Kuolematon / Marko Kilpi

Hiphei, uutta Marko Kilpeä! Olen vasta tänä vuonna löytänyt Kilven konstaapeli Olli Revosta kertovaan sarjaan ja oli mukavaa huomata että jatkoa oli tulossa näinkin pian. Kaiken kukkuraksi Kuolemattoman sai Elisa Kirjasta kivaan hintaan kirjamessu-tarjouksena, joten sorruin kartuttamaan puhelinkirjastoani.

Kuolemattoman tapahtumat käynnistyvät kun pikkurikollinen päättää päivänsä oman käden kautta Ollin ja hänen työparinsa Eliaksen silmien edessä. Vaikka juttu tuntuukin selkeältä, jää Ollia kuitenkin vaivaamaan se, mikä muutti piirtämisestä innostuneen nuoren pojan elämän suunnan. Samaan aikaan Olli ja Elias saavat tutkittavakseen myös surullisen tapauksen, pienen pojan hyväksikäyttöepäilyn. Ollin mieltä painavat myös miehet omat painajaiset, joiden syytä on pelottavaa hakea.

Marko Kilpi kirjoittaa tehokkaan toimivia dekkareita, tämäkin onnistui koukuttamaan minut niin että Kuolematon tuli luettua yhdessä päivässä. Vaikka Elävien kirjoihin tekikin minuun vielä voimakkaamman vaikutuksen, on Kuolematonkin mielestä kelpo dekkari. Tykästyin Elias Kasken hahmoon jo sarjan edellisessä kirjassa ja tässäkin kirjassa hän osoittautui mukavan monimutkaiseksi tyypiksi, josta toivottavasti saadaan kuulla lisääkin sarjan seuraavissa osissa. Kirjan teemat ovat rankkoja mutta samalla pidän siitä että kirjailija haluaa suunnata huomiota siihen, miksi ihmiset ajautuvat tekoihinsa. Harva syntyy rikolliseksi...

"Elias silmäilee näytteiden taltiointihuoneen lattiaan piirrettyjä kenkäparin ääriviivoja. Noilla kahdella kömpelöllä kuviolla on uskomaton määrä erilaisia merkityksiä: Joillekin ne tarkoittavat läheisen menetystä, usealle vapauden loppumista. Yhdelle ne voivat olla alku, toiselle loppu. Yllättävän monelle ne merkitsevät helpotusta. Mutta yksi merkitys on lähestulkoon kaikille sama: muutos. Rikos muuttaa aina elämää, se ei koskaan tapahdu jälkiä jättämättä."

Gummerus, 2013
Sivuja: 199

Ghost in the wires: My adventures as the world's most wanted hacker / Kevin Mitnick, William L. Simon

Kuten blogistanikin on ehkä voinut huomata, olen yllättäen rakastunut. Sähköisiin äänikirjoihin. Ne ovat superkäteviä ja pitävät oivallisesti seuraa lenkeillä, joten päivittäinen lukuaika senkun lisääntyy. Ja jos bussissa on kovin pimeää aamuisin, voi lepuuttaa silmiä kuuntelemalla kirjaansa puhelimen kautta. Tykkään! Olen käynyt uutterasti Helmetin OverDrive-kokoelmaa läpi mutta nyt alkoi tuntua siltä että kirjat saattavat loppua vaikka kesken. Sorruin siis liittymään Audibleen, josta saan kerran kuukausimaksua vasten valita aina yhden kirjan. Ja kirjoja saa tietysti ostaa lisääkin, niinkuin minulle pääsi käymään kun menivät Audiblessa aloittamaan alen...

Nörttityttönä nappasin tuosta kyseisestä alennusmyynnistä luettavaksi Kevin Mitnickin, legendaarisen hakkerin, elämäkerran. Tietoturva on aiheena ajankohtainen ja kirjailija itsekin kävi jokin aika sitten Suomessa puhumassa siitä. Tuumasin siis lyöväni kaksi kärpästä yhdellä iskulla, saisin viihdykettä lenkeilleni JA oppisin jotain uutta ja hyödyllistäkin.

Kirja siis kertoo hakkerin tarinan. Mitnickillä tuntuu olleen jo nuoresta saakka into murtaa erilaisia systeemejä, jo 12-vuotiaana hän keksi tavan ohittaa Los Angelesin bussien leimaussysteemit. Sittemmin hän keksi tapoja erilaisia tapoja mm. salasanojen urkkimiseen ns. sosiaalista manipulaatiota hyväksikäyttäen. Kotimaista väriäkin kirjassa nähdään sillä eräs Mitnickin 1990-luvulla hakkeroimista yrityksistä oli Nokia.

Ghost in the wires tarjosi mielenkiintoisen kurkistuksen hakkerin elämään ja viihdyin melko mukavasti kirjan parissa, olkoonkin että niissä muutamissa kohdissa joissa kirja sisälsi tietokonekomentoja, olisin toivonut että äänikirjaa olisi vähän editoitu. Tuollaiset listat nimittäin kuulostavat aika tylsiltä... Myös kirjailijan pitkähköjä ja toistuvia kuvauksia puhelinjärjestelmien peukaloinnista olisi ehkä voinut karsia, tästäkin huolimatta kokonaisuus oli mielestäni toimiva ja varsinkin kirjan loppupuolella jopa jännittäväkin paketti.

Kirja antaa kuuluisasta hakkerista hieman pakkomielteisen kuvan, hänen toimintansa näyttäytyy lukijalle lähes pakkomielteenomaisena viettelyksenä, joka houkuttelee miehen kerta toisensa jälkeen ottamaan riskejä vaikka tämä harrastus aiheuttaakin suuria huolia rakkaille ja vaarantaa hänen avioliittonsa ja jopa vapautensa. Vaikka Mitnick usein kirjassaan korostaakin sitä ettei ole käyttänyt hakkerintaitojaan vahingoittaakseen tai vaikkapa tienatakseen rahaa, en kuitenkaan ihan täysin sydämin voinut olla kirjan päähenkilön puolella, jäin mm. miettimään henkilöitä joilta Kevin on aikanaan tietoja urkkinut ja niitä vaikeuksia joita heille on kenties työpaikoillaan tullut.

Kokonaisuutena kirja oli minusta ehdottomasti lukemisen arvoinen ja koin myös vähän oppineeni jotakin. Mutta varoituksen sana: jos tekniikka ei kiinnosta, tämä luultavasti ei ole sinun kirjasi.

Blackstone Audio, 2011
Kesto: 13h 59 min.
Lukija Ray Porter

Kolme vahvaa naista / Marie NDiaye

Tartun usein kirjoihin ihan silkkaa uteliaisuuttani, kuten kai useimmat lukutoukat. Olin kuullut paljon hyvää tästä Marie NDiayen teoksesta ja vaikka vähän veikkailin ettei se olisi ihan minun tyyliseni kirja, on silti välillä kokeilla erityyppistäkin kirjallisuutta, kirjailijahan voi vaikka yllättää!

Kolme vahvaa naista sisältää kolme kertomusta, joita yhdistää tietynlainen samankaltaisuus. Kirjojen naiset eivät ole sankarittaria eikä heitä riennä pelastamaan kiiltävähaarniskainen ritari tai edes reissussa rähjääntynyt Jack Bauer. Kirjassa näkyykin voimakkaana realismi kaikkine rumineen sävyineen. Siistejä tai kivuttomia ratkaisuja ongelmiin ei aina löydy, on vain kestettävä, selvittävä, siedettävä, valittava kahdesta pahasta se pienempi.

Kirjan ensimmäisessä tarinassa kohdataan Ranskaan muuttanut Norah, joka vuosien jälkeen palaa perhettä kaltoin kohdelleen isän taloon. Asiat ovat muuttuneet dramaattisesti ja nyt Norahin apu olisi tarpeen, mutta suostuuko Norah luopumaan omasta elämästään? Entä kuinka ranskalaisen Rudyn, joka riitelee puolisonsa - ja vähän muidenkin - kanssa? Kääntyykö kolmannen kertomuksen Khadyn onni koskaan?

Kirjan tunnelma oli kiihkeä, mikä teki toisaalta vaikutuksen mutta samalla vaikeutti myös lukemistani. Kolmen vahvan naisen kohdalla nimittäin kävi niin kehnosti että olin sitä lukiessani tavallista väsyneempi työkiireiden takia ja kirjan tempo ei oikein tuntunut sopivalta olotilaani. Elin sen mukana mutta kirjan kautta kokemani tunteet eivät olleet kovin miellyttäviä ja tulivat melkein liikaakin iholle. Kirjan tarinoista etenkin ensimmäinen ja viimeinen jäivät mieleeni vahvasti ja jättivät jälkeensä surullisen ja maailmaan pettyneen olon. Että elämä osaakin joskus olla epäreilua.

"Niinpä, hän ajatteli, hän, Rudy Descas, ei ollut vielä neljänkymmenenkolmen vuoden ikään saavuttanut luontevaa ja fiksua maltillisuuta, tyyntä ironiaa, joka leimasi muiden miesten tavallisiakin toimia ja puheita, ja hänestä tuntui, että muut puhuivat lapsilleen rauhallisesti ja luontevasti, lukivat sanomalehtiä ja kuvalehtiä pilkallisen kiinnostuneina, ajattelivat mielihyvällä lounasta, joka tulevana sunnuntaina nautittaisiin ystävien seurassa, ja jonka eteen he tekisivät kaikkensa auliisti, iloisesti, tarvitsematta epätoivoisesti peitellä, että he olivat juuri selvinneet ties kuinka monennesta kiistasta, piinallisesta ja hävettävästä unesta. Sillä minä olen aivan murheen murtama."

Gummerus, 2013
Sivuja: 279
Alkuteos: Trois femmes puissantes
Suomentanut Anna-Maija Viitanen

Haudattu hiljaisuudessa / Tove Alsterdal

Tutustuin Tove Alsterdaliin muutama kuukausi sitten ja tykästyin Kadonneiden epätoivoiseen etsintään vaikka tarina hetkittäin hurjalta tuntuikin. Tuttuun, ahneen lukutoukan tapaani halusin saada uusimmankin kirjan nopeasti hyppysiini ja päästä ahmimaan sitä. Sitten kirjakasat ja elämä tunkivat väliin mutta onneksi valon vähetessä lukuaika lisääntyy.

Haudattu hiljaisuudessa vie lukijansa erikoisiin ja silti monelle meistä tutunomaisiin maisemiin.  Kirjan tapahtumat käynnistyvät kun Katrine veljineen alkaa läpikäydä pysyvään sairaalahoitoon siirtyvän äidin tavaroita. Käy ilmi että äidillä on talo Kivikankaan kylässä, Tornionjokilaaksossa. Postista päätellen talolle olisi innokas ostajakin ja Katrine päättää lähteä paikan päälle tarkistamaan kiinteistön ennen myyntiä. Matka vie Katrinen syvälle perheensä historiaan, tapahtumiin joiden seuraukset ulottuvat nykypäivään saakka.

Alsterdalin tyyli kirjoittaa on kieltämättä toimiva ja tehokas. Tällä kertaa hän on kehrännyt kokoon juonen joka vie lukijansa samalla eksoottiseen että tuttuun paikkaan. Näin melkein silmissäni pienet, hylätyt tuvat, joiden pöydillä menneiden sukupolvien valokuvat tuijottavat tyhjyyteen, nurkassa ehkä vanha nariseva heteka, pöydällä vielä liina. Alsterdal onnistuu hienosti tavoittamaan pienen kylän suljetun tunnelman, jossa salaisuudet ja kaunat ovat kulkeneet kuin sukuperintönä vuosikymmeniä. Kirjan maisemat ovat hyisen lumisia ja kannen kuvitus tuntuukin tukevan sitä synkässä harmaudessaan.

Haudattu hiljaisuudessa osoittautui suorastaan ahmittavaksi dekkariksi, joka käsittelee varsin mielenkiintoista, mutta melko vähän esillä ollut jaksoa historiassa. Koin Neuvostoliittoon toiveikkaina lähteneiden ruotsalaisten - ja suomalaistenkin - kohtalot todella kiinnostaviksi, jopa koskettaviksikin. Ehkäpä jopa niinkin paljon että kirjan murhat taisivat jäädä sittenkin kiinnostavan sukutarinan jalkoihin, sillä ennen kaikkea halusin saada selvyyden kuka Sirin, Katrinen isoäidin lapsen isä oli ollut ja mihin mies oikein katosi. Kirjassa on vilahtelee suomalaisväriäkin ja luulenpa että voisin suositella sitä myös historiasta pitäville lukijoille.

"Kaksi asiaa sinun täytyy tietää", hän sanoi. "Älä koskaan kieltäydy kun sinulle tarjotaan kuppi kahvia. Ja keksi vastaus kun sinulta kysytään, kenen olet. Sitä täällä kysytään. Ei sitä, kuka olet, missä asut tai mitä töitä teet. Täällä kysytään aina, kenen sinä olet."

Gummerus, 2013
Sivuja: 409
Alkuteos: I tystnaden begravd
Suomentanut Katriina Huttunen
Saatu arvostelukappaleena.

Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin / Mia Kankimäki

Ihan ensiksi: Mia Kankimäen esikoisteoksen nimi on ihana. Ihana! Pistin kirjan varaukseen pelkän nimen perusteella, koska ajatus asioista jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, tuo mieleen rakastumisen ensihetket ja sen kiihdyttävän tunteen, joka nostaa punan poskelle kun juuri se oikea on lähellä. Pakko lukea!

Kankimäen kirjaa on vaikea laittaa mihinkään lokeroon. Se kertoo matkasta Kiotoon, kirjan kirjoittamisesta ja 900-luvulla eläneen hovinaista, Sei Shōnagonista - ja elämänmuutoksesta. Kirjan alussa Kankimäki, keski-ikäinen, miehetön ja lapseton nainen, on kyllästynyt rutiiniksi muuttuneeseen elämäänsä ja päättää kirjoittaa kirjan idolistaan, Seistä. Kirjan kirjoittamista varten Mia pakkaa entisen pakettiin ja suuntaa rohkeasti kohta uusia seikkailuja.

Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin on luokiteltu tietokirjaksi, mikä vähän hämmensi minua. Se on toki tietopitoinen, mutta siinä on kosolti rehellistä huumoria ja hupsuttelua ja chick-lit -kirjoista tuttua suloista kepeyttä. Oikeastaan paketti on aika oivallinen, sillä Kankimäki onnistuu tekemään Seistä elävän ja kiinnostavan, rohkean ja suorasukaisen, eräänlaisen muinaisen vastineen Sinkkuelämän naisille. Kirjailija luo Heian-kauden hovista muutenkin mielikuvitusta kutkuttavan kuvan tuohon aikaan kun ilmeisesti aristokraatteja kiinnosti eniten "kuun katselu ja siitä runoilu" kuin se sotaisampi meno jota Euroopassa tuolloin harrastettiin. Myös avioliittomarkkinoilla olivat runonkirjoitustaidot ja kaunis käsiala valttia, mikä pisti ainakin allekirjoittaneen hymyilemään.

Kankimäki harrastaa eräänlaista keskustelua tutkimuskohteensa kanssa mikä tekee tutkimusprosessin seuraamisesta kiintoisan. Hän yrittää palatseissa ja museoissa vieraillessaan nähdä vilauksen Seistä, miettii miltä tämä näytti ja mikä tämän kohtalo oli. Vaikka Tyynynaluskirjan kirjoittanut nainen onkin merkittävässä osassa Kankimäen kirjassa, jakavat valokeilan hänen kanssaan huikean mielenkiintoiselta matkakohteelta vaikuttava Kioto ja Kankimäki itse, joka alkoi kirjan edetessä tuntui kuin vanhalta kaverilta ja ihailin hänen rohkeuttaan hypätä oravanpyörästä.

Tykkäsin kirjasta kuin Sei Shōnagon kauniista paperista, se pääsee ehdottomasti mukaan Suosikit-kategoriaani ja saatanpa ostaa tämän ihan omaksenikin. Suosittelen!

Täällä minä olen seuraavat kolme kuukautta elämästäni. En palaverikierteessä, en stressiahdistuksessa, en jatkuvan kasvun, tehostamisvaatimusten ja organisaatiouudistuden paineissa, en motivaatiopuutteessa, en kutsumuspalkkavitutuksessa, en kello 6.15 soivan herätyskellon orjuudessa, en turhautumassa siitä, ettei elämässä tapahdu mitään, en odottamasa tv-sarjan seuraavaa osaa, en musertumassa erilaisuuden painon alle - vaan täällä, vapaana, itsenäisenä, yksin, kaikki mahdollisuudet edessäni, vapaana kunakin aamun valitsemaan, mitä haluan tehdä tai olla tekemättä.
Kurkkua kuristaa, onni hiipii sisään.

Otava, 2013
Sivuja: 380

Wicked: The life and times of the wicked witch of the west / Gregory Maguire

Tartuin Wickediin suurin odotuksin sillä Ihmemaa Oz on ollut yksi lapsuuteni rakkaimpia tarinoita - muistan vieläkin että kirjaan pohjautuvia leikkejä oli lukuisia. Kovin tappelu taidettiin käydä siitä, kuka tytöistä esittäisi mitäkin henkilöistä. Henkilökohtaisesti fanitin prinsessa Ozmaa, koska hän oli, noh, prinsessa, mutta muistan Glindan olleen suosittu kavereideni keskuudessa kuplilla lentämisen ja unelmapuvun takia. Wickedin alkuasetelma vaikuttikin suorastaan houkuttelevalta, nyt saisin vihdoinkin kuulla miksi paha noita oli paha ja oliko kupla-Glindassa ehkä sittenkin vähän enemmän särmää. (Ei ollut.)

Wicked kertoo tarinan Lännen pahasta noidasta, siitä joka koki vetisen loppunsa Dorothy-tyttösen toimesta. Kirja kattaa noidan, Elphaban, koko elämän tarinan aina syntymästä alkaen ja sen ajatuksena on valottaa taustoja sille Ihmemaa Oz -klassikolle. Elphaba syntyy vihreänä ja torahampaisena, onpa vauvelin ensimmäinen sanakin "horrors". Aikanaan seuraamme Elphabaa hänen lähtiessään opiskelemaan, siellä huonetoveriksi löytyy hemmoteltu Glinda muun kirjavan joukon ohessa.

Huh, en muistakaan milloin olisin joutunut taistelemaan näin paljon saadakseni kirjan loppuun! Olin etukäteen kuvitellut että jo pelkästään Oz-rakkauteni ansiosta kirja olisi jokseenkin hyvä lukukokemus mutta toisin kävi. Wicked toki sijoittuu Oziin ja on siinä muutama tuttu henkilökin, mutta siihen yhteneväisyydet satuklassikon kanssa sitten jäävätkin. Maguiren Oz on selvästi aikuisempi, siellä puhutaan politiikkaa, taistellaan uskonasioista ja ennakkoluuloista sekä käydään seksiklubeilla. Minusta on ihan mielenkiintoista tuoda klassikkoon näitä uusia piirteitä mutta samalla olisin toivonut että alkuperäisestä kirjasta olisi jätetty vähän enemmän elementtejä jäljelle.

Wickedissä Maguire vyöryttää lukijan eteen hurjan runsaudensarven erilaisia asioita, olentoja ja teemoja. Koin ratkaisun raskaana, etenkin kun viime matkastani Oziin on kulunut jo tovi. Vastaan siis tuli termi jos toinenkin joiden luonnetta en ennestään tuntenut eikä Maguire varsinaisesti tarjoillut lisäapuja. Munckinlandersit vielä muistan mutta että vinkurilaiset, grimmerickit ja vaikka mitkä! Ääh! Kokonaisuutena Wicked tuntui liian pitkältä ja rönsyilevältä minun makuuni, mielestäni Elphaban opiskeluajat olivat ilman muuta Wickedin kiintoisinta antia. Niiden jälkeen kirjan rakenne tuntui kuitenkin hajoavan ja hetkittäin lukeminen oli suoranaista pakkopullaa.

Kirjasta kiinnostuneille muuten vinkiksi, että kannen kuvitus on jonkin verran harhaanjohtava, sillä tarinan ydin ei todellakaan ole Elphaban ja Glindan välinen vuorovaikutus.

"You could strech the truth even further, thought the Witch. She supressed a desire to smash the green glass. How deeply bound by cords of family anger we all are, thought the Witch. None of us breaks free."

Headline Publishing Group, 2006
Sivuja: 495

Lennokas lokakuuni

Käheä hei ja moi täältä! Lokakuu päätti maustaa kirjamessuviikonloppuani tavallista veikeämmällä flunssalla, joka nostatti mukavan kuumeen. Allekirjoittaneen kirjamessuthaaveet saivat nolon lopun, mutta paremmalla onnella sitten ensi vuonna.

Lokakuu on ollut työntäyteinen mutta ehdin kokeilemaan vähän uuttakin, väkersin nimittäin videon. Idea videosta tuli aika yllättäen viipottaessani lentokentällä ja se kuvattiin muutamassa minuutissa, kännykän kameralla. Videon kuvaaminen oli yllättävän kivaa ja luulen että jatkan tätä kokeilua kunhan inspiraatio taas iskee ja käheys äänestä katoaa.

Lokakuun luetut

Lokakuussa luin 17 kirjaa mutta vain 3293 sivua. Sivumäärän niukkuutta selittää tuo aiemmin mainitsemani kiire, lisäksi kuuntelin läpi 4 äänikirjaa, jotka eivät luonnollisestikaan ole mukana sivumäärissä. Kuukausi oli oikeastaan sarjakuvien, sillä hyppysiini osui oivallisia sarjiksia mikä näkyykin sitten TOP3:ssa. Kuukauden parhaat lukukokemukset nimittäin olivat Roope Lipastin Perunkirjoitus, Zeina Abirachedin Minä muistan ja Guy Delislen A user's guide to neglectful parenting. Kannattaa lukea! Kuukauden floppi taitaa olla Kate Wilhelmin The Fullness of time, josta lisää vähän myöhemmin.

• More than sorrow / Vicki Delany
• A user's guide to neglectful parenting / Guy Delisle
• Federigon haukka ja muita keskiajan eläimiä / Hannele Klemettilä
• Perunkirjoitus / Roope Lipasti
• Thirteen reasons why / Jay Asher
• The death of an artist / Kate Wilhelm
• Vain pahaa unta / Aino & Ville Tietäväinen
• Kunkku / Tuomas Kyrö
• Toinen peto / Taavi Soininvaara
• Jos saat tämän kirjeen / Sarah Blake
• Lääkäri / Herman Koch
• Samppanjaruhtinas / Kåre Halldén
• Minä muistan / Zeina Abirached
• Revenge wears Prada / Lauren Weisberger
• Toisin: Minun Asperger-elämäni / Paula Tilli

Sain ReadBerryltä Maija Vilkkumaan Nainen katolla, mutta kirja jäi tällä kertaa bloggaamatta, sillä en oikein kokenut omakseni ja päässyt kiinni juttuun. Kokemukseeni saattoi vaikuttaa sekin että aikomukseni oli lukea kirja iPadilla, mutta jostain kumman syystä vekotin oli aina jonkun toisen hyppysissä kun olisin halunnut lukea. Lopulta päädyin lukemaan kirjan loppuun läppärilläni, mikä ei kyllä kuulu meikäläisen suosikkilukutapoihin. Veikkaan että Maijan kirja kyllä ihastuttaa monia, itse jäin vain jutusta ulkopuolelle.

Omaa postaustaan ei myöskään saanut Kate Wilhelmin The Fullness of time, jonka pongasin OverDriven kokoelmista. Kirja oli ehkä hurjinta huttua vähään aikaan enkä oikein hakemallakaan löytänyt siitä mitään hyvää, paitsi ehkä sen kesto (2 h 52 minuuttia). Kirja lienee tyypiltään sci-fiä, mikä ei oikein ole ominta alaani ja sen juoni oli tuskallisen ennalta-arvattava. Tulinkin tämän kirjan myötä siihen lopputulokseen että tylsä äänikirja on vielä pahempi juttu kuin tylsä paperikirja. Olen pahoillani Kate Wilhelm, pidin Death of an artistista, mutta The fulness of time ei varmastikaan ole paras vetosi.

Haasteiden tilanne

Junnaan jälleen paikoillani maantieteellisissä lukuhaasteissani, onneksi edistystä tapahtuu sentään toisaalla. Nappasin kaksi pistettä sekä 2013 Kotimaiset -haasteessa että sarjakuvahaasteessa.

Yhden haasteen sain ihan loppuun asti lokakuussa. Asetin nimittäin Goodreadsissa vuoden lukutavoitteeksi 200 kirjaa ja sen sain täyteen viime viikolla.

Entäs ensi kuussa?

Ensi kuussa aion ainakin paeta marraskuun harmautta tekemällä  vähän nojatuolimatkoja, tarkoitus oli ainakin käväistä Japanissa ja Venäjällä, ehkä Ranskassa ja Ruotsissakin.