Tähtiin kirjoitettu virhe / John Green

Tämä on jo toinen lukukertani John Greenin Tähtiin kirjoitetun virheen parissa. Halusin lukea kirjan uudelleen sillä tarkoituksena oli käydä katsomassa myös siihen pohjautuva elokuva joka sai Suomen ensi-iltansa 11.7.2014. Ensimmäisellä lukukerrallani muistan suhtautuneeni kirjaan hiukan ennakkoluuloisesti (kenties kannella oli osuutta asiaan) mutta yllättyneeni kuitenkin iloisesti kun vastaani osuikin älykäs, herkkä ja romanttinen tarina. Toinen lukukerta ja elokuva kuitenkin jännittivät - säilyisikö taika?

Tähtiin kirjoitettu virhe on katkeransuloinen rakkaustarina kahdesta nuoresta joiden tähtiin on kirjoitettu etteivät he koskaan tule vanhenemaan yhdessä. Hazel ja Augustus ovat ovat molemmat syöpään sairastuneita, Augustus remissiossa hyvin ennustein, Hazelin kohdalla lääke on onnistunut vain hidastamaan väistämätöntä. Mutta sitten, sairaudesta huolimatta tapahtuu se tavallinen juttu; tyttö kohtaa pojan ja he rakastuvat, tähtiin kirjoitetusta virheestä huolimatta.

Lukiessani uudelleen huomasin kuinka paljon pidin Hazelin kertojanäänestä, hän on pikkuvanha ja vahvempi kuin monet ikäisensä mutta se tuntuu aidolta ajatellen hänen elämäänsä. Ajatus kuolemisesta teini-ikäisenä taatusti vanhentaa! Miettiessäni tulevaa elokuvailtaa kannoinkin eniten huolta juuri siitä että Hazelin ääni olisi säilynyt elokuvassa muuttumattomana ja olinkin iloinen huomatessani että Shailene Woodley oli juuri oikeanlainen roolissaan. (En muuten yhtään ihmettelisi jos Woodleylle tippuisi muuta ehdokkuus vuoden leffapalkintoja jaettaessa!) Elokuva oli muutenkin ilahduttavan uskollinen tekstille ja mikä tärkeintä, kokonaisuus tuntui aidolta.

Kirjan luettuani arvelin - oikeutetusti - elokuvan olevan liikuttava. Allekirjoittanutta ei ole vaikea itkettää, olen viettänyt mm. hitusen noloja hetkiä bussissa luettuani jotain koskettavaa. Elokuvissa on onneksi sentään pimeää ja siksi pieni vetistelykään ei haitannut. Että vinkiksi vaan naisille, laittakaapa itkunkestävää mascaraa!

WSOY, 2014

Sivuja: 244

Alkuteos: The Fault in Our Stars

Suomentanut Helene von Bützow
Kirjabingo: Pokkari

Kirja ja elokuvaliput saatu SF Film Finlandin tarjoamina Blogatin kautta.

Insurgent (suom. Kapinallinen) / Veronica Roth

Tässä postauksessa bloggaaja kääntää kelkkansa! Huhtikuussa luin Divergent-trilogian ensimmäistä kirjaa, Outolintua, kohtuullisen sekavin miettein. Kirjan parissa kului aika tavallaan ihan mukavasti mutta silti sen ajatusmaailmassa tuntui jokin tökkivän. Ajattelin ehkä jättää trilogian sikseen mutta sitten kävikin niin hassusti että pongasin sarjan kakkososan, Insurgentin, OverDrivessä ja puolihuolimattomasti tulin klikanneeksi sen lukulaitteeseen ajatellen että kuuluupa aika bussipysäkillä sitten rattoisammin. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Insurgent jatkaa melko tarkkaan samoista hetkistä joihin Outolintu lopetti. Tris kumppaneineen löytää itsensä keskeltä suoranaista sotatilannetta jossa Uskaliaiden ryhmä revitään kahtia eivätkä muutkaan osastot tunne olevan turvassa. Peli kovenee ja yllätyksiä löytyy joka lähtöön. Meno on heti alusta saakka varsin vauhdikasta eikä kirjailija paljonkaan muistuttele edellisen juonikäänteistä, joten jos et siis ole lukenut sarjan ensimmäistä osaa, älä aloita tästä! Sattuneesta syystä en halua myöskään kirjoittaa juonesta kovin paljoa spoilausvaaran takia.

Jotain lienee tapahtunut allekirjoittaneen päässä, sillä Outolinnun "ihan kiva" -tuntemukset vaihtuvat jonkin asteiseen koukuttumiseen sarjan kakkososassa. Liekö niin että nyt oli otollisempi aika lukea juuri tämän tyyppinen kirja vai auttoiko asiaa esim. se, että olin jo ensimmäisen osan myötä tutustunut Rothin luomaan maailmaan? Joka tapauksessa olin positiivisesti yllättynyt siitä kuinka mukavasti Insurgent minut mukaansa tempaisi.

Kirja on melkoinen action-pläjäys jossa piisaa vauhtia. Sen rakenne muistuttaa minua edelleenkin voimakkaasti - ja ehkä myös hiukan häirisevästikin - Nälkäpelistä, jopa pikkuiset sankarittaret jotka osoittautuvat sitkeiksi ja nokkeliksi tappokoneiksi muistuttavat minun mielessäni toisiaan. Trilogian viimeistä osaa varten on jätetty mukavasti asioita auki, veikkaan että vauhdikasta menoa on luvassa siinäkin!

Kirjan suomenkielinen versio on nimeltään Kapinallinen ja se on ilmestynyt aivan äskettäin Otavan kustantamana. Kirjaan perustava elokuva on parhaillaan työn alla, sen oletetaan valmistuvan vuonna 2015. Pokkaan tällä postauksellani Ihminen sodassa -haasteesta (Kuvitteelliset sodat).

HarperCollins, 2012
Sivuja: 525

Paljasjalkainen kuningatar / Ildefonso Falcones

Olen lukijana tiiliskivityttöjä eli viihdyn vallan mainiosti paksumpien kirjojen parissa. Jos kyseessä on hyvä kirja niin mikäs sen parempaa kuin "elää" noissa kansissa mahdollisimma pitkään! Ildefonso Falconesin kirjojen pitkät historialliset kuvaukset ovat uponneet allekirjoittaneeseen mukavasti joten huomattuani Paljasjalkaisen kuningattaren ilmestyneen, pumpsahti tuo ihana paksukainen välittömästi lukulistalleni.

Kirja käsittelee Espanjan mustalaisten kovia kohtaloita 1700-luvulla ja tarinaa kuljetetaan kahden naisen kertomusten voimin eteenpäin. Kuubasta vapautettuna orjana maahan saapunut Caridad kokee aluksi kovia ennen kuin kohtaa Sevillassa mustalaisyhteisön ja erityisesti nuoren Milagrosin, villin kaunottaren joka sydämestä kumpuaa mustalaisten laulu. Kohtalo kohtelee naisia kovakouraisesti, lukijalle onkin luvassa niin rakkautta, petosta, taistelutahtoa kuin kärsimystä.

En juurikaan tunne Espanjan historiaa ja varsinkin mustalaisiin kohdistuva sorto oli minulle uutta ja jokseenkin surullista luettavaa. Paljasjalkainen on eheää ja uskottavaa luettavaa, vaikuttaa siltä että kirjailija on tehnyt vaikuttavan määrän taustatyötä. Kirjassa suuressa roolissa ovat myös mustalaislaulut ja flamenco joita oikeastaan olisi ollut mukava kuunnella lukiessa ja siten virittäytyä oikeaan, kaihoisaan ja väkevään tunnelmaan. En löydä kirjasta moitittavaa mutten myöskään täysin sydämin pystynyt samaistumaan kumpaakaan naisista joten lukukokemukseni jäi kuitenkin täydellisestä piirun verran vajaaksi. Kiinnostava kirja kuitenkin!

Bazar, 2014
Sivuja: 782
Alkuteos: La reina descalza
Suomenns Satu Ekman

Kirjabingo: Yli 500 sivua

Varistyttö / Erik Axl Sund

Varistyttö kuului niihin kirjoihin, joihin arkailin tarttua koska kannessa oli minusta jotakin karmivaa, vähän sama tilanne kuin Karin Alvtegenin Häpeän kanssa. En toki voinut vastustaa kiusausta kun pongasin Varistytön kirjaston Bestseller-hyllystä mutta esimerkiksi yöpöydän lukupinoon laskin kirjan aina kansi alaspäin. Luullakseni Carl Larssonin töihin pohjautuva kansi kun kyllä sopii oikein hyvin kirjan sisältöön ja kiinnittää varmasti huomion kaupassakin joten sinällään se tekee tehtävänsä hyvin. Vika siis lienee herkässä lukijassa mutta olenko ainoa jonka mielessä tuo kuva tuntuu häijyltä? Jätättekö koskaan kirjoja lukematta koska kansi vaivaa?

Varistytön kylmässä maailmassa kertojina ovat poliisissa työskentelevä Jeanette Kihlberg, psykologi Sofia Zetterlund sekä Varistyttö itse. Tapahtumaketju käynnistyy kun Tukholmasta löytyy raa'asti pahoinpidellyn pojan ruumis. Kirja sukeltaa hurjasti mielen pimeimpiin sopukoihin ja tarjoaa lukijalleen varsin kylmää kyytiä.

Kirjaa on hypetetty reippaasti blogeissa ja suhtauduinkin siihen aluksi hiukan epäilevästi. Hype kun helposti nostaa odotukset niin korkealle että on helppoa pettyä. Varistyttö on monella tapaa melko perinteinen dekkari murhineen mutta jotain mielenkiintoista ja koukuttavaa tarinassa kuitenkin oli sillä vastoin odotuksiani se tempaisikin minut mukaansa. Aihepiiriltään tämä mm. hyväksikäytöstä kertova kirja on hyytävää luettavaa ja kirjailija - tai oikeastaan kirjailijatiimi, sillä nimimerkin Erik Axl Sund takana puuhailee kaksi ruotsalaiskirjailijaa - on onnistunut kehittämään kirjaan muutaman aika kiintoisan juonenkäänteen joiden kehittymistä tulen mielenkiinnolla seuraamaan.

Varistyttö on trilogia, jonka toinen osa, Unissakulkija, ilmestyi kesäkuussa 2014 eikä kolmannenkaan osan suomennosta tarvitse kauaa odotella - se ilmestyy tämän vuoden lokakuussa. Jos kirja kiinnostaa, kannattaa myös kurkistaa sen virallisille kotisivuille joista löytyy mm. kirjatraileri ja kirjailijoiden haastattelu.

"Kärpäsen siivet ovat juuttuneet toivottomasti purukumiin. Ei ole mitään hyötyä siitä räpyttelet, Varistyttö ajatteli. Sinä et lennä enää milloinkaan. Huomenna aurinko paistaa tavalliseen tapaan, mutta se ei paista sinulle."

Otava, 2014
Sivuja: 415
Alkuteos: Kårkflickan
Suomentanut Kari Koski
Kirjasta lisää: Varistytto.fi
Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Sierra Leone

Ehtoolehdon pakolaiset / Minna Lindgren

Viime kesänä tapasin ensimmäistä kertaa Siirin ja Irman, nuo maanmainiot eläkeläisrouvat jotka ratkoivat palvelutalonsa outoja tapahtumia ponnekkaammin kuin monet nuoremmat. Ilahduin kovasti siitä, että sarja sai jatkoa, sillä Lindgrenin tapa kirjoittaa on mainio, hänen yli 90-vuotiaisiin sankarittariinsa on helppo samaistua, monet teemoista ovat kipeän ajankohtaisia ja kirja herättääkin ajattelemaan siinä missä liikuttaa ja naurattaakin.

Tällä kertaa Ehtoolehdon väkeä koetellaan putkiremontilla. Pölyä ja melua piisaa, ulkomaalaisia remonttireiskoja tupsahtelee asuntoihin milloin sattuu eikä juoksevaa vettä ole. Tilanne alkaa olla painajaismainen kunnes Siiri saa raitiovaunussa ajatuksen kimppakämpästä ja pian Ehtoolehtolaiset pakenevat Hakaniemeen. Mutta miten sujuu eläkeläisiltä kommuuniasuminen, kuinka käy putkiremontin ja saako tässä maassa enää vanhus kuollakaan ihmisarvoisesti?

Kirjan koskettavinta antia oli döden, döden, döden, kuten Irma sanoisi. Eräs teemoista nimittäin käsitteli eutanasiaa ja sitä onko pois kuihtuvan, lähes tajuttoman vanhuksen elämä laitoksessa enää ihmisarvoista. Lindgenin käsittelee asiaa mielestäni tehokkaasti ja kauniistikin, nostan ha ttua tästä tyylikkäästä ja rohkeasta vedosta. Oman osansa Lindgenin terävästä kynästä saa myös sosiaali-ja terveyspuoli, jossa vanhuksia hoitavat tilapäiset osa-aikatyöntekijät uuvuttavine minuuttiaikatauluineen joissa ei ihmisen kohtaamiselle valitettavasti aikaa - tai voimia - juuri ole. Tärkeitä asioita, on hienoa että Lindgen nostaa ne esille ja toivon että Ehtoolehdon lämpimän humoristinen ote auttaa herättämään myös keskustelua aiheista.

Kuten yltä käykin ilmi, pidin Ehtoolehdon pakolaisista yhtä paljon kuin Siiri Kettunen raitiovaunuista. Kirja menee ehdottomasti Suosikit-kategoriaan. Optimistina päättelen myös kirjan lopusta että Ehtoolehtoon tullaan vielä palaamaan, toivottavasti jo pian. Kirjoita lisää, Minna Lindgen!!

"Kaikki järjestyy, uskokaa pois. Minä olen 95-vuotias, täytän syyskuussa 96, ja olen nähnyt monta epätoivoista tilannetta. Voin vakuuttaa teille, että asioilla on taipumus järjestyä jollain tavalla, enemmin tai myöhemmin."

Teos, 2014
Sivuja: 335

The Silkworm (suom. Silkkiäistoukka) / Robert Galbraith

Yksi viime vuoden kiintoisia kirjailijaskandaaleja oli esikoiskirjailija Robert Galbraithin paljastuminen menestyskirjailija J.K. Rowlingiksi. Käen kutsu jakoi mielipiteitä ja taatusti myi uutisen jälkeen kuin häkä! Uteliaana minäkin luonnollisesti halusin ottaa selvää mistä kohussa oli kyse ja ilahduin huomatessani että Harry Potterin luoja oli tällä kertaa kirjoittanut kelpo dekkarin jolle seurasi jatkoa suhteellisen rivakassa tahdissa. The Silkwormin päätin kuunnella Audiblen kautta lunastettuna äänikirjana sillä arvelin taitavan ääninäyttelijän saavan paljonkin irti kirjailijan värikkäistä henkilöhahmoista.

Owen Quine ei koskaan ollut saavuttanut menestyskirjailijan myyntilukuja mutta miehen tuoreimman käsikirjoituksen, The Bombyx Morin, piti hänen mukaansa olla menolippu maineeseen. Kun miestä ei muutamaan viikkoon kuulu kotiin, huolestuu arjen alle lähes nääntynyt vaimokin ja päättää palkata Cormoranin etsimään omille teilleen usein eksyvän taiteilijan joka vaikuttaa tekstillään suututtaneen puolet Lontoon kirjailijapiireistä.

Galbraith taitaa hienosti erilaisten henkilöiden luomisen, kuunnellessani mm. onneton Leonora herää vaikuttavasti eloon. Jälleen kerran on pakko todeta että etenkin elämän synkempien puolten kuvaaminen sujuu kirjailijalta hyvin, osa Silkkitoukan hahmoista on kaikessa surkeudessaan hetkittäin jopa hitusen koomisia. On hieman hämmentävää huomata, että visualisoin osan henkilöistä Harry Potter -elokuvien hengessä, mm. Leonora Quine muistuttaa minun kuvitelmissa erästä Tylypahkan opettajaa... 

Kirjan aihe, Lontoon kirjallisuuspiirit, oli mielenkiintoinen kirjailijan taustaa silmälläpitäen, enkä voinut olla miettimättä sitä oliko kirjailija kenties lainannut tosielämästä itselleen innoitusta. Oli myös mukavaa huomata että jo toisessa kirjassa kirjan päähenkilöt alkavat tuntua mukavan tutuilta, mm. Cormoran kaikkine puutteineen alkaa kuitenkin muotua sympaattiseksi sankariksi, jossa rähjäisyydestä huolimatta on nallekarhumaisuutta ja haavoittuvaisuutta, jonka veikkaisin vetoavan naislukijoihin. Kirjailija on kehitellyt myös mielenkiintoisia sivuhenkilöitä, mm. Cormoranin sekopäinen ex-morsio lienee hahmo josta tullaan tulevaisuudessa kuulemaan lisääkin.

Kuuntelin kirjan Audiblen julkaisemana äänikirjaversiona ja paikallaan on jälleen kiitellä lukijaa, Robert Glenister nimittäin teki hienon työn niin karhumaisena Cormoranina kuin monina mainioina naishahmoinakin - pidin! Loppuratkaisukin toimi, olkoonkin että tällä kertaa arvasin tekijän ja taustoineen, aika näyttää olinko todella terävä vai paljastiko kirjailija liian helposti johtolangat.

Kirjan suomennos ilmestyy elokuun lopulla Otavan kustantamana nimellä Silkkiäistoukka, dekkareiden ystävien kannattaa siis pitää silmät auki! Cormoran Strike -sarjasta on suunniteltu 7-osaista, joten herkkua riittänee vielä muutamaksi vuodeksi.

Hatchette Audio UK, 2014
Kesto 17h 16 min
Lukija Robert Glenister
Kirjabingo: Ostettu kirja 

Villa Sibyllan kirous / Vera Vala

Koska Suomen kesä näyttää vuonna harvinaisen vilpoisalta ja harmaalta, tekee minun mieli nojatuolimatkailla ja siihen tarkoitukseen Vera Valan Arianna de Bellis -sarja on yleensä ollut mitä mainioin apu. Kirjailija nimittäin kuvaa Italiaa niin herkullisesti että melkein voin jo maistaa pastan suussani!

Yksityisetsivänä työskentelevä Arianna de Bellis saa tällä kertaa toimeksiannon rikkaalta Katia Levriniltä joka pelkää rakkaidensa puolesta. Perheen kotiin on murtauduttu, lisäksi Katia on saanut häijyjä nimettömiä kirjeitä. Pian Arianna huomaa sotkeutuneensa vaarallisten salaisuuksien verkkoon niin Villa Sibyllassa kuin sen ulkopuolellakin...

Nojatuolimatkailun ohella olen nauttinut myös sisukkaan kreivittären persoonasta ja elänyt mukana kun pelottoman oloinen nainen on pistänyt hanttiin korstoille. Tällä kertaa Arianna kuitenkin tuntui huomattavan vaisulta ja aiemmissa kirjoissa tuttu suloinen, hieman chick-litiä muistuttava keveys onkin poissa ja vaikka dekkarityttöjä olenkin, jäin kaipaamaan la dolce vitaa.

Villa Sibyllan kirous on varsin runsas kirja monine juonineen, lukijalle esitellään myös nippu uusia henkilöitä sillä kirjassa esitellään ensikertaa Ariannan perhe, joka kieltämättä on mielenkiintoinen tuttavuus, joskin menneisyyden traumoja ja salaisuuksia tuntuu nyt jo olevan aika monella. Veikkaan että kirjailija haluaa pohjustaa tulevia juonikuvioita mutta silti kokonaisuus tuntui minusta melko raskaasti sulateltava. Tällä kertaa todellisuudenpakoni ei siis täysin onnistunut mutta uskollisesti silti odottelen Ariannan seikkailuille jatkoa, ehkä ensi kesänä meille molemmille paistaa taas aurinko!

"Niiden olisi pitänyt olla pelkkiä kirjaimia. Mutta kirjaimista muodostui sanoja, sanoista syntyi lauseita ja lauseet kertoivat vihasta. Valkoisella paperilla mustat kirjaimet ja niiden sysipimeä sanoma. Kuolema."

Gummerus, 2014
Sivuja: 426
Saatu arvostelukappaleena Gummerukselta.
Kirjabingo: Kuuluu kirjasarjaan