The Selection-trilogia on dystopia joka sijoittuu tulevaisuuden Amerikkaan, joka on nyt luokkiin jaettu kuningaskunta. Jokaisella kansalaisella on oman luokan ilmaiseva numero joka kuvaa yksilön statusta valtakunnassa. Kirjan päähenkilö, America Singer, on viihdyttäjäluokan jäsen, viitonen. Viitosilla on jonkin verran rahasta tiukkaa, mutta he ovat monessa suhteessa onnekkaampia kuin palvelijoiksi joutuneet kuutoset tai yhteiskunnan pohjasakkaa olevat kahdeksikot. America haaveilee naivansa kutos-poikaystävänsä Aspenin mutta sitten kaikki muuttuu kun valtakunnan prinssi Maxonille tarvitaan puoliso ja America päätyy vastahakoiseksi morsioehdokkaaksi televisioituun, tositv-ohjelmaa muistuttavaan ohjelmaan jossa 35 neitosta kilpailee maan suurimmasta palkinnosta - Maxonista!
Mietteeni Cassin trilogiasta ovat hiukan kaksijakoiset. Reilusti sanottuna minusta The Selection-sarja on höttöä, pumpulia ja hattaraa. Ja sokeria on käytetty melkoisesti. Kirjailija tuntuu ammentavan inspiraatiotaan niin Unelmien poikamiehestä kuin Nälkäpelistäkin ja lopputuloksena kolmen kirjan verran pääparin deittailua kaavalla melkoisen ennalta-arvattavalla kaavalla. Henkilökohtaisesti myös pikkuisen rutisen siitä että nuorille naisille suunnatun kirjan pääideana on se, että ryhmä tyttöjä kilpailee yhden miehen suosiosta ja avioliitosta. Valtakuntaa koettelevat myös kapinalliset ja muut ulkopoliittiset pulmat joista tosin kerrotaan valitettavan vähän - kerronnan pääpaino on avioliittojuonessa.
Ja silti. Luin, melkein ahmin, kaikki kolme kirjaa. Voisin kai sanoa että The Selection-trilogian kanssa kävi hiukan samalla tavalla kuin joskus karkkipussin kanssa. Luin vähän, pyörittelin silmiäni huttuisuudelle, luin lisää - kamalaa huttua - ja ennenkuin huomaankaan olen lukenut koko kirjan ja varaan kirjastosta seuraavaa. Olihan se sokerista hömppää mutta näemmä joskus on juuri oikea hetki lukea sellaistakin.
HarperTeen, 2012
Sivuja: 332
Kirjan vuosi: kirja, jonka valitsit luettavaksi pelkästään kannen perusteella.
Hienot kannet <3
VastaaPoistaLeena, minun silmäni lepää etenkin tuossa turkoosissa kannessa.
PoistaAi että. Mä laitan nämä muistiin, just tällaisia karkkipussikirjoja vaan tekee joskus mieli. Mulle kävi samalla tavalla tuon Rakkaus ei katso aikaa -trilogian kanssa, ihan höpöä ja silti oli pakko lukea ja tykkäsin vaikka jupisin viimeisen kirjan lopusta kotona varmaan viikon. Kiitos!
VastaaPoistaLinnea, karkkipussikirja on muuten tosi hyvä ilmaisu näille!
PoistaEn ole koskaan kuullutkaan tästä trilogiasta. Upeat kannet ainakin. Muistuttaa erittäin paljon Veronica Rothin Outolintu trilogiaa, jossa ihmiset oli jaettu eri osastoihin luonteen mukaan, sekä Ally Condien Tarkoitettu trilogiaa (kirjojen kannet ovat saman tyyliset), jossa päähenkilö rakastuu eri luokituksen saaneeseen poikaan (jota hän ei siis voi saada). Muistuttaa tosiaan myös Nälkäpeliä, jossa on myös tosi-tv-ohjelma ja kapinallisia.
VastaaPoistaKirjoitit aiheesta hauskasti ja mukaansatempaavasti :)
Katriina, kansi minutkin veti sarjan pariin. Etenkin tuo turkoosi on iiiihanaa.... Rothin trilogiaa en muistanutkaan mutta totta saman tapaista menoa siinäkin. Tässä tosin on vähemmän taistelua ja enemmän Unelmien poikamiestä. ;-)
PoistaEn ole minäkään tästä ennen kuullut, mutta lienee juuri sopivaa hötöä pääntyhjennyssessioihin. Niitä aina joskus tarvitaan. Minut pitää hötökirjoissa sisareni, jolle tämän myös taidan vinkata :-)
VastaaPoistaHih, kävin pistämässä varaukseen. Minusta tuntuu, että pian voi hyvinkin olla hötön aika taas :-)
PoistaMinna, minä klikkailin juuri Overdrivestä jatko-trilogian aloittavan The Heir-kirjan. Eiköhän se hömpän tarve kasva kun sadekelit hiipivät taas maisemiin...
Poista