kunnes oli aika siirtyä sänkyyn. Lukemaan. Kun kirja vihdoin päättyi, olo oli sekä onnellinen mutta myös harmitti. Oliko pakko ahmia, eikö herkkuja olisi voinut säästellä pidemmäksikin aikaa?! Mikä kirja? Kristina Ohlssonin Varjelijat, joka taisi olla minun dekkarikesäni kohokohta. (Tosin, vielä on kesää jäljellä...)

Kenen tielle sinä ajauduit, Rebecca?

Varjelijat vie lukijansa takaisin Fredrika Bergmanin, Alex Rechtin ja Peder Rydhin tutkimusten pariin. Edellisen kirjan, Nukketalon, tapahtumista on ehtinyt kulua hiukan aikaa ja Fredrika on nyt Saga-tyttösen äiti sekä Spencer Lagergrenin avopuoliso. Spencer, kirjallisuustieteen professori, on joutunut Fredrikan tietämättä vaikeuksiin työpaikallaan nuoren naisopiskelijan syytettyä häntä seksuaalisesta kiristämisestä. Samoihin aikoihin huono-onninen koiranulkoiluttaja löytää löytää nuoren naisen ruumiin, naisen jota Alex tiimeineen on etsinyt kaksi vuotta. Jäljettömiin kadonnut Rebecca Trolle on löytynyt.

Minun pakko saada tietää.

Varjelijat on Kristina Ohlssonin kolmas kirja, joka kertoo Alex Rechtin ja hänen tiiminsä tutkimuksista. Tällä kertaa huomasin että muistini on tehnyt minulle tepposet, enkä ihan kunnolla muistanut enää Nukketalon tapahtumia, huomasinpa vain kirjasta että muutama isompikin juttu siellä näemmä tapahtui. Rasittavaa! Suosittelen muutenkin kirjasta kiinnostuneita lukemaan myös Nukketalon ja Tuhatkaunot, niistäkin löytyy kelpo dekkarimeininkiä!

Rakas, mitä sinä oikein salaat minulta?

Kirjan rakenne on koukuttava. Lukuja katkovat poliisin haastatteluraporttien palaset, jotka luovat varsin pahaenteistä tunnelmaa. Lukijalle tulee alusta saakka selväksi että jokin meni tutkimuksissa pahasti pieleen - mutta mikä? Ohlsson vihjailee ja antaa palasen kerrallaan antaen lukijan olla ratkomassa mysteeriä. Toimii! Tällä kertaa minun suosikikseni nousi Peder (syistä, joita en tässä voi paljastaa) mutta aika mielenkiintoinen tapaus oli myös vanha murhasta tuomittu lastenkirjailijatar, joka ei ole puhunut vuosikymmeniin.

Hyvä Jumala, hoida niin että saan edes haudan jolla käydä.

Pidin kirjasta kovasti (harvoinpa sitä tulee ahmineeksi 500 sivua kahdessa illassa) ja innostuin jopa siinä määrin että aikomukseni on lukea myös Ohlssonin seuraava teos ja vieläpä ruotsinkielellä. Nähtäväksi jää tyssääkö lukemiseni ruostuneeseen kielitaitoon. Varjelijat ilmestyy suomennettuna syyskuussa 2013.

WSOY, 2013
Sivuja: 500
Alkuteos: Änglavakter
Suomentanut Outi Menna
Saatu arvostelukappaleena

Sarjakuvaa Norsunluurannikolta - Aya ja Akissi

Heinäkuussa hyppysiini osui yhteisnide Aya -sarjakuvan osista 4-6, jotka tietysti menin lainaamaan ennenkuin tajusin että välistä oli lukematta jokunen kirja, tarkkaan sanottuna osat 2 ja 3. Vaikka sarja onkin oivallinen, jäi kokonaisuuteen harmittavia aukkoja, näemmä mukaan oli tuotu nippu uusia henkilöitä ja vaikka mitä! Peli oli siis selvä - oli lainattava sarjan puuttuvat osat, samalla pongasin kirjastosta myös Ayan pikkusisareen Akissiin pohjautuvan kirjan joka sekin lähti mukaani. Kassin täydeltä Norsunluurannikkoa!

Niille, joille sarja ei ole vielä ennestään tuttu, kerrottakoon että kirjat kertovat nuoren Norsunluurannikolla elävän naisen, Ayan, ja hänen perheensä ja ystäviensä elämästä, tarina pohjautuu Marguerite Abouetin omiin nuoruusvuosiin. Meno on parhaimmillaan varsin vauhdikasta, aiheiden pääpaino on ihmissuhteissa. Akissi-kirja taas keskittyy Ayan pikkusiskon touhuihin huomattavasti leppoisammalla, strippimäisellä otteella.

Tulin miltei ahmineeksi Ayat loppuun saakka, siinä määrin kivalta tuntui saada vastauksia kysymysmerkeiksi jääneisiin asioihin. Kokonaisuutena pidin tästä kirjasarjasta ja sen suomasta kurkistuksesta afrikkalaiseen elämään, myös Clemént Oubrerien kaunis kynänjälki miellytti. Sitä jäinkin eniten kaipaamaan Akissi-kirjassa, jossa piirtäjä vaihtui Mathieu Sapiniin. Kaikki kunnia taiteilijalle, itse pidin vain enemmän Oubrerin pienipäisemmästä ja hupsummassta Akissista.

Luonteeltaan Akissi-kirja erosi selvästi Aya-kirjoista, joissa siis käsitellään vakavampiakin teemoja, kuten seksuaalista häirintää, pettämistä ja muita aikuisempia aiheita. Söpöilksi ei kuitenkaan meno mene näissäkään kirjoissa vaan aiheina ovat pienen ihmisen isot huolet kuten se, ettei isoveli ota mukaan leikkeihin ja joskus kotona kanteleminenkin kostautuu... Voisinkin hyvin kuvitella Akissin olevan juuri sellainen ärsyttävän utelias pikkusisarus, jonka kanssa itsekin lapsena tappelin.

Abouetin kirjoista on suomennettu vain Aya-sarjan ensimmäinen kirja,  toivottavasti tulevaisuudessa sarjan muutkin osat käännetään.

Akissi: Feline Invasion
Flying Eye Books, 2013
Sivuja: 48
Alkuteos: Akissi, Attaque de Chats

Aya of Yop City (Aya #2)
Drawn and Quaterly, 2008
Sivuja: 112
Alkuteos: Aya de Yopougon, tome 2

The secrets come out (Aya #3)
Drawn and Quaterly, 2009
Sivuja: 132
Alkuteos: Aya de Yopougon, tome 3

The Devil in the White City: Murder, Magic, and Madness at the Fair that Changed America / Erik Larson

Lenkkeily Erik Larsonin kanssa jatkuu! Tällä kertaa nappasin Overdriven valikoimista mukaani The devil in
the white city -kirjan, joka Larsonille ominaiseen tapaan kertoo kaksi tarinaa yksissä kansissa. Kirja vie lukijansa viktoriaaniseen aikaan, 1890-luvun Chicagoon, jossa kuumeisesti valmistellaan Chicagon maailmannäyttelyä arkkitehti Daniel H. Burnhamin johdolla. Samassa kaupungissa asuu myös H.H.Holmes, komea ja kaikin puolin hurmaava lääkäri, joka tosin myöhemmin osoittautuu sarjamurhaajaksi. Molempien miesten ura kulminoituu maailmannäyttelyyn, Burnhamille siitä muodostuu hänen raskain ja samalla merkityksellisen teoksensa, Holmesille taas näyttelyn mukanaan tuoma väenpaljous tarjoaa uhreja.

Erik Larsonilla on oma, selkeä tyylinsä luoda tarina. Toimittajan tausta näkyy mm. huolella laaditussa taustatutkimuksessa sekä yksityiskohtien ja pienten tarinanpalasten runsaudessa, en osaa edes kuvitella kuinka paljon työtä kirjan tutkimus on vaatinut! Vaivannäkö on kuitenkin ollut sen arvoista sillä juuri yksityiskohtien avulla Larson onnistuu niin hienosti herättämään 1890-luvun Chicagon ja maailmannäyttelyn eloon. Ainakin minä elin täysillä mukana tuskaisen suuren rakennusprojektin mukana ja jännitin onnistuuko Burnham koitoksessaan sekä lumouduin lopputuloksesta niin että yritin jopa googlettaa kuvia tapahtumasta, joka vaikutti kiehtovalta ja taianomaiselta. Maailmannäyttelyssä nähtiin mm. Buffalo Billin ja Annie Oakleyn show, napatanssia - ja eksoottista kyllä - lappalaiskylä ja sen myötä maailmaan esiteltiin mm. sellaisetkin innovaatiot kuin maailmanpyörä, Juicy Fruit -purukumit ja monista elokuvistakin tuttu "hootchy-kootchy" -kappale.

Larsonin kirjoissa tyypillinen rakenne tuntuu olevan kahden, sinänsä toisistaan kaukaisen tarinan liittäminen yhteen ohuin ja näennäisinkin sitein. Näin kävi mm. Thunderstruckissa, jossa tarina Marconin lennättimen keksimisestä rinnastettiin Hawley Crippenin surmatyöhön ja samanlainen teema jatkuu myös The Devil in the White Cityssä, jossa Burnhamin valtaisa ja kiehtova urakka silloin tällöin katkaistaan Holmesin tekemillä ja suunnittelemilla raakuuksilla. En ole varma pidinkö sittenkään tästä ratkaisusta, ainakin äänikirjan ollessa kyseessä saattaisi olla helpompaa keskittyä yhteen juoneen kerrallaan. Lisäksi minun makuuni Holmes osoittautui aika hurjaksi tapaukseksi, josta en olisi ehkä halunnut tietää sittenkään ihan näin paljon, pelkuri kun olen.

Suosittelen kirjaa niille, joita menneet vuosisadat ja todelliset murhatarinat kiehtovat. Tietopaketti on vaikuttava ja kiehtova - tylsää ei pääse tulemaan!

Books on tape, 2006
Kesto 15 h.
Lukija Scott Brick