Elokuun iltalukemiset

Elokuu on ollut elämyksiä täynnä - olen nähnyt Tuomas Kyrön ja Antti Litjan pokkaavan kultalevyn Mielensäpahoittajasta, tavannut ihania kirjabloggaajakollegoita, nähnyt popin kuningattaren lavalla - näin muutamia mainitakseni. Olen kyykkinyt vadelmapuskissa herkuttelemassa ja nauttinut elokuun pimenivistä illoista. Vaikkei kuukausi ole ollut helteisin, se on ollut hyvä. Lomakin oli vähän erilainen kuin aiemmin, tällä kertaa ei menty mihinkään tai ylenmäärin aikataulutettu lomaa, oltiin vaan. Puuhailtiin mitä mieleen juolahti. En muista milloin viimeksi olisin nollannut itseni näin, kalenterin käyttäminen on vieläkin melkein vaikeaa. Toisaalta on ollut myös ihanaa palata arkeen ja jotenkin lomani jälkeen huomaan jopa arvostavani sitä - ihmisiä, haasteita ja ylipäätään arjen tuomaa ryhtiä elämään. Kuten huomaatte, myös loman jälkeiseen aikaan kuuluu myös positiivisuus. Kun on levännyt kunnolla, katsoo maailmaa vähän toisella tavalla ja osaa arvostaa sitä.

Mitä tulikaan luettua?

Elokuussa luin tavallista vähemmän, 13 romaania ja 6 sarjakuvaa, kesäloma kai vaati veronsa... Luettuja sivuja kertyi 4863. Kuukauden parhaita lukutapauksia olivat Paul Tordayn ihana Salmon fishing in Yemen, Ernest Clinen Ready Player One ja Craig Thompsonin Habibi. Jälleen kerran kolmikkoa oli vaikea valita, sillä esimerkiksi Uhrilahja vei hienosti mukanaan. Silti juuri nämä kolme kirjaa olivat ne, jotka jättivät, syystä tai toisesta, vahvimman jälkimaun. Tordayn kirja oli kuin lasi raikasta ja kuplivaa vettä kuumana päivänä, Ready Player One vei nuoruusmuistoihin ja Habibi tunkeutui jopa uniini.

• The beautiful truth / Belinda Seaward
• Punainen huivi: kiinalaistytön tarina / Ji Li Jiang
• A dangerous inheritance / Alison Weir
• Jengisota 145 / Jens Lapidus, Peter Bergting
• Salmon fishing in Yemen / Paul Torday
• Rakkauden aikakirja / Elif Shafak
• Kukkulan kuningas / Jo Nesbø
• Illallinen / Herman Koch
• Ready player one / Ernest Cline
• Uhrilahja / Åsa Larsson
• Habibi / Craig Thompson
• Uskollisen vaimon kyynelet / Su Tong
• Noidat / John Updike
• Taivasten vanki / Carlos Ruiz Zafón
• Professori Anni Isotalo -sarja / Mikko Ketola, Anssi Rauhala
• Suljetuin ovin / Jarkko Sipilä

Lukuhaasteiden tilanne

Parin heikon kuukauden jälkeen lukuhaasteeni vihdoinkin edistyvät.  Kaunokirjallisen maailmanvalloituksen osalta käytiin Jemenissä, Puolassa ja Norjassa, joista kaksi viimeistä kartuttivat myös auki Eurooppaan haasteen saldoa. Amerikkaa kolusin Rhode Islandin osavaltion verran. Myös Amman ihanaan Copycat-kirjankansikisaan osallistuin Yön virkeällä lukijalla...

Entäs ensi kuussa?

Ensi kuussa on taas teemaviikon aika, tällä kertaa sukelletaan e-kirjojen maailmaan. E-kirjaviikko alkaa ihan kohta, maanantaina 3.9. Silloin tehdään löytöjä sähkökirjojen maailmassa ja pähkäillään lukuohjelmien ja -laitteiden käyttöä. Kaikki ovat tervetulleita osallistumaan, joko omien bloggausten tai kommenttien välityksellä!

Ensi kuussa saan näppini myös useampaankin kovasti odottamaani uutuuteen, joista yksi on sarjakuva ja toinen, öh, historiallista fiktiota. Arvaattekos mitkä kirjat polttelevat jo näppejä? (Vinkki: sarjakuva on harmaan ja ruskean sävyinen tyylikäs kokonaisuus ja kirjahan käsittelee tietysti erästä tiettyä ajanjaksoa Iso-Britanniassa...)

The beautiful truth / Belinda Seaward

Olisin halunnut pitää Belinda Seawardin kirjasta The beautiful truth enemmän, mutta karu totuus on se, että suurimman osan lukuajasta minulla oli tylsää. Ensin kuvittelin että tapahtumien edetessä kirjaan tulisi kenties lisää vauhtia, mutta pian olinkin jo sinnitellyt yli puolivälin eikä sisu enää antanut myöten kesken jättämistä. Mutta tällä kertaa sorruin pakkopullalukemiseen ja se ei ole kivaa...

En ihan tarkkaan osaa sanoa mikä tässä kirjassa menee minun kohdallani pieleen. Aihe - tytär selvittelee isänsä menneisyyttä ja toisen maailmansodan aikaisia tapahtumia - voisi olla hyvinkin kiinnostava.  Toinen päähenkilöistä, 50-vuotias tähtitieteilijä Catherine, on ikään jumissa elämässään, joka ulkopuolisesta katsoen näyttää hyvältä mutta on tunnetasolla epätyydyttävä. Tutkiessaan isänsä kohtaloa Catherine myös käy läpi omia solmujaan ja voimaantuu. Päähenkilöistä toinen, on nuori puolalaistyttö Krystyna, joka yrittää selviytyä toisen maailmansodan kuohuissa. Olin kuvitellut että vähintäänkin Krystynan kappaleiden aikana kirja, tai mielenkiintoni, heräisi eloon, mutta valitettavasti jokin vain puuttui. Tuntui siltä että vaikka kirjassa oli sinällään mielenkiintoiset raamit ja hyviä elementtejä, niistä ei tehty mitään sellaista, mikä puhuttelisi juuri minua.

Minun makuuni kirja on tunnelmaltaan liian rauhaisa, voimakkaistakin tapahtumista huolimatta en oikein kyennyt eläytymään päähenkilöiden pelkoon, tuskaan tai suruun, tunteet jäivät enemmänkin pinnan alle. Sinänsä Seawardin kirjan alkuosassa on hienoja kohtauksia, sellaisia jotka toimisivat vaikkapa elokuvassa. Esimerkiksi kohta, jossa Krystyna pakenee kotiinsa tulleita neuvosto-sotilaita ratsain lumiseen metsään, on hyvinkin visuaalinen ja vetoava.

Kirja parani hiukkasen loppuaan kohden (tai sitten ajatus kirjan loppumisesta nosti mielialaani, mene ja tiedä) mutta suurempia yllätyksiä ei loppukaan tarjoa. Koin aika raskaaksi sen että kirja on kirjoitettu preesensissä ja jossain määrin liian yksityiskohtaisesti. Kirjailijan ajatuksena on kenties ollut luoda teksti, jossa lukija pääsee suoraan Catherinen nahkoihin, mutta tässä mentiin mielestäni kuitenkin jo liian pitkälle ja väärällä tavalla. En jaksa lukea sivukaupalla Catherinen pohdintaa siitä, mitä hänen miehensä ehkä tekee tai ei tee tai muutenkaan elää mukana jokaikisessä puhelussa ja ateriassa.

"She feels a pulse of anxiety. You´re not very good at this, she berates herself. You can't keep up. Perhaps the morning is all she will have: one bright burst of possibility; perhaps there is nothing more. She wishes she could find the courage to break the impasse, but she is now lost. She shouldn't have come. She'd thought naively that Kraków, the city of myth and legend, might have some kind of magical power of drawing out her thoughts and feelings - somehow it would give her the confidence she lacks, but it has instead pushed her deeper into herself."

John Murray, 2012
Sivuja: 342
Kaunokirjallinen maailmanvalloitus & Ikkunat auki Eurooppaan: Puola

Punainen huivi: kiinalaistytön tarina / Ji Li Jiang

Punainen huivi oli välipalakirja, hetken mielijohteessa kirjaston hyllystä poimitti helppo kirja, joka tuli luetuksi melkein huomaamatta. Kovin vahvaa vaikutelmaa kirja ei jättänyt, huomasin enemmänkin sitä lukiessani ajattelevani P. ôtien ja Li Kunwun Minun Kiinani -sarjakuvaa, jonka ensimmäinen osa käsittelee vaikuttavasti sekin kulttuurivallankumousta lapsen näkökulmasta. Kirja ei tarjonnut sarjakuvan kaltaisia suuria elämyksiä, mutta se oli vaivaton ja  sopivan kepeä kirja välipalaksi.

Kirja Ji Li Jiangin omaelämäkerrallinen teos Jiangin nuoruudesta Kiinan kulttuurivallankumouksen kuohuissa. Ji Li on ahkera ja reipas tyttö, joka haaveilee pääsystä Shanghain parhaalle yläasteelle. Muiden tavoin Ji Li rakastaa puhemies Maoa ja puurtaa innoissaan uuden ja uljaan Kiinan eteen. Hän toki huomaa vanhempiensa vaihtavan silloin tällöin huolestuneita katseita, joiden syykin selviää. Ji Lin edesmennyt isoisä on ollut maanomistaja, paha musta sydäminen porvari. Perhe leimataan taantumukselliseksi mustaksi perheeksi ja painajainen alkaa...

Kirja kattaa n. kaksi vuotta Ji Lin elämästä ja loppuu minusta hiukan kesken. Olen lukenut muutaman kirjan kulttuurivallankumouksen ajoista ja siksi tapahtumat eivät sinänsä tarjonneet uutta, vain samoja surullisia kokemuksia. Kuin koko puolet kiinalaisista olisi päättänyt ruveta kiusaajiksi... Se, kuinka innokkaasti kaikki uskovat ja toteuttavat ideolgiaa ja ovat valmiita nöyryyttämään naapureitaan, työtovereitaan ja ystäviään tuntui hurjalta, mutta onhan ihmiskunta kautta aikojen ollut kykeneväinen ajautumaan kaikenlaisiin tekoihin. Mutta niin aivopestyä on kansa, että jopa Ji Li miettii kyyneleidensä lomassa miten hänen ihanaa isoäitiään voitaisiin pitää mustana. Kirjassa kuuluu selvästi nuoren tytön ääni ja viattomuus ja ehkä juuri se jää hivenen pehmeäksi.

Olin onnellinen, koska minua rakastettiin ja kunnioitettiin. Olin ylpeä, koska minuun luotettiin ja kykyihini uskottiin. Olin myös erittäin luottavainen pieni tyttö ja uskoin, kun minulle sanottiin: "Taivas ja maa ovat suuria, mutta vielä suurempi on kommunistipuolueen hyvyys; isä ja äiti ovat rakkaita, mutta heitäkin rakkaampi on puhemies Mao."
Punainen huivi, nuoren pioneerin tunnus, heilahteli kaulallani, ja sydämeni sykki riemusta. Kasvoin ja kukoistin, ja jokainen päivä toi mukanaan iloa ja uusia saavutuksia, kunnes koitti kohtalokas vuosi 1966.
Olin silloin kaksitoistavuotias, kuudesluokkalainen.
Alkoi kulttuurivallankumouksen aika.

Otava, 2000
Sivuja: 285

I Heart Your Blog

Sain Luettua-blogin Sannalta, Vielä yhden rivin lukevalta Anna Elinalta ja Leena Lumelta tämän kivan tunnustuksen - kiitos kaunis!!

Tunnustus pitää tietysti jakaa eteenpäin, tällä kertaa viidelle blogikollegalle. Hienoja blogeja on vaikka kuinka mutta kun pakko valita niin tällä kertaa tunnustukset menevät näihin blogeihin:

Kirjanainen on ihan uusi blogituttavuuteni ja kiinnostava sellainen!
Amman lukuhetkessä luotsataan taas ihan mahtavaa Copycat-kirjankansikilpailua.
Kirjava Kammarin emäntä taas julkaisi juuri esikoiskirjansa jota täälläkin kovasti odotellaan.
Rakkaudesta kirjoihin  ja Kirsin kirjanurkka ovat oivia paikkoja tämmöiselle dekkarihiirelle, joka kaipaa aina uutta pureskeltavaa!

Tunnuksen säännöt ovat seuraavanlaiset:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi.
2. Anna tunnustus viidelle (5) suosikkibloggaajallesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopio post it -lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it-lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

A dangerous inheritance / Alison Weir

Kas vaan, jotenkin päädyin taas lukemaan Tudoreista ja Ruusujen sodasta. On se vaan jännää kuinka johonkin aikakauteen voi kilahtaa niin että lukee periaatteessa samoista tapahtumista ja henkilöistä kirjan toisensa jälkeen...

A dangerous inheritance kertoo kahden Katherinen tarinan. Katherine Grey on sievä ja huoleton tyttönen, jonka kohtaloksi koituu poikakuningas Edward VI:n kuolema. Katherinen vanhempi sisar, Jane Grey, päätyy poliittisen pelin seurauksena kuningattareksi ja pienen hetken Greyt hallitsevat Englantia.  Puolisonsa kotoa Katherine löytää muotokuvan nuoresta naisesta, vanhoja muistiinpanoja ja korun, joka on kuulunut Richard III:n äpärätyttärelle, Kate Plantagenetille. Naisten kohtalot tuntuvat kietoutuvan toisiinsa ja heidän ylhäinen syntyperänsä osoittautuu vaaralliseksi.

Alison Weirin teksti oli vetävää, varsinkin kun juuri tämä kyseinen ajanjakso Englannin historiassa kiinnostaa allekirjoittanutta niin kovasti. Silti liikkeelle pääseminen oli työn takana, sillä niin Richard III kuin Katherine Greykin ovat minulle melko vieraita ja vei aikansa että sain henkilöt sijoitettua mielessäni oikeille historiallisille paikoilleen. Asiaa ei auttanut se, että teksti vilisee Anneja, Richardeja, Edwardeja ja Katherineja - tämä ei toki ole kirjailijan vika, sattuivatpa vain olemaan suosittuja nimiä noihin aikoihin mutta tuskaa ne lukijalle kuitenkin aiheuttivat kirjan alkuun sijoitetuista sukupuista huolimatta.

Kirjan henkilöistä Kate jäi minulle kaukaisemmaksi ja hivenen latteaksi hahmoksi, tämä ehkä johtunee siitä ettei hänestä ole jäänyt historiankirjoihin paljoakaan tietoa. Hän syntyi jonkun tyttäreksi, avioitui jonkun kanssa ja kuoli lapsettomana. Katherine Greystä sen sijaan löytyykin enemmän tietoa ja hänen kohtalonsa jopa suorastaan säälittikin. Minun silmissäni Katherine oli nainen joka seurasi sydäntään erittäin hankalissa olosuhteissa ja päätyikin siksi melkoisiin vaikeuksiin kuningatar Elizabethin kanssa. Mielenkiintoinen yksityiskohta on sekin, että vaikkei Katherine koskaan valtaistuimelle päätynytkään, on hän kuitenkin yksi nykyisen kuningatar Elisabetin esiäideistä. Tekstillään Weir todistaa kyllä kirjansa nimen, Vaarallinen perintö, todeksi, niin paljon poliittista peliä näidenkin naisten kohtaloiden taustalla on.

Pidin kirjan historiallisesta puolesta ja siitä, että Alison Weir oli löytänyt hieman poikkevan näkökulman asioiden tarkasteluun. Sen sijaan minua häiritsi tarinaan mukaan ympätty kummitustarina outoine tuntemuksineen, joka tuntui tässä kokonaisuudessa lähinnä turhalta yritykseltä sitoa toisiinsa kaksi sinänsä samankaltaista mutta kuitenkin erillistä tarinaa.

Olin toivonut että kirjassa valaistaisiin hiukan Towerin prinssien mysteeriä kuten takakansi hiukan lupaili. Alison Weir on kirjoittanut aiheesta myös tietokirjan ja jopa lainaa tekstissä useampia aikalaislähteitä. Kovin suuria paljastuksia aiheesta ei tosin ollut, mutta kieltämättä Weirin teoria kutkutteli uteliaisuuttani...

"I have to accept the worst now: I am henceforth no more than the sister of the usurper. No one will want to know me or associate with me, let alone marry me. At rising thirteen, this is a terrible thought. My life is over before it has barely begun."

Hutchinson, 2012
Sivuja: 509

Jengisota 145 / Jens Lapidus, Peter Bergting

Jengisota 145 löytämisestä voin jälleen kerran kiittää kirjastomme sarjakuvahyllyä - tällainen täky oli sinne laitettu tarjoille ja minähän nappasin. Olen ajatellut jonkin aikaa että olisi mielenkiintoista lukea Lapidusta ja nyt sain tilaisuuden tutustua hänen tekstiinsä sarjakuvan muodossa. Jengisota 145 ei nimensä takia ensin oikein kiinnostanut, mutta pieni kurkkaus sisäsivuille riitti muuttamaan mieleni, sieltä löytyi kivan näköistä piirrosjälkeä ja tarina, joka oli väkivaltarymistelyä syvempi.

Kirjan tarina on melko yksinkertainen ja siksi vahva. Albyn jengiin kuuluvan miehen sisar raiskataan. Raiskaajat taas ovat erään toisen jengin suojeluksessa. Perheen kunnia vaatii kostoa ja ennen kuin huomaammekaan, on Tukholman lähiseuduilla käynnissä täysimittainen jengisota. Asiaa tutkii raiskauksen uhria haastatellut komisario Hägerström, joka on melko tyypillinen kirjoissa esiintyvä poliisi. Omistautunut, hyvä vaistoinen, synkkä ja eronnut.

Hengeltään Jengisota 145 toi mieleen Jarkko Sipilän kirjojen karut maisemat, joista Peter Bergtingin piirrokset siloittavat pahimmat rosot pois. Tyyliltään Bergtingin piirrokset muistuttavat esim. joidenkin Marvel-tekijöiden kädenjälkiä ja ajoittain huomaan miltei odottavani että Hägerström potkaisisi oven sisään supervoimillaan virkamerkin vilauttamisen sijaan. Kirjan vahvuutena on ehdottomasti teksti tarinoineen, jota kuvitus kyllä tukee. Kirjassa sivutaan muutamia vaikeita teemoja, mm. maahanmuuttajien rikollisuutta, joihin Lapidus kuitenkin puuttuu vain hyvin kevyellä kädellä. Jollain tavalla tuntuukin siltä että Lapiduksen olisi kenties kuitenkin pitänyt kirjoittaa tämä tarina kirjaksi, sillä nyt sarjakuvassa jää sanomatta ja käsittelemättä paljon. Esimerkiksi tarinan poliiseiden taustoja ei juurikaan rakenneta, kirjassa vilahtaa vain satunnaisia palasia heistä, jotka lukija yrittää liittää yhteen. Tämä ratkaisu synnytti ainakin minun päässäni joukon kysymyksiä, jotka eivät kuitenkaan tarinassa saaneet vastauksia. Myös tarinan loppu tuntuu jäävän auki. Tästä huolimatta viihdyin Jengisodan parissa oikein hyvin ja lukisin tekijöiltä mielelläni lisääkin sarjakuvia.

Pienen naurunpyrskähdyksen muuten synkässä tarinassa aiheutti kirjan ainoa suomalainen - puliukko, jonka isä oli aikoinaan ollut Karjalassa sotimassa. Heja Finland...

Like, 2010
Sivuja: 168

Salmon fishing in Yemen / Paul Torday

Kiinnostuin tästä Paul Tordayn kirjasta nähtyäni teoksen pohjalta tehdyn elokuvan trailerin. Vaikka. elokuva jäikin katsomatta, jotakin siinä silti ilmeisesti oli, koska lopulta päädyin tekemään jälleen kerran haun Helmet-tietokantaan...

Kun kalastusasiantuntija Fred Jones saa ensi kertaa kuulla projektista, jossa on tarkoitus aloittaa lohen kasvatus ja - kalastus Jemenin kuumissa olosuhteissa, hän pitää ajatusta naurettavana. Hankkeen rahoittajana toimii rikas sheikki ja Fredin esimies pakottaa ahneuksissaan miehen mukaan projektiin. Asia alkaa kiinnostaa myös politiikkoja ja pian Fred huomaa olevansa melkoisessa pyörityksessä. Projektin myötä kaavoihinsa kangistunut ja avioliitossa alistunut Fred löytää elämäänsä uudelleen ilon ja rohkeuden.

En olisi uskonut että pitäisin Tordayn kirjasta näin paljon, mutta mitä enemmän sitä luin, sitä enemmän lohenkasvatusprojektin seuraamisesta nautin. Salmon fishing in the Yemenissä on miellyttävää ja hiljaista viehätystä. Vaikka kirja koostuukin vain sähköposteista, tiedotteista, haastatteluista ja päiväkirjamerkinnöistä kirjailija onnistuu sanomaan paljon rivien välissä. Olin elokuvan trailerin perusteella kuvitellut että kyseessä olisi rakkaustarina ja onhan se, mutta ihan erilainen kuin olin kuvitellut. Kyseessä onkin Fredin kasvutarina, murtautuminen ankeasta ja ahtaasta arjesta johonkin vapaampaan, värikkäämpään ja vähän hulluunkin.

Vastapainona projektin mielikuvitusta kutittelevalle optimismille on Fredin elämässä byrokratiaa vilisevä työpaikka, ikävä pomo ja vaimo, joka kyykyttää miestään mennen tulleen. Kirjassa onkin selvä jako hyvä ja pahan, harmaan ja värikkään, altruismin ja itsekkyyden välillä. Varsinkin tarinan pahisten kuvaamisessa Torday on onnistunut hykerryttävän hauskasti, Al-Qaidan Yemenin osaston sähköpostiviestintä arkisuudessaan tirskahdutti ja Fredin kammottavaa Mary-vaimoa teki hetkittäin melkein mieli potkaista.

Kaiken muun hyvän lisäksi pidin myös kirjan kannesta, jossa oli raikkaan kesäiset värit ja mukava käsin maalatun akvarellin tuntu.

"And how many hours do you fish before you catch something?"
"Oh, I don't know,"  I replied, not clear what he was driving at. "Many hundreds of hours, sometimes."
"So why do you fish? Is that not bad use of your time?"
"Because I hope in the end I will catch one," I replied.
The old man hissed with glee, rubbed his beard with his right hand and said, "Because you believe. Hope is belief. You have the beginnings of faith. Despite all the evidence, you want to believe. And when you catch one, what do you feel? A great happiness?"

Phoenix, 2007
Sivuja: 329
Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Jemen