Hyvän mielen vaatekaappi / Rinna Saramäki

Taisin pongata Hyvän mielen vaatekaapin ensimmäiseksi Lumiomenan blogista ja kirja jäi mieleen sellaisena joka olisi ihan pakko lukea. Monen muun tapaan minäkin pidän kauniista vaatteista ja huomaan siirtyneeni huomaamattani vaiheeseen jossa kaipaan enemmänkin laatua ja mukavuutta kuin niitä viimeisimpiä trendejä. Tunnustan sortuneeni (useampaankin kertaan) mm. makeisiin kenkiin joilla ei pysty kunnolla kävelemään. Olen myös fiilis-ostaja jolla on ollut mm. ihania mekkoja kaappi pullollaan vaikkei oikean tyyppisiä juhlatilaisuuksia usein kohdalleni osukaan. Mutta teoriassa voisin olla lumoava olento joka on pukeutunut ihanaan mekkoon. Tai huikean korkeisiin punaisiin mokkasaappaisiin. Siis teoriassa.

Rinna Saramäen kirja on suorastaan yllättävänkin monipuolinen ja selkeä kurkistus vaateteollisuuden kiemuroihin kuluttajan näkökulmasta. Saramäki kuvaa mainiosti niin suuria asioita kuten vaateteollisuuteen liittyviä eettisiä ongelmia, kuten halpatuotantomaiden työskentelyolot ja pieniä asioita, kuten vaatekaappi joka on pullollaan vääränlaisia vaatteita. Paketti on rakennettu taitavasti: se jakaa tietoa vakavistakin aiheista onnistuen silti olemaan kepeä ja viihdyttävä. Saramäki ei syyllistä lukijaa vaan antaa käytännön vinkkejä joilla lukija voi pienin askelin kulkea kohti toimivampaa vaatekaappia JA tehdä eettisempiä ostopäätöksiä. Tykkään!

Hyvän mielen vaatekaappi on inspiroiva. Huomasin peilaavani itseäni ja omaa vaatekaappiani Saramäen tekstiin ja myös into vaatekaapin uudistamiseen heräsi. Aiemmin tehtävä tuntui massiiviselta mutta koska kirjan ohjeet ovat selkeät, luulen että pystyn tehtävään. Esimerkiksi nyt etsin itselleni kesätakkia mutta tällä kertaa aion löytää sen täydellisen takin joka kestää matkassani vuosia.

Luettuani Hyvän mielen vaatekaapin jäin mietiskelemään myös vaateteollisuuden realiteetteja ja päädyin kyselemään asioista tutulta ostajalta, joka ystävällisesti selitti minulle kuinka tiukkoja neuvottelut ketjujen ja vaatteita valmistavien tehtaiden välillä todella ovat. Todellisuus on jokseenkin masentava - vaikka haluaisinkin maksaa Bangladeshilaiselle ompelijattarelle muutaman euron lisää, ei rahani todennäköisesti saavuttaisi häntä vaan tipahtaisi jonkun toiseen taskuun. Surullista mutta ehkä tämänkin kirjan levittämä tietoisuus auttaa omalta osaltaan parantamaan tehdastyöläisten oloja, edes yksi tehdas kerrallaan.

Atena, 2013
Sivuja: 300

 Ps. Kirjabingosta nappaan pisteen Kotimainen kirja.

Ommelten välinen aika / María Dueñas

Olen sekä historiallisten että liiketoiminnasta kertovien romaanien ystävä ja siksi Ommelten välinen aika alkoi kiinnostaa minua heti. Kirja kertoo Siran, nuoren ompelijan tiestä menestyvän muotitalon omistajaksi ja vakoojaksi. Kaikki oikeastaan alkaa kirjoituskoneesta, sillä kirjoituskoneliikkeeseen astumisen jälkeen Siran arkinen ja turvallinen elämä suistuu raiteiltaan ja ohjaa naisen kohti vaaroja ja seikkailuja.

Ommelten välinen aika osoittautui kelpo lukuromaaniksi, sen teksti oli sujuvaa ja romaanin ajankohtakin tarjosi minulle uudenlaisia näkymiä, sillä en tiennyt juuri mitään Francon ajan Espanjasta. Voisin kuvitella Ommelten välisen ajan toimivan hyvin vaikkapa television minisarjana, sillä muoti yhdistettynä historian dramaattisiin tapahtumiin ja rakkauteen on yhdistelmä joka varmasti uppoaa katsojiin.

Vaikka Siran tarina olikin mukavaa ajanvietettä, se ei hurmannut samalla tavalla kuin vaikkapa Julie Orringerin Näkymätön silta, jonka lukemista en olisi malttanut lopettaa. Ehkä ongelmana oli se, että kaikesta huolimatta Sira jäi hieman kaukaiseksi ja jopa epäuskottavaksi minun lukukokemuksessani - häntä kuvataan ensin oppimattomaksi tyttöseksi, joka on käynyt vain muutaman luokan koulua. Silti kirjan edetessä hän tuntuu muuntautuvan varsin vaivattomasti kansainväliseksi muodinluojaksi, joka on kuin kotonaan seurapiireissä.

En voinut olla välttämättä vertailuja Coco Chaneliin, kuvitelmissani Sira muistutti häntä jopa fyysisesti tumman, hieman kiharaisen polkkatukkansa kanssa. Myös Siran tarinassa on selkeitä yhtymäkohtia Chaneliin, joka oli hänkin köyhä tyttö joka onnella ja lahjakkuudella onnistui raivaamaan itselleen muotimaailmassa ja jota myös epäiltiin vakoojaksi toisen maailmansodan aikana. Liekö Coco toiminut Siran innoittajana?

Jos haluatte virittäytyä kunnolla kirjan tunnelmiin, käykääpä kurkkaamassa kirjan englanninkielisiltä kotisivuilta upeita vanhoja valokuvia Ommelten välisen ajan tapahtumapaikoilta. Ihania!

"Koskaan en kuitenkaan ollut niin tietoinen edessäni olevasta uudesta aikakaudesta kuin tuona lokakuisena aamupäivänä, kun rohkenin viimein astua kynnyksen yli ja kuulin askeleideni kaiun tyhjässä huoneistossa. Olin jättämässä taakseni edellisen elämäni ja aivan kuin enteenä tulevasta, edessäni avautui kaunis, avara tyhjä tila, joka täyttyisi joku kaunis päivä. Täyttyisi mistä? Esineistä sekä tunteista: erityisistä hetkistä, muistikuvista, henkilöistä - elämästä."

WSOY, 2013
Sivuja: 624
Alkuteos: El tiempo entre costuras
Suomentanut Sari Selander
Kirjasta lisää: kirjan kotisivut
Saatu arvostelukappaleena

Naisena olemisen taito / Caitlin Moran

Caitlin Moranin kirjaa markkinoidaan feminismin raamattuna. Itse pongasin kirjan alkuvuoden Lontoon reissulla, se keikkuessa jokaisen kurkkaamani kirjakaupan suosituslistalla. Silloin jätin kirjan kauppaan mikä jäi pikkuisen harmittamaan, utelias lukutoukka kun olen. Onneksi vahinko tuli nyt korjattua, kiitos kirjastosta löytyneen suomennoksen.

Naisena olemisen taidossa Moran käy läpi omaa henkilöhistoriaansa ja sivuaa samalla erilaisia naiseuden mutkia ja mysteereitä. Moranin nuoruus ei ole siitä tavan omaisimmasta päästä, suurperheen esikoinen kasvaa köyhänä pullukkana, joka kehittää hurjan (ja kuvitteellisen) suhteen Chevy Chaseen, haluaa kiihkeästi tulla suudelluksia ja tutustuu muotiin vasta aikuisena.

Osittain Moranin kirja oli hämmentävää luettavaa, en tunnistanut kaikkia hänen kuvaamiaan omasta elämästäni ja jäin myös monesti miettimään mikä oli liioittelua ja huumoria, mikä ehkä totta. En tiennyt Caitlin Moranista etukäteen mitään, joten tuon mainitsemani rajan veto oli välillä vaikeaa. Kirjan suomalainen kansi tuntuu kuitenkin jollakin tavalla tavoittavan kirjan hengen vaikkei olekaan yhtä näyttävä kuin britti-versionsa, jossa komeilee Moran itse.

Usein feminismi kuvataan mediassa jotenkin tosikkomaisena ja tiukkapipoisena suhtautumisena, mutta Moranin kirja on rempseä, realistinen, nokkela ja paikoin hauskakin teos. Se on hyvä tapa viedä feminismin viestiä eteenpäin varsinkin nuoremmalle polvelle. Samalla Moran käy myös läpi median ilmiötä, omat mainintansa saavat niin käsittämätön Katie Price kuin Lady Gagakin. Tuntuu hurjalta että lehdistössä kehuttaisiin Pricea hyväksi naisen roolimalliksi, mutta ehkä olen vain tosikko. Pohjimmiltaan Moranin viesti on yksinkertainen: olkaa rohkeita ja rakastakaa itseänne. Olipa kyse tyylistä tai perheestä, tehkää omia valintojanne älkääkä antako ennakko-asenteiden määrätä. Se on aika hyvä viesti.

Caitlinin kuukautiset alkavat.Naisten sukupuolielinten läpileikkaus näyttää monimutkaiselta ja epäkäytännölliseltä - se on risteilevine tunneleineen vähän kuin hintava hamsterihäkki. En tosiaankaan ole varma, haluanko "mukaan" moiseen touhuun. Olin kai ajatellut olevani sisältä pelkkää lihaa, aina lantiosta kaulaan, ja että munuaiset oli sullottu jonnekin sekaan. Olin kuin makkara. Tiedä häntä. Anatomia ei ole vahvimpia puoliani. Mielilukemistani ovat 1800-luvun romanttiset romaanit, joissa tytöt pyörtyvät sateeseen, ja Spike Milliganin sotamuistelmat. Kummassakaan ei juuri puhuta menstruaatiosta. Tämä kaikki tuntuu hiukan... tarpeettomalta.

Schildts & Söderströms, 2012
Sivuja: 335
Alkuteos: How to be a woman