Olen tutustunut muutamaan Tamara McKinleyn kirjaan aiemmin ja todennut ne mainioiksi lukuromaaneiksi. McKinleyn kirjat sijoittuvat yleensä Australiaan ja hän kuvaa mielellään maan historiaa ja erilaisia ihmiskohtaloita, jättäen silti tilaa myös rakkaudelle ja erilaisille käänteille. Unimaisema noudattelee samaa kaavaa - se kertoo Catriona Summersin tarinan.
Catriona syntyy kiertelevään teatteriseurueeseen ja tekee ensiesiintymisensä näyttämöllä vain muutamaa minuuttia syntymänsä jälkeen. Tyttö viettää lapsuutensa kierrellen Australiaa, mutta teatterielämää on kovaa eikä kovin tuottoisaa. Catrionan lapsuus saa tylyn lopun järkyttävän tapahtumaketjun muodossa, mutta elämä jatkuu. Tytöllä on ainutlaatuisen kaunis ääni ja hänestä aletaan kouluttaa laulajatarta. Takamaiden pikkutytöstä tulee kansainvälinen tähti, mutta menneisyyden varjot eivät tahdo päästää otettaan...
Unimaisemassa oli hyvää ja huonompaa. Käänteitä oli sopivassa määrin ja Australia paikkana kiehtoo. (Kyllä, minulla on matkakuume!) Silti, minua häiritsi hiukan se kuinka helposti ja nopeasti jotkin asiat sivuutettiin. Catriona tuntuu toipuvan traumaattisista kokemuksistaan hirmuisen nopeasti ja suhtautuvan asioihin paljon kypsemmin kuin lapselta odottaisi. Avioliitto tulee melkein yllätyksenä, en ollut huomaavinani Catrionassa rakastumisen merkkejä ennen kosintaa... Loistokas urakin syntyy miltei itsestään. Tarinan painotus tuntuu hassulta, lapsuusaikoja kuvataan tarkasti samoin kuin eläkeikää, mutta vuodet siinä välissä kuitataan melko nopeasti.
Kauneinta ja kiinnostavinta kirjassa oli Australian aboriginaalien uskomukset unimaisemista ja laulusta.
"-Aboriginaalit, jotka uskovat yhä uniperinteeseen, ovat yhteydessä kehonsa rytmiin ja ympäröivään luontoon, hän selitti. - He kutsuvat sitä lauluksi, ja kun he kuulevat laulun, he tietävät, että heidän on aika aloittaa viimeinen pitkä matka takaisin uniaikaan. Billy uskoo, että hän tapaa esi-isänsä, näkee maailman luomisen ja että hänet pannaan tunnustamaan kaikki väärinteot, joita hän on tehnyt toimiessaan Maan vartijana. Vastattuaan teoistaan hyvän ja pahan hengille ja todistettuaan, että on valmis vastaanotettavaksi, hän tapaa Aurinkojumalattaren, hänet kannetaan tähtiin, ja hän sulautuu linnunrataan. Catriona huokaisi. - Oikeastaan kadehdin häneltä hänen uskoaan."Totally British: + 1 piste. (Commonwealth/Australia)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti