Lokakuu, lukukuu?

Syksy on rakkain vuodenaikani, sen kauniit värit ja tietynlainen haikeus vetoavat. Tässä kuussa olen onnellisena rämpinyt metsässä ja tuntenut olevani vähän lähempänä sisäistä erähyyppääni, mikä on kiva tunne tällaiselle toimistorotalle. Oman elämän puolella onkin piisannut vauhtia siinä määrin että on tuntunut hyvältä päästä metsään samoilemaan ja rauhoittumaan.

Metsälenkkien ohella lokakuun kohokohtiin kuuluivat ehdottomasti myös kirjamessut joista kirjoittelin täällä ja täällä. Paljon kuhinaa ja tohinaa, iik-hetkiä ja uusia kokemuksia. Takana on melkoinen superviikonloppu josta on hyvä ammentaa arkeen iloa.

Lokakuun luetut

Lokakuun nimittäminen lukukuuksi on ehkä hieman ironista sillä luin tässä kuussa tavallista vähemmän, elämä vain joskus vaatii oman aikansa. Blogiin toin 12 kirjaa (3331 sivua), joista yksi oli sarjakuva. Pyhäinpäivän lähestyessä olivat aiheetkin sen mukaisia, luin mm. hautausmaalla piilottelevasta tytöstä ja jos jonkinmoisista kummituksista ja kirouksista. Tulin myös palanneeksi nuoruusvuosien tärkeän kirjan, Nancyn, pariin ja huomasin ilokseni ettei vanha taika ole kadonnut. Nancy kuuluukin ehdottomasti kuukauteni TOP3:een, yhdessä Rakennus 31:n ja Cemetary Girl -sarjakuvan kanssa.

• Hope Riverin kätilö / Patricia Harman
• Cemetary Girl. Book 1: The Pretenders / Charlaine Harris, Christopher Golden
• Nancy / Deborah Spungen
• Rakennus 31 / Christian Rönnbacka
• Hitler's furies: German women in the Nazi killing fields / Wendy Lower
• Hääyöaie / Sophie Kinsella
• Dangerous women / toim. George R. R. Martin ja Gardner Dozois
• Kauhun ja kauneuden valtakunta / Libba Bray
• Luksuselämää / Jens Lapidus
• Cavakuningas / Kåre Halldén
• Helsinki Noir / James Thompson (toim.)
• The Maze Runner / James Dashner

Kesken jääneet

Jennifer Duboisin Cartwheel vaikutti ensisilmäyksellä kiintoisalta dekkarilta, jonka alkuasetelma on suorastaan hyytävä, se on tarina vanhemmista jotka saavat kuulla esikoistyttärensä olevan syytettynä kämppiksensä murhasta. Jokin toteutuksessa tökki tai sitten minun lukuvireeni tämän kirjan osalta oli ihan vääränlainen, kahlasin nimittäin kolmasosan teoksesta kunnes tajusin että tarina ei lähde edes väkisinkään vetämään. Elämä on liian lyhyt väkisin lukemiseen.

Lukuhaasteet

Woohoo, onnistuin tässä kuussa haalimaan muutaman lukupistepinnan! Dangerous Women ja Hitler's Furies nimittäin kartuttivat saldoani Ihminen sodassa -haasteessa.

Entäs ensi kuussa?

Ensi kuussa aion etsiä lukumojoani. Lukupinossa on (vaihteeksi) Tudor-kirjoja sekä pläjäys nostalgiaa erään tyttökirjasarjan muodossa. Ajatuksissa on myös marraskuun lukuhaasteeseen osallistuminen: tällä kertaa tarkoituksena on lukea 30 sivua ehtaa paperikirjaa päivässä. Jos kiinnostaa, lue tarkemmat ohjeet täältä ja lähde mukaan!

Kirjamessumuistot

Huokaus - messuviikonloppu hurahti nopeasti mutta aikahan usein lentääkin silloin kun on hauskaa. Minun messu-urakkani jatkui sunnuntaina jolloin oli myös vuorossa päivystysvuoro bloggaajien kirjavinkkauspisteellä. Paljon blogituttuja tuli nähtyä, moni sinällään uusi kasvo tuntui jo entuudestaan tutulta blogimaailman ansiosta. Booknäsin standilla sijaitsevalla vinkkauspisteellä piipahti mukavasti mielenkiintoista porukkaa, homma oli hauskaa ja vinkkausseura kerrassaan mainiota. Takana on siis kiva uusi kokemus!

Vinkkailun jälkeen singahdin ensin kuuntelemaan Mikko-Pekka Heikkisen esitystä Jääräpäästä, jossa mm. selvisi se, että Kittilän kunnanjohtaja on ollut esikuvana eräälle Jääräpään henkilöistä. Kummallista kyllä, Kittilän tosielämän tapahtumat tuntuvat hiukan jäljittelevän kirjan tapahtumia, joskus siis elämä jäljitteleekin taidetta!

Heikkisen esityksen jälkeen navigoin messuhallin toiselle laidalle kuuntelemaan Tuomas Vimmaa. Vimman uutuus, Firman mies, on ihan lukupinoni päälimmäisenä ja oli mukava kuulla taustoja ja ideoita kirjojen takana. Seuraavaksi kirjailijalla on muuten tekeillä keittokirja vaimon kanssa, tosin romaani-ideakin on hautumassa.

Haastattelujen jälkeen henkilökohtainen kirjakassin kantajani saapui ja pyörähdimme vielä nopeasti messualueella, jossa mieheni reissun kruunasi kimppakuva Madventuresin Rikun ja Tunnan kanssa. Kuten televiosiostakin on välittynyt, hauskoja ja rentoja tyyppejä molemmat! Muutaman lisäkirjankin ehdin melkeinpä vahingossa ostamaan, kotiin lähti aikaisempien aarteiden ohella Ken Follettia isälle sekä Byattia ja Mantelia minulle. My precious!

Ensi vuonna uudestaan!

Hope Riverin kätilö / Patricia Harman

Taidan olla luonteeltani haahuileva lukija. Tämä tarkoittaa sitä, että menen usein kirjastoon ja poimin mukaani jotain ihan fiilispohjalta. Ihailen järjestelmällisiä lukijoita jotka tekevät lukulistoja JA seuraavat niitä, mutta minä en kuulu siihen porukkaan. Listan kanssa muutun suorittajaksi ja sitten katoaakin ilo ja rentous koko hommasta - samasta syystä olen myös huono lukumaratoonari. Jos annat minulle aikarajan, minähän painan menemään. Vaikka hampaat irvessä. Koska lukemisen pitää olla hauskaa, pysyttelen siis erossa listoista ja aikarajoista ja menen sinne minne virta vie.

Hope Riverin kätilö oli yksi haahuilu-kirjoistani. En tiennyt mitään kirjasta tai kirjailijasta - en kirjastossa edes lukenut takakantta, mutta oli sellainen fiilis että pieneen amerikkalaiskaupunkiin sijoittuvat kätilö-tarina voisi sopia juuri nyt. Omaan vainuun kannattaa luottaa sillä Hope Riverin kätilö osoittautui oivaksi lukukokemukseksi, sellaiseksi mitä jota mielellään ahmi myöhään yöhön.

Hope Riverin kätilö sijoituu Appalakien maisemiin, suuren laman alkukuukausiin. Tarinan kätilö on Patience Murphy, nainen jolla on menneisyys. Tarina liikkuukin kahdella aikatasolla, hetkittäin Patience palaa muistoihinsa, mutta nykyisyys äiteineen, lapsineen ja heikon talouden myötä ilmenevine ongelmineen on mennyttä voimakkaammin läsnä.

Patricia Harmanin kertojan ääni on kiinnostava tuttavuus, hän kuvaa kauniisti ja voimakkaasti karuja seutuja ja ihmiskohtaloita. Patience lyhyet päiväkirjamerkinnät synnytyksistä ovat yksinkertaisia mutta voimakkaita, joskus vähillä sanoilla voi sanoa niin paljon. Myös itse paikka, Hope River, jäi kiehtomaan mieltäni jo pelkästään nimiensä puolesta, ketäpä eivät esim. Wild Rose Road tai Rick kiinnostaisi?! Voin kuvitella metsää, vuoria, joen, jylhiä seutuja - ja näin se matkakuume taas alkaa nousta!

"Muistan hetken hiljaisuudella äitiä, joka menetti tämän keskoslapsen - naista, joka on jossain rinnat täynnä maitoa ja sydän niin raskaana, että hän vaipuisi Hope Riverin pohjaan, jos hyppäisi veteen."

Bazar, 2014
Sivuja: 447
Alkuteos: The Midwife of Hope River
Suomentanut Sari Karhulahti

Perjantai kirjamessuilla

Lukutoukan joulu on nyt koittanut - Helsingin kirjamessut ovat alkaneet.Tänä vuonna pääsin pyörimään messuille jo perjantaina ja ehdin haahuilemisen ohella piipahtamaan Boknäsin messuständillä moikkaamassa tuttuja ja tuntemattomiakin naamoja ja vielä kuulemaan Henrik Fexeuksen esityksenkin. Hyvä minä! Fexeuksen esitys oli mielenkiintoinen ja antoi ajattelemisen aihetta. Työpaikan valtapelistä kiinnostuneet - tsekatkaa ihmeessä kirja.

Tulin todenneeksi samalla todenneeksi että hienot suunnitelmani lentävät ulos ikkunasta kirjamessuilla. Esitykset ovat kyllä mielenkiintoisa mutta kaikenlaista mielenkiintoista ärsykettä on vain niin paljon etten jaksa turhaa stressata vaan menen sinne minne virta vie, hypistelen kirjoja ja ihmettelen kuhinaa ympärilläni. Osuin (vahingossa! ) kuuntelemaan Aki Raatikaisen, Kristiina Vuoren ja Kaari Utrion keskustelua historiallisista seikkailuromaaneista ja minuun iski into tutustua Kristallikuninkaaseen. Samalla reissulla törmäsin myös Minna Koskelaan (Kumman kaa) ja tulin turisseeksi pari sanaa Anne ja Ellu -sarjakuvasta.

Ehdin myös tehdä hiukan löytäjä Teoksen osastolla jakotiutin John Keatsin Yön kirkkaan tähden (niin kaunis kirja että pelkkä sen näkeminen hymyilyttää) ja Hilary Mantelin Susipalatsin (enpä näemmä pääse Tudoreista yli koskaan) vaivaisen viiden euron kappalehintaan - mikä onnenpotku!

Ruokapuolellakin ehdin pyörähtää, teemamaa Italia näkyi sielläkin mukavasti enkä valita tästäkään. Tänään en sortunut houkutuksiin vaikka vohdeliauton tarjoomukset varsin hyviltä tuoksuivatkin. Mutta sunnuntai on sitten ihan toinen juttu...

Henrik Fexeus

Cemetary Girl. Book 1: The Pretenders (The Cemetary Girl #1) / Charlaine Harris, Christopher Golden

Cemetary Girliin törmääminen oli onnekas sattumus kirjaston hyllyjen välissä. Mieli teki saada vaihteeksi kuvallista luettavaa ja kirjaston väkihän oli laittanut Charlaine Harrisin Cemetary Girl -sarjakuvan mukavasti tyrkylle. Tunnettu nimi veti puoleensa ja kansien välistä löytyikin suorastaan koukuttava tarina. En ole lukenut Harrisin kirjoittamia Sookie-kirjoja mutta nyt alkaa tuntua siltä että ehkä pitäisi...

Cemetary Girl sopii tunnelmiensa puolesta oivallisesti Halloweenin aikaan, nimensä mukaisesti kirja nimittäin sijoittuu hautausmaalle. Tarina alkaa kun joku jättää sankarittaremme elottoman oloisen ruumiin hautausmaalle. Nuori nainen herää muistinsa menettäneenä, jäljellä on vain hämärä muisto päällekarkauksesta. Peläten turvallisuutensa puolesta päättää Calexa nimen itselleen ottava nainen jäädä piilottelemaan hautausmaalle kunnes hänen muistinsa palaa.

Oli ihanaa päästä kunnon sarjakuvan kimppuun! Don Kramerin piirrosjälki miellytti, tarina veti ja koukutti, jopa siinä määrin että lukemisen jälkeen oli pakko surffailla nettiin katsomaan joko trilogian kakkososa olisi ilmestynyt. Ei ollut, joudun odottamaan. Aargh. Toimiva pakkaus, nyt tarvitsisi saada lisää luettavaa! Kiinnostuneille suosittelen alla olevan kirjatrailerin katsomista!

Quercus, 2014
Sivuja: 120

Kirjamessukuhinaa

Kohta saa vuoronsa allekirjoittaneen lukuvuoden kohta eli Helsingin kirjamessut. Viime vuonna en angiinani takia messuille päässyt mutta tänä vuonna minua ei pysäytä villit hevosetkaan! Messuilla näyttää olevan jälleen kerran vaikka mitä mielenkiintoista joten kokosin oman tärppilistani. Itse ehdin luultavasti pyörähtämään messuilla pikaisesti perjantaina töiden jälkeen ja sunnuntaini pyhitän kokonaan tälle tapahtumalle - ainakin Tuomas Vimmaa ja Mikko-Pekka Heikkistä olisi pakko päästä kuulemaan!

Vinkkaamisen arvoinen juttu on myös Boknäsin messuosasto (6g85) - siellä nimittäin päivystää messujen ajan pesunkestäviä kirjabloggaajia innokkaina jakamaan lukuvinkkejä tai muuten vaan juttelemaan kirjoista. Minutkin voi sieltä pongata sunnuntaina - tule moikkaamaan jos haluat!

Ja sitten vielä teknisiin detaljeihin: kirjamessuista tviitataan hashtagilla #kirjamessut, kirjabloggaajien touhuja voi seurata tagilla #bloggaritmessuilla.

Loppuviikon menovinkit

Torstai

12:30 Heli Vaaranen: Sunnuntaina Manhattanilla (Mika Waltari)
13:00 Tuula Karjalainen: Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta (Katri Vala)
15:30 Heli Sutela ja Minna Koskela: Anne ja Ellu lomamatkalla (Kirjakahvila)
17:00 Kriitikot vs. kirjabloggaajat (Kullervo)

Perjantai

12:00 Maailmanmatka ja maailmantuska Madventures-seikkailija Riku Rantala ja Tunna Milonoff (Louhi)
12:30 Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Piritan kuristaja (Mika Waltari)
15:30 Minna Lindgren: Ehtoolehdon pakolaiset (Aleksis Kivi)
16:30 Henrik Fexeus: Valtapeli - vaikuttamisen jalo taito (Kirjakahvila)
17:30 Ankkamestari Don Rosa (Aleksis Kivi)

Lauantai

10:30 Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän (Aleksis Kivi)
14:30 Poliisiromaanin monet kasvot (Kati Hiekkapelto, Max Manner, Christian Rönnback ja Jarkko Sipilä) (Mika Waltari)
15:00 Roope Lipasti: Halkaisukirvesmies - elämä ja vähäisemmät teot (Katri Vala)
16:30 Tuomas Kyrö: Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja (Aleksis Kivi)
17:00 Murhapaikkana stadi (Staffan Bruun, Outi Pakkanen, Jarkko Sipilä) (Mika Waltari)
/ Pauli Aalto-Setälä ja Mikael Saarinen: Innostus, myötämanipuloinnin aakkoset

Sunnuntai

11:30 Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein (Aleksis Kivi)
13:00 Mikko-Pekka Heikkinen: Jääräpää (Katri Vala)
/ Kustantamon kulisseissa (Aino)
13:30 Tuomas Vimma: Firman mies (Mika Waltari)
14:30 Catharina Ingelman-Sundberg: Kakkua, kiitos! (Katri Vala)
15:00 Helsinki Noir (Kullervo)
15:30 Raija Oranen: Aurora (Aleksis Kivi)
/ Helena Waris: Vuori (Louhi)

Nancy / Deborah Spungen

Nancy oli minulle tärkeä kirja lapsena. Äiti oli ostanut sen omaksi luettavakseen mutta luonnollisesti innokkaana pikkulukutoukkana luin itse salaa. Tarina kosketti ja järkytti. En tuolloin tiennyt mitään esim. skitsofreniasta, mutta muistan mm. järkyttyneeni Nancyn käytöksestä vanhempiaan ja sisaruksiaan kohtaan, samaistuin myös paljon Nancyn pikkusisareen Suzyyn, kilttiin tyttöön vaikean sisaren varjossa. Ja silti, kuten Nancyn perhekin, toivoin lukiessani että tilanne muuttuisi parempaan. Nuoruusvuosinani luin kirjan uudelleen vielä monta kertaa, siihen koskaan kyllästymättä. Vuosien tauon jälkeen Nancy palasi mieleeni ihan sattumalta Sex Pistols-dokumenttiklipin myötä - näin Nancyn televisiossa ensimmäistä kertaa! Samalla heräsi into lukea kirja taas ja katsoa löytäisinkö aikuisena tarinasta uusia tasoja näin aikuisena.

Nancy Spungen oli ongelmalapsi heti syntyessään. Vauva oli keltainen syntyessään ja jo pienenä Nancyn äiti, Deborah, huomasi lapsessaan piirteitä jotka tuntuivat oudoilta, Nancy oli erittäin älykäs ja voimakastahtoinen mutta sai myös pelottavan voimakkaita raivokohtauksia. Iän karttuessa Nancyn ongelmat syvenevät ja Spungenin perheen epätoivo kasvaa.

Nancyn pariin palaaminen oli kuin vanhaan lempivaatteeseen sujahtaminen, yllätyin siitä että muistin yhtä jopa kokonaisia lauseita kirjasta. Oli myös hienoa huomata että kirja teki minuun yhä suuren vaikutuksen, aikuisempana tosin ymmärrän paremmin sekä Nancyn sairautta ja addiktioita ja myös hänen vanhempiensa vaikeuksia. Nostankin hattuani Deborah Spungenin rohkeudelle, hänen kertojanäänensä tuntuu hyvin samaistuttavalta ja rehelliseltä - ei ole varmasti helppoa sanoa julkisesti vihaavansa omaa lastaan vaikka samalla epätoivoisesti toivoisitkin käännettä parempaan.

Kirja nostaa hienosti esiin mielen sairauksiin liittyvät tabut ja häpeän, vaikeudet saada apua sekä vaikeat valinnat perheen sisällä. En ole itse kiinnostunut punk-kulttuurista ja tunnen Nancyn vain tämän kirjan tarinan kautta, en skandaalinkäryisenä julkkisena vaikka minunkin aikanani on ns. Nancyjä mediassa nähty. On hienoa että Spungen on kirjoittanut kirjansa ja tehnyt Nancystä inhimillisen, uskon myös että hänen kirjansa on tuonut lohtua niille jotka ovat samantyyppisessä tilanteessa. Tärkeä kirja.

"Voiko ihminen vihata omaa lastaan? Kyllä, varmasti voi. Ja kuitenkin sitä lasta kaikesta huolimatta rakastaa ja toivoo vielä käännettä, joka muuttaa kaiken hyväksi. Mutta seuraavan vuoden kuluessa me tulimme vihdoin näkemään kykenemättömyytemme äärilaitojen tulevan lähemmäksi. Tulevana vuonna kaikki ovet lyötiin kiinni päin kasvojamme ja vihamme ja kiukkumme antoivat periksi. Tilalle tuli tylsyys ja toivottomuus. Nancy oli saartava meidät loitommalle ja loitommalle painajaismaiseen nurkkaukseen, kunnes meillä ei olisi kuin yksi mahdollisuus jäljellä. Meidän oli leikattava pahanlaatuinen kasvain pois."

Gummerus, 2007 (yhdeksäs painos)
Sivuja: 363
Alkuteos: And I dont want to live this life
Suomentanut Anna Salo