Uupunut ja onnellinen eli Helsingin kirjamessut 2015

Yksi kirjavuoteni kohokohdista on takana ja olo on onnellinen mutta uupunut. Kirjamessut ovat outo ja ihana kokemus hiljaiselle kirjatoukalle: yht'äkkiä maailmassa onkin todella paljon samanhenkisiä ihmisiä joille voi puhua kirjarakkauksistaan. Ja näkee kirjailijoita, noita ihmeidentekijöitä joiden hengentuotteista olen melkein riippuvainen. Ja mikä ihaninta - messuilla on kirjoja, PALJON kirjoja. Uusia hittejä, vanhoja, sellaisia joista en ollut aiemmin kuullutkaan mutta toivon että olisin. Ja niitä saa tarjouksessakin. Ruokamessuilta saa vielä ostaa vaikka suklaatakin. Tässäpä paikka jossa hetkeksi pystyy unohtamaan sen että illat pimenevät ja talvi tulee taas.

Olin tänä vuonna messuilla kahtena päivänä, perjantaina ja lauantaina, joskin lauantain messuilu jäi tyngäksi muiden velvoitteiden takia. Perjantaina tulin todenneeksi jälleen kerran että suunnitelman tekeminen ja sen noudattaminen ovat kaksi aivan eri asiaa. Messujen perjantain ohjelmassa oli vaikka mitä mielenkiintoista mutta lopulta yleinen messuhaahuilu vei voiton! Piti hankkia Suomen kirjastoseuran pisteeltä tatuointi ja käydä läpi messutarjoukset, hankintalistallakin oli muutama must-juttu: Tulevaisuuden arabi ja Emmi Itärannan uutuus, Kudottujen kujien kaupunki, johon onnistuin myöhemmin saamaan kirjailijalta omistuksenkin, siipalle löytyi signeerattu kopio Madventrues-heppujen Mad Success -kirjasta. Oi onnea!

Muutaman esityksen ehdin kuitenkin kuuntelemaan. Indrek Harglan Apteekkari Melchior -sarjasta on ilmestynyt jo viides osa, Tallinnan kronikka, josta oli kiva kuulla lisää. Tuorein kirja sukeltaa Melchiorin omaan menneisyyteen ja vie lukijansa myös Lyypekkiin. Pakko lukea!
Päivän päätteeksi mahduin myös kuulemaan Emmi Itärantaa, jonka uusi kirja näytti kiinnostavan kovasti, yleisöön oli ihan tunkua! Teemestarin kirja oli tajunnanräjäyttävä lukukokemus ja odotan kovasti Kudottujen kujien pariin pääsyä.

Lauantaina aamu alkoi Bloggaribrunssilla, joka minulle oli ehkä messujen kohokohta. Kirjabloggaamisen voisi kuvitella olevan yksinäistä puurtamista mutta outoa kyllä, kyllä tämänkin harrastuksen parissa tutustuu uusiin ihmisiin. Tapaamisissa hienoa onkin se, että vihdoinkin moni blogituttu sai ihan oikeasti kasvot. Iloisesta puheensorinasta päätellen en ollut myöskään ainoa josta muiden bloggaajien tapaaminen oli hieno juttu!

Tilaisuudessa Ella Kanninen luotsasi esikoiskirjailijoiden haastattelua ja lukulistalleni pumpsahteli rivejä kuin Plussa-pisteitä konsanaan. Erityisesti Kaisa Haataisen hauskat kommentit herättivät kiinnostukseni ja Meikkipussin pohjalta lähti tilaisuudesta mukaani, yhdessä Simo Hiltusen Lampaan vaatteissa -teoksen kanssa. Myös Katja Kettu oli paikalla kertomassa kirjastaan ja samalla keskustelimme myös hieman tasa-arvosta ja naisten asemasta. Kettu mm. kertoi kuinka häntä oli nuorena kehoitettu ryhtymään sihteeriksi nuoren naisen kerrottua haaveestaan kirjoittaa. Joopa joo...

 Myös Mihail Šiškin saapui paikalle keskustelemaan romaanistaan Neidonhius jota olinkin hiukan pelonsekaisin tuntein selaillut aiemmin. Onneksi kirjailija häivytti pelkoni kertomalla ettei romaani tarvitsekaan ymmärtää, siitä tulee vain nauttia. Puhe teki tehtävänsä, kirja alkoi kiinnostaa niin paljon että aion ainakin yrittää Neidonhiusta. Ei stressiä, luen vain ja nautin!

Brunssin jälkeen ehdin vielä pyörähtää Ruoka & Viini -messujen puolella ostamassa messusuklaat (myynnissä oli Lindtin erikoismakuja, joten ostos oli miltei pakollinen), moikkaamassa vinkkauspisteen kirjabloggaajia ja ostamassa pikkuisen jännitystä isänpäivää varten. Lähtiessä tulin todenneeksi että huhuista huolimatta kirja ei ole kuollut, messujen lippujono nimittäin ulottui ihan ulos saakka! Kiitokset Messukeskukselle Bloggaaja-passista ja Bonnierille brunssista!

Haukka ja kyyhky (Arto Ratamo #11) / Taavi Soininvaara

Olen viihtynyt pitkään Taavi Soininvaaran Arto Ratamo -sarjan mukana. Ratamo on sen sortin miehiä joita ei pysäytä käsikraanattikaan ja tuore tyttöystävä, toimittaja Essi Kokko, on jokseenkin samaa sorttia ja kaksikon menoa on  mukavan vauhdikasta seurattavaa. (Tosin, en ole ihan varma aina Essin puujalkavitsejä muistuttavista lausahduksista, mutta tuovathan ne ainakin huumoria tekstiin...)

Tällä kertaa Soininvaara on varsin ajankohtaisissa tunnelmissa kun kotimaahan palaa Syyrian sodassa ansioitunut soturi jota epäillään Isis-kytköksistä. Essin metsästäessä suurta kansainvälistä skuuppia, painiskelee Arto poliisin johtajistossa piilevien korruption parissa. Myös Arton isän menneisyydestä putkahtaa uusi yllätys...

Parasta Haukassa ja kyyhkyssä oli mielestäni ehdottomasti Syyriaan liittyvä juonikuvio joka tottakai kiinnosti jo ajankohtaisen aiheen takia, mutta se sai myös poliisien korruptiokuvion vaikuttamaan tylsältä ja kuluneelta ja huomasinkin harppovani kirjassa nopeasti aina kohti uutta Qasim-kohtausta ja  toivon hartaasti ettei tuo kyseinen ajatus jatku enää seuraavassa Ratamo-kirjassa. Kirja sisältää myös yhden suurehkon käänteen Arton omassa elämässä joka mielestäni oli ehkä turhan ennalta-arvattavasti toteutettu, toivon kuitenkin että kirjailija saa jatkossa tästä sinällään ihan mielenkiintoisesta aihiosta enemmän irti.

Kirjoittaessani tätä postausta tajusin että löysin kirjasta paljon mutistavaa vaikka yritinkin kovasti pitää tunnelman positiivisena. Hetken pähkäiltyäni tajusin että pidän tästä kirjasarjasta ja Artosta, mutta en ehkä niinkään näistä tuoreimmista kirjoista. Niissä on kiinnostavia ja hauskojakin hetkiä, mutta jokin vain tökkii. Vielä en anna periksi sarjan suhteen mutta nyt hiihdellään jo heikoilla hangilla.

"Miehet on niin kuin katukivet. Kun ne saa kerran kunnolla pakoilleen, niitä voi polkea jalkoihinsa vaikka kuinka paljon."

Otava, 2015
Sivuja:  412

House of Cards, Kuninkaantekijä ja Viimeinen jako (Francis Urquhart -trilogia) / Michael Dobbs

House of Cards oli minulle tuttu ennestään samannimisestä Netflicksin sarjasta, jossa Kevin Spaceyn loistavasti esittämä Frank Underwood kipuaa kohti Valkoisen talon tärkeintä tehtävää. Sarja on mielestäni aivan loistava ja suosittelen siihen tutustumista jos poliittinen kieroilu kiinnostaa. Katsoin viikonloppuna sarjan kolmannen kauden loppuun ja olin siinä määrin koukkuuntunut että päätin tutustua Michael Dobbsin kirjoihin.

"Kun ihminen pelkää, että hänet murskataan, että hänet tuhotaan täysin, hänen kunnioituksensa seuraa aina perässä. Syvä pelko on huumaavaa, pakahduttavaa, vapauttavaa. Se on aina vahvempaa kuin kunnioitus.
Aina."

House of Cards -sarja eroaa siinä kirjoista että tapahtumat sijoittuvat Iso-Britanniaan ja päähenkilökin on nimeltään Francis Urquhart, mutta miehen macchiavellimäisen laskelmoiva nerokkuus löytyy hienosti. On sinänsä huikeaa huomata että sarjan ensimmäinen kirja on ilmestynyt jo vuonna 1989 ja se on kestänyt aikaa hienosti. En edes kiinnittänyt huomiota siihen etteivät kirjan henkilöt viestitelleet älykännyköillään tai etsineet tietoa netistä siinä määrin ehjältä ja ajankohtaiselta kokonaisuus edelleen tuntui.

"Viidakossa selviytyäkseen ei tarvitse juosta kovempaa kuin leijona. Riittää kun juoksee kovempaa kuin ystävänsä."

Omaksi suosikikseni nousi sarjan ensimmäinen osa, se joka selkeästi onkin ollut tv-sarjan innoittajana. Edetessäni sarjassa pieni kisaväsymys alkoi vaivata minua ja Viimeinen jako oli tuntuikin hetkittäin hiukan työläältä luettavalta, etenkin kun kirjan tietyt ratkaisut olivat arvattavissa. Jollain oudolla tavalla myös pidän Francis Urquhartista - mielestäni hyvät pahikset ovat todella herkullisia lukututtavuuksia - ja siksi karsastin viimeisen kirjan tappiomielialaa. Mutta: kokonaisuutena trilogia on viiltävän nokkela ja suosittelen sitä ehdottomasti niille, joita poliittinen kieroilu kiinnostaa. Michael Dobbs tietää muutenkin mistä kirjoittaa, sillä hän on Britannian ylähuoneen jäsen ja on toiminut kolmen pääministerin neuvonantajana.

"Politiikka vaatii uhrauksia. Muiden uhrauksia totta kai. Niin paljon kuin maansa puolesta uhrautumalla voidaankin saavuttaa, vielä enemmän saavutetaan aina sillä, että annetaan toisten tehdä se ensin. Ajoitus, kuten vaimollani on tapana sanoa, on kaikki kaikessa."

House of Cards
Otava, 2015
Sivuja: 392
Alkuteos: House of Cards
Suomentanut Maija Kauhanen

Kuninkaantekijä
Otava, 2015
Sivuja: 333
Alkuteos: Play the King
Suomentanut Emmi Jäkkö

Viimeinen jako
Otava, 2015
Sivuja: 478
Alkuteos: The Final Cut
Suomentanut Antero Tiittula

Muukalainen (Outlander #1) / Diana Gabaldon

Ostin pokkariversion Diana Gabaldonin Muukalaisesta kesälomakirjakseni, melko pitkälti kirjaan pohjautuvan tv-sarjan ansiosta. Innostuin niin paljon näkemistäni jylhistä skotlantilaisita maisemista ja Clairen ja Jamien rakkaustarinasta että arvelin hullaantuvani itse kirjaankin, jossa toki onkin aika lailla sellaisia elementtejä joista yleensä innostun. Koska nyt kun vihdoinkin julkaisen tämän postauksen, on kesä vain pelkkä muisto joten arvaatte varmastikin että jokin meni pieleen...

Muukalainen alkaa vuodesta 1945 jolloin rintamalta palannut sairaanhoitaja Claire Randall matkustaa Skotantiin lomailemaan puolisonsa Frankin kanssa. Kävelyretki ikivanhoille kivikehille osoittautuu kuitenkin kohtalokkaasti sillä Claire tempautuu niiden kautta menneisyyteen, vuoteen 1743 jossa hän kohtaa nuoren ja rohkean Jamie Fraserin.

Historiallisen fiktion ystäville kirjassa on varmasti mannaa ja romantiikkaa ja heinissä kieriskelyäkin piisaa vaikka jouduinkin nieleskelemään muutaman hetken Jamien mää ja sää -murteen kanssa. Mutta mikä sitten mätti?

Ihan rehellisesti sanottuna en tiedä mikä Muukalaisessa mätti, minun tapaistanihan ei ole tuhrata kuukausia yhden kirjan parissa. Luin kirjaa aluksi Maltan matkallamme mutta kotiin päästyä tahti hiipui ja kaikki muut kirjat vain tuntuivat kiinnostavan enemmän Muukalaisen kerätessä pölyä yöpöydälläni. En usko kirjan pituuden olleen ongelma, olen tänäkin vuonna selättänyt pidempiäkin paksukaisia leikiten, en myöskään sanoisi Muukalaisen olevan huono kirja. Se on hyvin kirjoitettu eikä toista kliseitä, sen henkilöt ja tapahtumat ovat kiinnostavia, jos kohta hetkittäin melko raakojakin. Ehkä on vain hyväksyttävä että se ei vain ollut minun kirjani. Vähän niinkuin treffit ihmisen kanssa joka on ihan kiva muttei kuitenkaan riittävän kiinnostava toista tapaamista varten. (Voi kuitenkin olla että palaan vielä joskus Jamien ja Clairen seuraan kun inspiraatio iskee, tv-sarjan katsomista en ainakaan aio lopettaa. Ja talveksi haluan kaulalleni samanlaisen pitkulahuivin kuin Clairella!)

Gummerus,  2015 (kuudes painos)
Sivuja: 825
Alkuteos: Outlander
Suomentanut Päivö Oksala

Kirjamessumeininkiä: tekstikynnet

Vaihteeksi vähän hömppää... Mainitsin aiemmassa kirjamessujen vinkkipostauksessani teemaan sopivasta manikyyristä ja tässä hiukan lisäpäivitystä, sillä kynnethän on tietysti tärkeää saada messukuntoon, hih. Löysin Youtubesta ohje-videon suht. simppelistä tekniikasta, jolla siis voi siirtää kynsiinsä tekstiä sanomalehdestä. Cutepolishin videolta löytyvät kunnon ohjeet, mutta tässä vielä suomennos muutamalla kantapään kautta opitulla lisävinkillä höystettynä.

Tarvitset:

• pienen määrän (shottilasi, pullonkorkki tms.) verran esim. puhdistukseen käytettävää tai tavallista alkoholia
• Hiukan kynsiä leveämpiä ja pidempiä, leikattuja suikaleita sanomalehdestä
• aluslakan
• läpinäkyvän päälyslakan

1. Lakkaa kynnet aluslakalla, vaalean sävyinen lakka toimii parhaiten sillä lehdestä siirtynyt teksti haalistuu hiukan.

2. Kostuta koko kynsi alkoholilla.

3. Paina suikale muutamaksi sekunniksi kostutetulle kynnelle. (Älä pidä suikaletta kynnellä kauaa, ainakin omissa kokeiluissani tällöin kynteen jäi myös hiukan sanomalehden paperia kiinni mikä tekee lopputuloksesta muhkuraisen.) Tekstin peilikuvan tulisi nyt näkyä kynnellä.

4. Levitä lopuksi ohut kerros läpinäkyvää päällyslakkaa, sillä teksti kuluu muuten helposti pois.

Kaksi loistavaa sarjakuvaa: Tulevaisuuden arabi ja Sculptor

Vau. Lokakuu on ollut minulle ainakin loistavien sarjakuvaromaanien kuukausi, molemmat tämän postauksen kirjoista olivat sellasia napakymppejä että ne pitäisi saada omaankin hyllyyn talteen. Nämä ovat koskettavia, taiteeltaan huikeita ja älynystyröitä kutittelevia mielettömän hienoja kirjoja. Sarjisten ystävä, mitä olette näistä mieltä? Ovatko Sculptor ja Tulevaisuuden arabi jo tuttuja, hullaannuitteko?

Scott McCloud: Sculptor
Selfmade hero, 2015
Sivuja: 489

Sculptorin päähenkilö on uransa aallonpohjassa rämpivä kuvanveistäjä David Smith joka on valmis tekemään lähes mitä tahansa saadakseen äänensä kuuluville. Jopa sopimuksen viikatemiehen kanssa...

Scott McCloudin tiiliskivi on huikea tarina rakkaudesta ja taiteesta. McCloudin piirrostyyli miellytti silmääni kovasti ja erityisesti nautin eri kokoisista ruuduista ja tavasta, jolla kirjailija luo tarinaan tunnelmia ja vauhtia niiden avulla. Tempauduin tarinaan täysin ja nautin sen laajasta tunneskaalasta ja luin vuoroin rauhassa ja viipyillen, vuoroin sydän hurjasti sykkien. Erityisesti Davidin surullinen hahmo vetosi tunteisiini ja niiskuttaen pidin peukkuja sille että mies saisi onnellisen loppunsa.

Sculptor on melkeinpä itkettävän hyvä sarjakuva jolle toivoisin suomennostakin. Sen sanoma on kaunis, piirrosjälki tyylikästä ja huikea, pienisuuri tarina on juuri sellainen jonka mukana sekä itkee että nauraa.




Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi: Lapsuus Lähi-Idässä (1978-1984)
WSOY, 2015
Sivuja: 158
Alkuteos: L'Arabe du futur. Une jeunesse au Moyen-Orient (1978-1984)
Suomentanut Saara Pääkkönen

Kirjabloggaajien viidakkorumpu oli vihjannut että Tulevaisuuden arabi olisi mainiota luettavaa ja näemmä kanssabloggaajien sanaan voi luottaa. Riad Sattoufin omaelämäkerrallinen sarjakuva on nimittäin sekä hauska, nokkela, huolestuttava ja koskettavakin.

Sattouf on ranskalaisen äidin ja syyrialaisen isän poika ja hän on 2-vuotias perheen muuttaessa isän työn perässä ensin Libyaan ja myöhemmin Syyriaan. Pienen lapsen silmien kautta maiden poliittinen tilanne näyttäytyy pehmeämpänä ja hassumpana mutta aikuinen osaa lukea myös rivien välistäkin.

Riad Sattoufin tarinan ensimmäinen osa tuo mieleeni yhden sarjakuvasuosikeistani, Li Kunwun Minun Kiinani -sarjan joka sekin on sarjakuvan muotoon puettu omaelämäkerrallinen romaani tavallisen ihmisen elämästä historian taitekohdissa. Molemmat kirjat ovat hurjan hienoja lukukokemuksia jotka avaavat hienosti arkea poliitikan myllerryksen keskellä ja todistavat myös sen, että sarjakuvat ovat niin paljon muutakin kuin lyhyitä strippejä tai supersankaritouhuja (ei sillä että näissä tyylilajeissa olisi mitään vikaa, itse tykkään niistäkin). Minun makuuni Tulevaisuuden arabi iski ehkä jopa Kunwun kirjaa kovemmin sillä pikku-Riadin havainnot ovat myös viattomuudessaan hauskoja. Tämä kirja siis menee ehdottomasti ostoslistalleni, sääli että toista osaa joudutaan odottamaan vuoden verran.

Norkun vinkit Helsingin kirjamessuille

On taas se aika vuodesta kun lukutoukat alkavat etsiä mukavia messukenkiä kaapeistaan ja Kirjamessujen ohjelmaa lehteillään ahkerasti. Täälläkin pohdinta on jo vauhdissa, tätä kirjoittaessani aprikoin pitäisikö kenties kynsiinkin saada jokin kirja-aiheinen lakkaus. Olen nähnyt Harry Potter -teemaisia nail stamping -malleja kaupoissa mutta mieli tekisi kokeilla erästä Youtubessa näkemääni tekniikkaa... Palaan asiaan kuvien kanssa jos onnistun.

Mutta sitten itse pääasiaan eli niihin messutärppeihin. Aion itse luultavasti haahuilla messuilla torstaina ja perjantaina työpäivän päätteeksi, lisäksi luultavasti olen paikalla lauantaina tai sunnuntaina. Taloyhtiömme pihatalkoot osuvat joka vuosi kirjamessuviikonlopulle joten joudun uhraamaan jomman kumman päivän haravoinnille. Huokaus.

Messukeskus on julkaissut messuvieraille oman mobiilisovelluksensa jota päätin testata. Messukeskus-nimiseen sovellukseen voidaan ladata haluttujen messujen ohjelma ja ohjelmasta on helppo käydä tähdittämässä omat suosikkitapahtumat joista muodostuu näppärästi henkilökohtainen messusuunnitelma aikoineen ja paikkoineen. Appsista löytyy myös kartta jonka avulla hulinassa voi suunnistaa. Aika näppärä mielestäni!


Torstai

11:00 Sibelius: Kyllä ei pidä olla asiantuntija vaan ihmisen tuntija. Mielen tärähtämisestä on kaikilla lupa puhua.
15:00 Epoq näytöskeittiö: Pizze
16:30 Kirjakahvila: Suomen pahimmat bisnesmokat
17:30 Sibelius: Big Game - Kuinka Hollywood tuotiin Suomeen

Perjantai

13:30 Louhi: Futuremakers ja Hello Ruby - tulevaisuus, tytöt ja teknologia
16:30 Mika Waltari: Apteekkari Melchior ja Tallinnan kronikka
17:00 Katri Vala: Yksin
17:30 Louhi: Nälkäpelien ja outolintujen yhteiskunnat - miksi nuorille kirjoitetaan synkkiä tulevaisuuksia
18:00 Katri Vala: Kudottujen kujien kaupunki
18:30 Aleksis Kivi: Mad Success - Seikkailijan Self Help
19:00 Louhi: Worldcon tulee Helsinkiin!
19:30 Louhi: Meistäkö marsilaisia?

Lauantai

10:30 Katri Vala: Viikingin varjossa - Katja Halmeen tarina
11:00 Mika Waltari: Dekkarilauantai - digitaalisen rikollisesti
13:30 Katri Vala: Sininen välissä taivaan ja meren
14:00 Aleksis Kivi: HS Tähtihetki: Sofi Oksanen
16:00 Kullervo: E-kirjojen suosio kasvaa - paneelikeskustelu
17:00 Kirjakahvila: Kauheimmat runot

Sunnuntai

11:00 Aleksis Kivi: Kirjan vuosi 2015 yhteenveto
11:30 Louhi: Jenni Pääskysaari
14:00 Aino: Käännetyt maailmat ja Kääntämisen menneisyys ja tulevaisuus

Näiden lisäksi aikaa kannattaa varata paitsi ostoksiin ja yleiseen messuhaahuiluun (suosikkijuttuni!) mutta myös Lempikahvilan kirjallisille treffeille (to-la) jossa voi kohdata innostuneita kanssalukijoita tai vaikka sen oikean... Myös kirjabloggaajat päivystävät lukuvinkkejä jakamassa Boknäsin osastolla 6r121 - poikkea juttelemaan!

Messuilla nähdään!

Muita tärppilistoja:
Pihi nainen