Marina Keeganin The opposite of loneliness nappasi huomioni ensin nimellään ja kannellaan, joka tuntui raikkaan erilaiselta. Viimeinen niitti oli vinkki siitä että kyseessä oli New York Timesin Bestseller - uteliaisuus heräsi ja lainasin kirjan Overdriven kokoelmista. Innon jälkeen iski kuitenkin suru, kirjan ensimmäisiltä sivuilta selviää että kyseessä on 22-vuotiaan kirjailijan esikoisteos joka on julkaistu postuumisti. Joitakin viikkoja valmistuttuaan Harwardista Marina Keegan menehtyi auto-onnettomuudessa ja ymmärränkin nyt, että kirjan taustalla on läheisten surutyö ja halu toteuttaa Marinan suuri toive, oma kirja.Kirja sisältää joukon esseitä ja lyhyitä tarinoita ja antaa ymmärtää aavistuksen lupaavasta kirjoittajasta. Marina kertoo tarinoita nokkelasti ja oivaltavasti ja hänen tekstejään on mukavaa lukea. Yllätyin kuitenkin hiukan siitä, kuinka surumielisia sävyjä hänen kertomuksissaan on, kirjan mm. avaa tarina jossa nuori nainen matkaa äkillisesti kuolleen ihastuksensa hautajaisiin. Tämä hiljensi hiukan, olinhan juuri lukenut Marinan kohtalosta. Tästäkin huolimatta, tämä tarina osoittautui suosikikseni kokoelmasta, Marina oli kehitellyt kertomukseen varsin ovelan koukun.
Olen aika huono lukemaan novelleja ja näemmä vielä huonompi lukemaan esseitä. Vaikka teksti onkin sujuvaa ja esiin nostetut aiheet mielenkiintoisia, en oikein innostunut. Esseistä kuultaa selvästi nuoren ihmisen into ja kirkasotsaisuus, mm. artikkelissa, jossa pohditaan opiskelijoille tehtyjä työtarjouksia, käy selväksi se, että Marina luokkatovereineen ei haaveillut tylsistä työpaikoista rahoitusalalla - he halusivat muuttaa maailmaa paremmaksi. Se on se nuoruus...
Scribner, 2014
Sivuja: 208
Olen kiinnittänyt huomioni tähän kansikuvaan Goodreadsissa. Kannen perusteella kuvittelinkin tämän kepeäksi ja hauskaksi. Onhan tuo nimikin varsin optimistinen. Hyvä varautua alakuloisuuteen tms. jos tämän joskus luen.
VastaaPoistaMaija, minulle tuli ainakin vähän surullinen olo kun nuori ja lahjakkaan oloinen elämä katkesi niin pian.
PoistaMuistan tätä joskus vilkuilleeni kirjakaupoissa Briteissä... Tavallaan kiinnostaisi, mutta sitten vähän jänskättää, että jos tekstit eivät olekaan kauhean hiottuja. Tai siis tietenkin on ihan ymmärrettävää, jos eivät ole, kun kirjailijan kohtalo oli niin surullinen kuin oli ja tekstit on koottu yhteen kuoleman jälkeen(?). Ja jotenkin kuitenkin tulee sellainen olo, että kiinnostavinta tässä kirjassa on se, mitä tapahtui tekstien kirjoittamisen jälkeen. Ja siitä tunteesta tulee vielä syyllinenkin olo, sillä totta kai kirjailijalle soisi lukijoita huolimatta siitä onko tämä kuollut nuorena vai ei.
VastaaPoistaSonja, ihan rehellisesti sanottuna Marina oli mielestäni lupaava kirjoittaja josta olisi varmasti kypsynyt oikein taitavakin. Kirja itsessään tuntuu vähän surutyötä, on haluttu toteuttaa Marinan suuri unelma vaikka postuumistikin. Uskon että osasyy bestseller-listoilla kipuamiseen onkin kirjan tausta, ei niinkään tekstien laatu. Ymmärtäähän senkin ja ehkä läheisillekin on lohtua siitä että Marina elää ainakin teksteissään ikuisesti.
Poista