Joskus, varsinkin flunssaisena, kaipaan usein lohtua, roskaruokaa ja kevyttä kirjallisuutta, helppoja telkkariohjelmia. Kun fyysinen olo on kurja, ei jaksa ponnistella edes lukiessaan ja hömppäkirjallisuus kaikessa kevyedessään tuntuu melkein syntisen hyvältä. Ei tarvitse ajatella, voi vain huvittua. Tästä syystä löysin itseni lukemasta Manhattanin blondeja.
Manhattanin blondit on oikeastaan Sinkkuelämän aivottomampi, nuorempi ja rikkaampi pikkusisko. Siinä yritetään tavoitella samanlaista henkeä, kepeän ja flirttailevan fiksua, rikkaita kaunottaria muodin ja ihanuuksien keskellä, ihmissuhdekuvioiden pyörteissä. Silti se menee vähän metsään. Sankarittaret ovat jotenkin pikkuisen liian blondeja ja kaikki vähän liian kepeää. Myönnettäköön että päähenkilömme kyllä kokee myös tarinan kannalta pakollisia vaikeuksia, mutta lopussa kaikki kuitenkin järjestyy, melkeinpä liiankin hyvin ja ennalta-arvattavasti.
Mutta siis, flunssakirjaksi tämä oli ihan hyvä. Tekstissä oli pieniä, hauskoja nokkeluuksia, jotka huvittivat, kuten Brasiliaan meno. Kovin älyllistä sisältöä täältä et löydä, mutta sopinee hyvin sellaiselle, joka pitää Sinkkuelämästä ja etsii kevyttä viihdykettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti