Lukukuun tunnustukset

No olipas lukukuu. Upea ruska, kirpakoita syyskelejä, loistavia kirjoja ja mahtavat kirjamessut. Huomaan juuri nyt kaipaavani kirjoiltani vauhtia ja suuria tunnelmia, kenties vastapainoksi pimeneville illoille ja arjen puurtamiselle. Messutohinoistani kerroin mm. ao. postauksessa.

Uupunut ja onnellinen eli Helsingin kirjamessut 

Lukupinot karttuivat reilusti lokakuun aikana, kartutin kirjakantaani Stockmannin Hullujen päivien, Helsingin kirjamessujen ja Audiblen alejen ansiosta yhteensä 18 kirjalla - hullu mikä hullu. Pinossa on kotimaisia uutuksia, jokunen englannin kielinen herkkupala, sarjiksia ja klassikkokin. Samaan aikaan kirjastolainakasani on myös erittäin tukevassa tilassa joten taidanpa olla pikkuisen pulassa...

Lokakuun luetut

Lokakuussa luin paljon, bloggaamiseni sen sijaan ei sujunut aivan yhtä sutjakkaasti mikä kenties näkyi myös lukuisina niputettuina postauksina. Aikaa ei vain tunnu riittävän koneella istumiseen, mutta eiköhän pimeä talviaika taas hoida tuonkin ongelman kuntoon... Luettua tuli 26 kirjaa, joista seitsemän oli myös sarjakuvia. Lukukokemukset olivat laidasta laitaan, oli niitä jotka odotuksista huolimatta tökkivät (Muukalainen, tämä tarkoittaa sinua!) ja sitten odottamattomia huippukokemuksia, kuten Valokuvan historia johon ihan rakastuin. Kuukauden TOP3:een pääsivät siis Valokuvan historia, Tulevaisuuden arabi ja Sculptor. Aika yllättävää, lokakuussa parasta olivat siis sarjakuvat ja tietokirja. Hienoa, että joskus käy näinkin.

• Lohikäärmeen värit / Pasi Pekkola
• Queen Camilla / Sue Townsend
• Heartstone (Shardlake #5) / C.J.Sansom
• Haukka ja kyyhky (Arto Ratamo #11) / Taavi Soininvaara
• House of Cards, Kuninkaantekijä ja Viimeinen jako / Michael Dobbs
• Muukalainen (Outlander #1) / Diana Gabaldon
• Kaksi loistavaa sarjakuvaa: Tulevaisuuden arabi ja Sculptor
• Naapuri / Herman Koch
• Yksin / Karo Hämäläinen
• Kauheimmat runot / Antti Holma
• The Jungle Book, The Mowgli Stories / Rudyard Kipling
• The Heir (The Selection #4) / Kiera Cass
• Lue naiselle ammatti ja Sofi Oksasen Norma
• Valokuvan historia / Tom Ang
• Kaksi kotimaista sarjakuvaa: Valomerkki ja Peräkammarin poika
• The Blue Between Sky And Water (suom. nimellä Sininen välissä taivaan ja veden) / Susan Abulhawa

Luetut, ei-blogatut

Jerry Scott, Jim Borgman: Teinin tajunnanvirtaa (Egmont, 2015), 48 s.

Jerry Scottin ja Jim Borgmanin Teinin tajunnanvirtaa oli kertakaikkisen leppoisa lukukokemus joka nimensä mukaan keskittyy kuvaamaan erään perheen teini-ikäisen kohelluksia. Hauskaa tavaraa, tosin ei unohtumatonta sellaista. Uskoisin tämän uppoavan etenkin teinien kanssa tekemisissä oleviin.

Michelle Sagara: Cast in Shadow (Luna, 2007), 507 s.

Michelle Sagaran Cast in Shadow on Chronicles of Elantra-fantasiasarjan aloittava teos joka tuli napattua lukuun aika pitkälti siksi että mitään muuta ei sattunut olemaan tarjolla - aika usein tämä on onneton lähtökohta lukemiselle jo siksi että ajatukset ovat kääntyneinä jo kohti sitä kirjaa jonka lukemista odotat. Oli huono ja kiireinen viikko, päänsärkyineen enkä voi rehellisesti sanoa antaneen Michellelle ja hänen sankarittarelleen, Kaylielle oikeasti kovin hyvää mahdollisuutta kirjalliseen ensikohtamiseen. Kokonaisuus ei ollut pöhkömpi mutta ainakin ajankohta ja lukuvire olivat aivan pielessä. It's not you, it's me...

Pascal Girard: Reunion(Drawn & Quaterly, 2010), 155 s. Englanniksi kääntänyt Helge Dascher

Pascal Girardin leppoisa Reunion on omaelämäkerrallinen sarjakuva nuoresta, hieman veltostuneesta sarjakuvapiirtäjästä joka saa kutsun luokkakokoukseen jossa voisi myös kohdata SEN tytön jolle Pascal ei koskaan uskaltanut kertoa tunteistaan. Tarina on helposti samaistuttava ja kirjailija-Pascal herättää mainiosti säheltävän päähenkilö-Pascalin eloon. Pisteet toimivasta pikkutarinasta ja brutaalin rehellisestä kuvauksesta.

Kiera Cass: Happily Ever After (HarperTeen, 2015), 416s.

Bloggasin Cassin Selection-trilogiasta kesällä jolloin kevyen hömpän lukeminen tuntui kivalta. Syksymmällä Helmetin OverDrive-kokoelmaan putkahti Happily Ever After, pieni tarinakokoelma kirjasarjan reunoilta joissa ääneeen pääsevät kirjan sivuhenkilöt, mm. Marlee, päähenkilön ystävä ja se mies, jota onni ei suosinut sekä prinssin äiti. En ole yleensä erikoisen ihastunut novelleihin eikä tämä kerta ollut poikkeus. Koska trilogia ei alunperinkään ollut kovin painavaa tavaraa sisällöllisesti, koin ettei extrakertomuksiin oikein enää riittänyt uutta ainesta mikä tuntui pitkästyttävältä. Ehkä nuorten naisten rakkaushuolia kiinnostavampaa olisi ollut kuulla vaikka vastarintaliikkeestä tai siitä, kuinka Amerikasta alunperinkään tuli Iléan valtio jossa naimakaupat ovat kaikki kaikessa?

Hyeonsee Lee: Seitsemän nimen tyttö (Otava, 2015), 316s. Suomentanut Jaana Iso-Markku

Leen Seitsemän nimen tyttö on jälleen yksi järkyttävä kertomus Pohjois-Koreasta ja siksi kai kirjaan tartuin. Teksti on sujuvaa ja tapahtumat kauhistuttavia, olkoonkin että Leellä tuntuu kaikesta huolimatta olevan melko hyvä onni matkassaan. Luin kirjan mielelläni mutta bloggaaminen tuntui hankalalta koska kirja toi mieleeni niin elävästi taannoin lukemani Eunsum Kimin teoksen Pohjois-Korea - yhdeksän vuoden pakomatka helvetistä. Tämä ei sinällään ole ihme, maan olot kun ovat mitä ovat, mutta koin etten löytänyt paljoakaan uutta kirjoitettavaa. Kelpo kirja, jos Pohjois-Korea kiinnostaa, lue ihmeessä.

Liza Marklund: Rautaveri (Otava, 2015),  333s. Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom

Olen seurannut Liza Marklundin Annika Bengtzon-sarjaa vuosien ajan innokkaasti. Aikanaan uusi Annika-kirja oli parasta mitä tiesin mutta ajan oloon jokin muuttui ja innostus katosi lukemisestani. Nyt ympyrä sulkeutui sillä Rautaveri on ilmeisesti viimeinen sarjan teos. Ehkä hyvä niin, sillä viimeisimmät kirjat ovat olleet jo melko väsyneitä, en itse pitänyt laisinkaan ratkaisusta jossa kirjailija toimii etsivä Nina Hoffmanin outoine perhesuhteineen Annikan rinnalle. Tämä asia häiritsi minua myös Rautaveressä joka ei oikein tuntunut lähtevän käyntiin lainkaan. Hei-hei Annika, kiitos hyvistä hetkistä!

Milla Paloniemi: Kiroileva Siili 7 (Sammakko, 2015), 96s.


Milla Paloniemen Kiroileva Siili -sarjakuva lie useammille tuttu ja minäkin olen sarjiksen lukenut. Paloniemen siilit ovat ihan mainioita tyyppejä mutta lyhyt strippisarjakuva ei ole minun ominta juttuani - sen sijaan äitini rakasti näitä hahmoja ja siksi valitsinkin tämän teoksen Kirjan vuoden lukuhaastetta varten. Hyvä valinta, uskoisin että esim. City-Siili olisi naurattanut häntä.

Haasteiden tilanne

Kirjan vuoden lukuhaaste on varsin mukavalla mallilla, enää vain kaksi kirjaa uupuu ja niistä toinen on "Kirja, jota ystäväsi suosittelee sinulle". Heitänkin tästä haasteen lukijoille, antakaapa minulle lukuvinkki!

Entäs ensi kuussa?

Marraskuussa paneudun uuteen valokuvaamiskirjaan, Laukkasen Camp Creativeen. Kirja sisältää erilaisia kuvaharjoituksia jotka olisi tarkoitus ehkä jakaakin. Kirja ja tehtävät vaikuttavat kivoilta, mutta saapas nähdä miten kuvaaminen onnistuu marraskuun valossa... Samoin tarkoitus olisi osallistua Karo Hämäläisen luotsaamaan lukuhaasteeseen jossa kuluvan kuukauden aikana 30 sivua päivässä. Kaikki mukaan!

Lohikäärmeen värit / Pasi Pekkola

Kiina ja sen historia kiinnostavat ja innostuin siksi kovasti myös eräästä tämän kirjasyksyn uutuuksista, nimittäin Pasi Pekkolan Lohikäärmeen värit. Suomalaisen kirjoittama kirja Kiinasta, lähtökohta joka on minusta jo todella kiinnostava!

Lohikäärmeen värit on sukupolvitarina joka liikkuu sujuvasti niin Kiinan maaseudulla kuin suurkaupungin hälyssäkin, kotimaamme hiljaisuudesta puhumattakaan. Maon Kiinaan karuihin oloihin ja köyhyyteen syntynyt Xialong kulkee pitkän tien aina Suomeen saakka mutta jotain tapahtuu ja vauva, pikkuinen Kimi, jää isineen jälkeen äidin kadotessa. Vuosia myöhemmin Kimi palaa Kiinaan toivoen selvittävänsä vihdoinkin äitinsä arvoituksen.

Lohikäärmeen värit on uskottava ja hyvin kirjoitettu kuvaus sekä Kiinan lähihistoriasta ja naisten asemasta siellä mutta myös se on myös koskettava kuvaus onnen ja paremman elämän tavoittelusta. Kirja liikkuu sujuvasti sekä Xialongin että Kimin tarinoita seuraten, joskin kahdesta kertojasta Xialong on ehdottomasti kiinnostavampi kuin hiukan tylsäksi jäävä Kim. Myös kahden kulttuurin yhteentörmäys on mielenkiintoista luettavaa. Lisäplussa on annettava Fitzgeraldin Kultahattu-viitteistä joista innostuin kovasti.

"Wu Jian, kuuletko minua? Rakkaus ei lämmitä talvella, rakkaus ei karkota nälkää, rakkaus ei kouluta lasta, rakkaus ei paranna lapsen sairauksia, rakkaus ei pidä meistä huolta kun olemme vanhoja.
Wu Jian, mitä sellaisella rakkaudella tekee?
Ei yhtään mitään."

Otava, 2015
Sivuja: 459

Queen Camilla / Sue Townsend

Muistan joskus lukeneeni Sue Townsendin Kenkää kuningattarelle -kirjan, jossa leikiteltiin ajatuksella jossa Britannia luopuisi monarkiasta. Eikä vain luopuisi, vaan myös eristäisi kuninkaallisen perheen yhteiskunnan epämääräisimmän poppoon pariin. Ihan hauska ajatus ja muistaakseni Townsend leikitteli idealla varsin nokkelasti. Etsiskellessäni lisää luettavaa Audiblen kokoelmista osui silmiin kirjailijan teos Queen Camilla joka ilmiselvästi oli jatko-osa tuolle hassuttelulle, päätin siis lukea sen. Kesälomat kun alkoivat lähetä loppuaan ja joskus työpaikalle takaisin paluu on vain niin vakavaa puuhaa että hauska äänikirja olisi totisesti tarpeen!!

On kulunut 13 vuotta siitä kun kuningasperhe asettui asumaan Hell's Closeen. Elämä on asettunut rauhallisesti uomiinsa, prinssi Charles nautiskelee puutarhan hoidosta ja yrittää saada kanansa tuottamaan munia. Prinssi William on saanut työpaikan ja gansta-Harry naurattaa seudun neitosia. Hells Closen muurien ympärillä kuitenkin kuohuu sillä poliittinen valta on vaarassa vaihtua kun monarkian palauttamista ajavan Boy Englishin puolueen kannatus on voimakkaassa nousussa. Sitten esiin asuu Graham, Charlesin ja Camillan nuoruuden rakkauden salattu hedelmä...

Queen Camilla ei ollut aivan niin hauska kuin etukäteen olin toivonut ja vaikka Townsendillä on muutamia mahtavia oivalluksia, jäivät kikatuskohtaukset vähiin. Oikeastaan tässä kirjassa on myös jotakin surullista, jota loppuratkaisu itseasiassa vielä korostaakin. Velvollisuus tulee ennen kaikkea ja kruunukin vaikuttaa kovin painavalta vastuulta jonka kantaminen vaatii uhrauksia.

Hauskinta kirjassa ovat kenties kuninkaallisen perheen koirat joille kirjailija on myös antanut äänen ja jotka osoittauvat melkoisiksi persooniksi. Joissain kohdin tuntui melkeinpä siltä että kirjailija lainasi vaikutteita myös Orwellin Animal Farmista. Vallalla oleva hallitus nimittäin ajaa läpi koirien vastaista politiikkaa jota nämä karvakuonot lähtevät rohkeasti vastustamaan. Kyseinen sivujuoni on muuten kirjan parasta antia, Townsend sivaltaa reippaasti medialukutaidotonta ja kaiken uskovaa nyky-yhteiskuntaa.

Whole Story Audiobooks, 2006
Kesto:12h 55min
Lukija: Patricia Gallimore

Heartstone (Shardlake #5) / C.J.Sansom

Olen säästellyt C.J.Sansomin Shardlake-sarjan viimeisiä kirjoja sillä sarja on mielestäni mainio varsinkin äänikirjana mutta olen rivien väleistä ymmärtänyt etteivät kyttyräselkäisen asianajajan seikkailut jatkuisi kovinkaan pitkään. Heartstone sijoittuu jo aikaan jossa kuningas Henrik VIII on edennyt jo viimeiseen vaimoonsa, Catherine Parriin. Toivoa toki sopii Sansom jatkaisi päähenkilönsä seikkailuja myös kuninkaan kuoleman jälkeisiin vuosiin joiden sekasorto saattaisi tarjota kiinnostavan taustan juonenkäänteille, ainakin näin Tudor-höperön mielestä. Mutta se jää nähtäväksi...

On kesä 1545 ja Englannin rannikolla odotetaan Ranskan hyökkäystä pelokkaina. Kuningatar Catherine Parr pyytää Matthewta tutkimaan huhuja joiden mukaan orvoksi jäänyttä Hugh Curteysiä kohtaan on tehty vääryyttä. Työtehtävä vie Matthewn vaarallisen lähelle aluetta jonne ranskalaisten oletetaan hyökkäävän mutta mies ottaa tehtävän sillä hän saa samalla mahdollisuuden selvittää hullujen huoneeseen suljetun salaperäisen Ellenin taustoja.

Kirja alkaa lupaavasti, on sopivan kiharaisia juonia, pikkuisen uhkaavaa tunnelmaakin, historiallisia faktoja - mutta jokin tökkii. Kenties se, kuinka innokkaasti Shardlake rynnistää tutkimaan menneisyyden tapauksia joita kukaan - oletetut uhrit mukaanluettuna - ei halua hänen tutkivan. Myös kirjan iso yllätys hiukan lässähti kun tarkkakorvainen dekkarin ystävä onnistui alkumetreillä kehittämään teorian joka lopulta osoittautui todeksi. Kirjassa oli pientä hyytymisen tuntua muutenkin, tuntui siltä kuin kirjailijakin olisi halunnut Heartstonen olevan sarjan päättävä osa, sillä jopa Matthew ja Barackkin tuntuivat olevan jokseenkin kyllästyneitä nykymenoon. Goodreads kuitenkin tiesi sarjassa ilmestyneen jo kuudennenkin kirjan joka taatusti tulee luettua.

Kokonaisuutena kirja ei siis ollut samanlainen huippukokemus kuin aiemmat Shardlaket, mutta yhtä kaikki kohtuullisen toimiva kokonaisuus joka viihdytti 23 tunnin ajan tehokkaasti.

Pan McMillan, 2014
Kesto 22h 42min
Lukijana Steven Crossley

Uupunut ja onnellinen eli Helsingin kirjamessut 2015

Yksi kirjavuoteni kohokohdista on takana ja olo on onnellinen mutta uupunut. Kirjamessut ovat outo ja ihana kokemus hiljaiselle kirjatoukalle: yht'äkkiä maailmassa onkin todella paljon samanhenkisiä ihmisiä joille voi puhua kirjarakkauksistaan. Ja näkee kirjailijoita, noita ihmeidentekijöitä joiden hengentuotteista olen melkein riippuvainen. Ja mikä ihaninta - messuilla on kirjoja, PALJON kirjoja. Uusia hittejä, vanhoja, sellaisia joista en ollut aiemmin kuullutkaan mutta toivon että olisin. Ja niitä saa tarjouksessakin. Ruokamessuilta saa vielä ostaa vaikka suklaatakin. Tässäpä paikka jossa hetkeksi pystyy unohtamaan sen että illat pimenevät ja talvi tulee taas.

Olin tänä vuonna messuilla kahtena päivänä, perjantaina ja lauantaina, joskin lauantain messuilu jäi tyngäksi muiden velvoitteiden takia. Perjantaina tulin todenneeksi jälleen kerran että suunnitelman tekeminen ja sen noudattaminen ovat kaksi aivan eri asiaa. Messujen perjantain ohjelmassa oli vaikka mitä mielenkiintoista mutta lopulta yleinen messuhaahuilu vei voiton! Piti hankkia Suomen kirjastoseuran pisteeltä tatuointi ja käydä läpi messutarjoukset, hankintalistallakin oli muutama must-juttu: Tulevaisuuden arabi ja Emmi Itärannan uutuus, Kudottujen kujien kaupunki, johon onnistuin myöhemmin saamaan kirjailijalta omistuksenkin, siipalle löytyi signeerattu kopio Madventrues-heppujen Mad Success -kirjasta. Oi onnea!

Muutaman esityksen ehdin kuitenkin kuuntelemaan. Indrek Harglan Apteekkari Melchior -sarjasta on ilmestynyt jo viides osa, Tallinnan kronikka, josta oli kiva kuulla lisää. Tuorein kirja sukeltaa Melchiorin omaan menneisyyteen ja vie lukijansa myös Lyypekkiin. Pakko lukea!
Päivän päätteeksi mahduin myös kuulemaan Emmi Itärantaa, jonka uusi kirja näytti kiinnostavan kovasti, yleisöön oli ihan tunkua! Teemestarin kirja oli tajunnanräjäyttävä lukukokemus ja odotan kovasti Kudottujen kujien pariin pääsyä.

Lauantaina aamu alkoi Bloggaribrunssilla, joka minulle oli ehkä messujen kohokohta. Kirjabloggaamisen voisi kuvitella olevan yksinäistä puurtamista mutta outoa kyllä, kyllä tämänkin harrastuksen parissa tutustuu uusiin ihmisiin. Tapaamisissa hienoa onkin se, että vihdoinkin moni blogituttu sai ihan oikeasti kasvot. Iloisesta puheensorinasta päätellen en ollut myöskään ainoa josta muiden bloggaajien tapaaminen oli hieno juttu!

Tilaisuudessa Ella Kanninen luotsasi esikoiskirjailijoiden haastattelua ja lukulistalleni pumpsahteli rivejä kuin Plussa-pisteitä konsanaan. Erityisesti Kaisa Haataisen hauskat kommentit herättivät kiinnostukseni ja Meikkipussin pohjalta lähti tilaisuudesta mukaani, yhdessä Simo Hiltusen Lampaan vaatteissa -teoksen kanssa. Myös Katja Kettu oli paikalla kertomassa kirjastaan ja samalla keskustelimme myös hieman tasa-arvosta ja naisten asemasta. Kettu mm. kertoi kuinka häntä oli nuorena kehoitettu ryhtymään sihteeriksi nuoren naisen kerrottua haaveestaan kirjoittaa. Joopa joo...

 Myös Mihail Šiškin saapui paikalle keskustelemaan romaanistaan Neidonhius jota olinkin hiukan pelonsekaisin tuntein selaillut aiemmin. Onneksi kirjailija häivytti pelkoni kertomalla ettei romaani tarvitsekaan ymmärtää, siitä tulee vain nauttia. Puhe teki tehtävänsä, kirja alkoi kiinnostaa niin paljon että aion ainakin yrittää Neidonhiusta. Ei stressiä, luen vain ja nautin!

Brunssin jälkeen ehdin vielä pyörähtää Ruoka & Viini -messujen puolella ostamassa messusuklaat (myynnissä oli Lindtin erikoismakuja, joten ostos oli miltei pakollinen), moikkaamassa vinkkauspisteen kirjabloggaajia ja ostamassa pikkuisen jännitystä isänpäivää varten. Lähtiessä tulin todenneeksi että huhuista huolimatta kirja ei ole kuollut, messujen lippujono nimittäin ulottui ihan ulos saakka! Kiitokset Messukeskukselle Bloggaaja-passista ja Bonnierille brunssista!

Haukka ja kyyhky (Arto Ratamo #11) / Taavi Soininvaara

Olen viihtynyt pitkään Taavi Soininvaaran Arto Ratamo -sarjan mukana. Ratamo on sen sortin miehiä joita ei pysäytä käsikraanattikaan ja tuore tyttöystävä, toimittaja Essi Kokko, on jokseenkin samaa sorttia ja kaksikon menoa on  mukavan vauhdikasta seurattavaa. (Tosin, en ole ihan varma aina Essin puujalkavitsejä muistuttavista lausahduksista, mutta tuovathan ne ainakin huumoria tekstiin...)

Tällä kertaa Soininvaara on varsin ajankohtaisissa tunnelmissa kun kotimaahan palaa Syyrian sodassa ansioitunut soturi jota epäillään Isis-kytköksistä. Essin metsästäessä suurta kansainvälistä skuuppia, painiskelee Arto poliisin johtajistossa piilevien korruption parissa. Myös Arton isän menneisyydestä putkahtaa uusi yllätys...

Parasta Haukassa ja kyyhkyssä oli mielestäni ehdottomasti Syyriaan liittyvä juonikuvio joka tottakai kiinnosti jo ajankohtaisen aiheen takia, mutta se sai myös poliisien korruptiokuvion vaikuttamaan tylsältä ja kuluneelta ja huomasinkin harppovani kirjassa nopeasti aina kohti uutta Qasim-kohtausta ja  toivon hartaasti ettei tuo kyseinen ajatus jatku enää seuraavassa Ratamo-kirjassa. Kirja sisältää myös yhden suurehkon käänteen Arton omassa elämässä joka mielestäni oli ehkä turhan ennalta-arvattavasti toteutettu, toivon kuitenkin että kirjailija saa jatkossa tästä sinällään ihan mielenkiintoisesta aihiosta enemmän irti.

Kirjoittaessani tätä postausta tajusin että löysin kirjasta paljon mutistavaa vaikka yritinkin kovasti pitää tunnelman positiivisena. Hetken pähkäiltyäni tajusin että pidän tästä kirjasarjasta ja Artosta, mutta en ehkä niinkään näistä tuoreimmista kirjoista. Niissä on kiinnostavia ja hauskojakin hetkiä, mutta jokin vain tökkii. Vielä en anna periksi sarjan suhteen mutta nyt hiihdellään jo heikoilla hangilla.

"Miehet on niin kuin katukivet. Kun ne saa kerran kunnolla pakoilleen, niitä voi polkea jalkoihinsa vaikka kuinka paljon."

Otava, 2015
Sivuja:  412

House of Cards, Kuninkaantekijä ja Viimeinen jako (Francis Urquhart -trilogia) / Michael Dobbs

House of Cards oli minulle tuttu ennestään samannimisestä Netflicksin sarjasta, jossa Kevin Spaceyn loistavasti esittämä Frank Underwood kipuaa kohti Valkoisen talon tärkeintä tehtävää. Sarja on mielestäni aivan loistava ja suosittelen siihen tutustumista jos poliittinen kieroilu kiinnostaa. Katsoin viikonloppuna sarjan kolmannen kauden loppuun ja olin siinä määrin koukkuuntunut että päätin tutustua Michael Dobbsin kirjoihin.

"Kun ihminen pelkää, että hänet murskataan, että hänet tuhotaan täysin, hänen kunnioituksensa seuraa aina perässä. Syvä pelko on huumaavaa, pakahduttavaa, vapauttavaa. Se on aina vahvempaa kuin kunnioitus.
Aina."

House of Cards -sarja eroaa siinä kirjoista että tapahtumat sijoittuvat Iso-Britanniaan ja päähenkilökin on nimeltään Francis Urquhart, mutta miehen macchiavellimäisen laskelmoiva nerokkuus löytyy hienosti. On sinänsä huikeaa huomata että sarjan ensimmäinen kirja on ilmestynyt jo vuonna 1989 ja se on kestänyt aikaa hienosti. En edes kiinnittänyt huomiota siihen etteivät kirjan henkilöt viestitelleet älykännyköillään tai etsineet tietoa netistä siinä määrin ehjältä ja ajankohtaiselta kokonaisuus edelleen tuntui.

"Viidakossa selviytyäkseen ei tarvitse juosta kovempaa kuin leijona. Riittää kun juoksee kovempaa kuin ystävänsä."

Omaksi suosikikseni nousi sarjan ensimmäinen osa, se joka selkeästi onkin ollut tv-sarjan innoittajana. Edetessäni sarjassa pieni kisaväsymys alkoi vaivata minua ja Viimeinen jako oli tuntuikin hetkittäin hiukan työläältä luettavalta, etenkin kun kirjan tietyt ratkaisut olivat arvattavissa. Jollain oudolla tavalla myös pidän Francis Urquhartista - mielestäni hyvät pahikset ovat todella herkullisia lukututtavuuksia - ja siksi karsastin viimeisen kirjan tappiomielialaa. Mutta: kokonaisuutena trilogia on viiltävän nokkela ja suosittelen sitä ehdottomasti niille, joita poliittinen kieroilu kiinnostaa. Michael Dobbs tietää muutenkin mistä kirjoittaa, sillä hän on Britannian ylähuoneen jäsen ja on toiminut kolmen pääministerin neuvonantajana.

"Politiikka vaatii uhrauksia. Muiden uhrauksia totta kai. Niin paljon kuin maansa puolesta uhrautumalla voidaankin saavuttaa, vielä enemmän saavutetaan aina sillä, että annetaan toisten tehdä se ensin. Ajoitus, kuten vaimollani on tapana sanoa, on kaikki kaikessa."

House of Cards
Otava, 2015
Sivuja: 392
Alkuteos: House of Cards
Suomentanut Maija Kauhanen

Kuninkaantekijä
Otava, 2015
Sivuja: 333
Alkuteos: Play the King
Suomentanut Emmi Jäkkö

Viimeinen jako
Otava, 2015
Sivuja: 478
Alkuteos: The Final Cut
Suomentanut Antero Tiittula