keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Kunnia / Elif Shafak

Elif Shafakin Kunnia oli eräänlainen vahingossa laukaistu napakymppi. Olin aiemmin lukenut Rakkauden aikakirjan (joka oli osittain gourmet ateria, osittain maksalaatikkoa) ja Kirotun Istanbulin (joka rönsyili ihanasti ja raivostuttavasti) ja tullut siihen tulokseen että Shafak kuuluu niihin kirjailijoihin, joiden tuotoksia en osaa rakastaa vaikka ehkä haluaisinkin. Olin katsellut Kunniaa jo muutaman viikon ajan Bestseller-hyllyssä tullen siihen tulokseen että kirja luultavasti saisi samanlaisen ristiriitaisen vastaanoton minulta kuin edeltäjänsä. Lopulta uteliaisuus kuitenkin voitti ja hyvä niin, sillä osoittautui että Kunnia on minun Shafakini.

Eufrat-joen rannalla olevaan pieneen kylään syntyvät vuonna 1945 kaksoistytöt Pembe ja Jamila, Vaaleanpunainen Kohtalo ja Kylliksi Kaunis. Lempeällä Jamilalla ei ole haaveita, mutta Pembe haluaa nähdä maailmaa. Avioliitto Ademin kanssa viekin Pemben lopulta likaiseen ja hämmentävään Lontooseen saakka, jossa perhe kasvattaa lapsensa: nyrkkeilijä-Alexin, tulisieluisen Esman sekä lempeän pikku-Yunuksen. Onneton avioliitto ja perinteet kuitenkin repivät perheen lopulta hajalle.

Koukutuin Elif Shafakin tekstistä niin että minun oli pakko lukea kirja heti. Kahdessa päivässä se onnistui, töistä ja normaalista elämästä huolimatta. Kyllä, tingin yöunistani ja lähdin kuntoilemaan vain väkisin. Lounastauon voi käyttää lukien ja siivoamista voi lykätä. (Ja kynnetkin olin lakannut kanteen sopivin sävyin, vahingossa tosin!) Kunnia on sukutarina mutta sen keskiössä on Pembe, äiti, vaimo, sisar - kodin sydän. Pembe, jonka melkein näin silmieni edessä ujona ja kauniina, hauraana mutta vahvana.

Kunnia on kertomus rakkaudesta, pettymyksistä, eri kulttuureista, vihasta, rasismista, perheestä - Elif Shafak on mahduttanut taitavasti monta tarinaa eri tasoineen samojen kansien väliin.  Kirjailija kuvaa hienosti rankkaa aihetta tuoden samalla esiin myös aikakauden murroksen mm. kirjassa esiintyvien punkkareiden kautta. Kirja liikkuu kahdella aikatasolla kuvaten sekä perheen aiempia vaiheita että nykyisyyttä, jossa perheen lapset ovat jo aikuisia, ratkaisu toimii ja kirjailija onnistuu koukuttamaan lukijansa vähäeleisen vaikuttavasti, pieni vihje siellä, toinen täällä. Samalla tilannetta tarkastellaan moniulotteisesti, eri näkökulmista - ei ole absoluuttista hyvää tai pahaa, on vain loukkaantuneita ihmisiä ja virheitä, epäreiluja uskomuksia joista ei päästä eroon.
(Kyläpäällikkö kertoo Ademille kuinka miehen rakkaus heijastaa hänen luonnettaan.)"Jos mies on riidanhaluinen, hänen rakkautensa on täynnä riitoja. Jos hän on tyyni ja lempeä, hänen rakkautensa on balsamia. Jos hän säälii itseään kaiken aikaa, hänen rakkautensa murenee tomuksi. Jos hän on hilpeä veikko, hänen rakkautensa pursuaa iloa. Ennen kuin menetät sydämesi naiselle, sinun on kysyttävä itseltäsi, millaista rakkautta voit hänelle antaa."
Gummerus, 2013
Sivuja: 523
Alkuteos: Honour
Suomentanut Maria Erämaja

10 kommenttia:

  1. Olen samaa mieltä, Kunnia on paras Shafakin kirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, tämä tosiaan oli toimiva paketti.

      Poista
  2. Minä pidän Shafakin kaikista kirjoista, mutta Kunniaa nykyään suosittelen, jos joku kysyy, että 'mistä Shafakin kirjasta aloittaisin?' Tämä on selkein, ei liian rönsyävä ja toidstaa, että Shafak pystyy pitämään juonen hyvin kasassa sekä yllättämään lukijansa ihan viime sivuilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, allekirjoitan kaiken mitä sanot. Kokonaisuus on selkeä ja juonessa on suorastaan ilahduttavia koukkuja.

      Poista
  3. Minusta Kirottu Istanbul oli mahtavan hyvä, mutta muut ovatkin sitten jääneet jotenkin lukematta. Pitänee korjata asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, minun makuuni Kirottu Istanbul rönsyili vähän liikaa, mutta tämä kolahti minuun. Kannattaa tsekata!

      Poista
  4. Minä luin juuri Rakkauden aikakirjan, hieman hetken mielijohteesta, en ollut niin kauhean vakavissani päättänyt Shafakiin tutustua, mutta päätinpä sittenkin, kun törmäsin kirjaan kirjastossa. Ei oikein lähtenyt minulle, jotenkin en saanut mistään kiinni, en vain pitänyt, vaikka sinällään kirja on hyvin kirjoitettu. Rönsyt yms. ei haittaa minua yhtään, mutta Rakkauden aikakirja ei antanut minulle mitään. Tätä Kunniaa harkitsen, josko törmään siihenkin joskus. =D Voisi olla enempi minun kirjani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, minulla on vähän saman tapainen kokemus Rakkauden aikakirjasta. Minä muistaakseni jopa halusin pitää siitä mutta sitten en jotenkin vain osannut. Siksi vähän yllätyinkin kun Kunnian kanssa kävikin näin.

      Poista
  5. En ole Shafakilta toistaiseksi vielä lukenut mitään (se Rakkauden aikakirja ei jostain syystä innosta), mutta tämä Kunnia on alkanut kiinnostaa minua päivä päivältä enemmän. Sinun arviosi perusteella uskoisin, että tämä voisi hyvinkin olla kirja juuri minulle. Täytyypä vihdoin laittaa se hankintalistalle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, kannattaa ainakin kokeilla Kunniaa. Minä ihastuin tähän vähän vahingossa!

      Poista