lauantai 17. lokakuuta 2015

Kaksi loistavaa sarjakuvaa: Tulevaisuuden arabi ja Sculptor

Vau. Lokakuu on ollut minulle ainakin loistavien sarjakuvaromaanien kuukausi, molemmat tämän postauksen kirjoista olivat sellasia napakymppejä että ne pitäisi saada omaankin hyllyyn talteen. Nämä ovat koskettavia, taiteeltaan huikeita ja älynystyröitä kutittelevia mielettömän hienoja kirjoja. Sarjisten ystävä, mitä olette näistä mieltä? Ovatko Sculptor ja Tulevaisuuden arabi jo tuttuja, hullaannuitteko?

Scott McCloud: Sculptor
Selfmade hero, 2015
Sivuja: 489

Sculptorin päähenkilö on uransa aallonpohjassa rämpivä kuvanveistäjä David Smith joka on valmis tekemään lähes mitä tahansa saadakseen äänensä kuuluville. Jopa sopimuksen viikatemiehen kanssa...

Scott McCloudin tiiliskivi on huikea tarina rakkaudesta ja taiteesta. McCloudin piirrostyyli miellytti silmääni kovasti ja erityisesti nautin eri kokoisista ruuduista ja tavasta, jolla kirjailija luo tarinaan tunnelmia ja vauhtia niiden avulla. Tempauduin tarinaan täysin ja nautin sen laajasta tunneskaalasta ja luin vuoroin rauhassa ja viipyillen, vuoroin sydän hurjasti sykkien. Erityisesti Davidin surullinen hahmo vetosi tunteisiini ja niiskuttaen pidin peukkuja sille että mies saisi onnellisen loppunsa.

Sculptor on melkeinpä itkettävän hyvä sarjakuva jolle toivoisin suomennostakin. Sen sanoma on kaunis, piirrosjälki tyylikästä ja huikea, pienisuuri tarina on juuri sellainen jonka mukana sekä itkee että nauraa.




Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi: Lapsuus Lähi-Idässä (1978-1984)
WSOY, 2015
Sivuja: 158
Alkuteos: L'Arabe du futur. Une jeunesse au Moyen-Orient (1978-1984)
Suomentanut Saara Pääkkönen

Kirjabloggaajien viidakkorumpu oli vihjannut että Tulevaisuuden arabi olisi mainiota luettavaa ja näemmä kanssabloggaajien sanaan voi luottaa. Riad Sattoufin omaelämäkerrallinen sarjakuva on nimittäin sekä hauska, nokkela, huolestuttava ja koskettavakin.

Sattouf on ranskalaisen äidin ja syyrialaisen isän poika ja hän on 2-vuotias perheen muuttaessa isän työn perässä ensin Libyaan ja myöhemmin Syyriaan. Pienen lapsen silmien kautta maiden poliittinen tilanne näyttäytyy pehmeämpänä ja hassumpana mutta aikuinen osaa lukea myös rivien välistäkin.

Riad Sattoufin tarinan ensimmäinen osa tuo mieleeni yhden sarjakuvasuosikeistani, Li Kunwun Minun Kiinani -sarjan joka sekin on sarjakuvan muotoon puettu omaelämäkerrallinen romaani tavallisen ihmisen elämästä historian taitekohdissa. Molemmat kirjat ovat hurjan hienoja lukukokemuksia jotka avaavat hienosti arkea poliitikan myllerryksen keskellä ja todistavat myös sen, että sarjakuvat ovat niin paljon muutakin kuin lyhyitä strippejä tai supersankaritouhuja (ei sillä että näissä tyylilajeissa olisi mitään vikaa, itse tykkään niistäkin). Minun makuuni Tulevaisuuden arabi iski ehkä jopa Kunwun kirjaa kovemmin sillä pikku-Riadin havainnot ovat myös viattomuudessaan hauskoja. Tämä kirja siis menee ehdottomasti ostoslistalleni, sääli että toista osaa joudutaan odottamaan vuoden verran.

6 kommenttia:

  1. Minä kyllä vollotin Sculptorille hyvinkin vuolaasti. ;)
    Mielettömän hieno ja todellakin ansaitsisi tulla suomennetuksi.

    Tulevaisuuden arabista tykkäsin, mutta moni juttu ahdisti. Perheen isä ei ole ollenkaan miellyttävä hahmo ja äiti tuntuu omituisen ajautuvalta. (Voiko niin sanoa?) Lapsinäkökulma onneksi pehmentää paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, olihan se .. sellainen silmäkulman kostuttaja. Hieno tarina joka ansaitsisi huomiota.

      Samat huomiot Tulevaisuuden arabista, odotan mielenkiinnolla seuraavaa osaa sillä esim. vanhempien persoonallisuuksien perusteella tulevaisuus ei tule olemaan tasainen. Mutta tarina on mielenkiintoinen ja lapsen näkökulma toimii tässä hyvin, asiat eivät kärjisty niin voimakkaasti.

      Poista
  2. Eivät ole tuttuja muutoin kuin nimien tasolla. Kiitos siis vinkeistä, hyvä tietää että ovat tutustumisen arvoisia! :) Koko ajanhan näitä sarjakuvavinkkejä etsii, ja valitettavasti vain murto-osa maailmalla julkaistusta suomennetaan. Ja vaikka oma kirjastoni hankkiikin kokoelmiinsa ihan kiitettävästi sarjakuvaa, niin useimmiten ei-suomennetut kiinnostavat joutuu tilaamaan itselleen... Mikä taas tulee pidemmän päälle kalliiksi/ei kaikkea raaski jne....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sonja, näinhän se, sarjakuvien suomennoksia tulee valitettavan vähän vaikka kiinnostavaa luettavaa olisi vaikka kuinka. Meillä kävi tuuri, koska molemmat kirjat ovat tosiaankin kirjastolainoja, tosin molemmat kirjoista olisivat mieluisia joululahjojakin. (Vink, vink, herra Norkku...)

      Poista
  3. Sculptoria en tunne entuudestaan, mutta Arabiin tutustuin tänä kesänä ja se teki valtavan vaikutuksen.

    Nuo kirja-esittelysi ovat mukavaa luettavaa. Osasit kertoa tiiviisti ja osuvasti tärkeimmän.
    Nostan hattua. Itsellä taitaa joskus ajatus rönsyillä ties mihin suuntiin kun teen kirjapostauksen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, Sculptor on kyllä melkoinen tiiliskivi mutta lukemisen arvoinen. Pelkästään nuo ruudut ovat hirmuisen hienosti suunniteltuja, tarinasta nyt puhumattakaan.

      Kiitos kivasta palautteesta. Rönsyily on kyllä joskus ongelma minullekin, kun oikein innostun. :)

      Poista