keskiviikko 17. elokuuta 2011

The Enchantress of Florence / Salman Rushie

En ole aiemmin lukenut Rushdieta, mutta nimi oli toki tuttu lehdistä. Siksi vähän epäillen tartuin The Enchantress of Florenceen, olin jotenkin ajatellut Rushien kirjoittavan vakavia ja jollakin tapaa synkkiä kirjoja. Metsään meni!  Rushien kieli oli yllättävän rikasta ja siihen oli aluksi vaikea päästä sisään. Sanasto oli hiukan erikoisempaa kuin yleensä englanniksi lukemissani kirjoissa ja Rushdien lauseet - ne ovat pitkiä! Eräskin lause jatkui puolen sivun verran, oli siinäkin lukemista.

Rushdien maailma on rehevä, värikäs, täynnä kaikenlaisia hajuja ja makuja, ihan hullujakin juttuja, suurta rakkautta ja vihaa, huumoria. Kaikenlaisia hullultakin tuntuvia juttuja, joiden kohdalla järki ensin panee vastaan ennenkuin alistuu ja antautuu virran vietäväksi. Niinkuin nyt Jodha, ruhtinas Akbarin itselleen keksimä vaimo. Järki sanoo, ettei keksityssä kummitusvaimossa ole mitään järkeä. Mutta jotenkin siitä kuitenkin tulee totta kirjan edetessä...

En oikein tiedä mitä Enchantressistä ajattelisin, toisaalta historiallinen puoli ja perustava tarina kiehtovat, samoin kuin rikas kieli, toisaalta taas kieli oli hetkittäin allekirjoittaneelle hiukan monimutkaista ja yksityiskohtia ja sivujuonia tuntui olevan vähän liiankin kanssa. Rikasta kyllä, mutta melkeinpä liiankin kanssa. Hetkittäin melkeinpä tuntui että varsinainen tarina jäi kaikkien rönsyjen varjoon. Ei makeaa mahan täydeltä...

Kirja kertoo siis tarinan keisari Akbar Suuresta, joka hallitsi nykyisin Intiana tunnettua maata. Akbarin valtakuntaan tulee vaaleatukkainen muukalainen, joka kertoo nimensä olevan Moghol dell Amore. Hän kertoo keisarille tarinan, joka lumoaa koko Sikrin kaupungin.  Tarina kertoo kadonneesta moghol-prinsessasta ja siitä kuinka tämä hylkäsi veljensä hovin rakkauden takia. Kadonnut prinsessa oli nimeltään Qara Köz, lady Black Eyes. Muukalainen väittää Qara Közin olevan hänen äitinsä...
"And here again with the bright silks flying like banners from red palace windows,was Sikri, shimmering in the heat like an opium vision. Here at last with its strutting peacocks and dancing girls was home. If the wartorn world was harsh truth then Sikri was a beautiful lie. The emperor came home like smoker returning to his pipe. He was the Enchanter. In this place he would conjure a new world, a world beyond religion, region, rank and tribe."
Kirjan suomenkielisestä versiosta on blogattu ainakin täällä: Aamunkajon lukukokemukset ja Insinöörin kirjahylly.
Kirjallinen maailmanvalloitus: Intia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti