perjantai 30. lokakuuta 2015

Lohikäärmeen värit / Pasi Pekkola

Kiina ja sen historia kiinnostavat ja innostuin siksi kovasti myös eräästä tämän kirjasyksyn uutuuksista, nimittäin Pasi Pekkolan Lohikäärmeen värit. Suomalaisen kirjoittama kirja Kiinasta, lähtökohta joka on minusta jo todella kiinnostava!

Lohikäärmeen värit on sukupolvitarina joka liikkuu sujuvasti niin Kiinan maaseudulla kuin suurkaupungin hälyssäkin, kotimaamme hiljaisuudesta puhumattakaan. Maon Kiinaan karuihin oloihin ja köyhyyteen syntynyt Xialong kulkee pitkän tien aina Suomeen saakka mutta jotain tapahtuu ja vauva, pikkuinen Kimi, jää isineen jälkeen äidin kadotessa. Vuosia myöhemmin Kimi palaa Kiinaan toivoen selvittävänsä vihdoinkin äitinsä arvoituksen.

Lohikäärmeen värit on uskottava ja hyvin kirjoitettu kuvaus sekä Kiinan lähihistoriasta ja naisten asemasta siellä mutta myös se on myös koskettava kuvaus onnen ja paremman elämän tavoittelusta. Kirja liikkuu sujuvasti sekä Xialongin että Kimin tarinoita seuraten, joskin kahdesta kertojasta Xialong on ehdottomasti kiinnostavampi kuin hiukan tylsäksi jäävä Kim. Myös kahden kulttuurin yhteentörmäys on mielenkiintoista luettavaa. Lisäplussa on annettava Fitzgeraldin Kultahattu-viitteistä joista innostuin kovasti.
"Wu Jian, kuuletko minua? Rakkaus ei lämmitä talvella, rakkaus ei karkota nälkää, rakkaus ei kouluta lasta, rakkaus ei paranna lapsen sairauksia, rakkaus ei pidä meistä huolta kun olemme vanhoja.
Wu Jian, mitä sellaisella rakkaudella tekee?
Ei yhtään mitään."
Otava, 2015
Sivuja: 459

2 kommenttia:

  1. Lohikäärmeen värit on ollut niin paljon esillä, että se alkaa välttämättä kiinnostaa. Tämä oli yksi ensimmäisiä kirjatrailereita, jotka olen nähnyt. Se toimi aika hyvin, alkaisivatkohan ne yleistymään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kirjavaras (mainio nikki!), Lohikäärmeen värit oli kyllä varsin toimiva kurkistus Kiinan lähihistoriaan, jos aihe kiinnostaa kokeile toki.
      Kirjatrailerit ovat mielestäni loistojuttu, parhaimmillaan oikeita taideteoksia. Englanninkielisillä teoksilla olen näitä nähnyt enemmänkin, mm. Kate Mortonin Distant Hoursin oli hieno.

      Poista