Oli Kirjainten virrassa -blogin Hannan ja Lumiomenan Katjan ansioita että tämä kirja löysi tiensä käsiini. Kiitokset siis vinkistä, koska tämä oli minusta ihana kirja. Kiinalainen kulttuuri on pienoinen intohimon aiheeni ja tämä maahanmuuttajatarina tyydytti mukavasti nälkääni.Käännöksiä kertoo Hong Kongista New Yorkiin muuttavan äidin ja tyttären, Kimberlyn, tarinan. Tarina on jossakin määrin tavallinen, äiti etsii lapselleen parempaa elämää, mutta elämä uudessa maailmassakaan ei ole helppoa. Heikompia yritetään hyväksi hikipajaa pyörittävän Paula-tädin toimesta ja koulussakin erilaista yritetään kiusata niin opettajien kuin oppilaidenkin toimesta. Kimberly ja äiti kuitenkin pitävät tiukasti yhtä, heidän suhteensa lämpö lämmittää silloinkin kun lähes asumiskelvottomassa kodissa ei ole lämmitystä. Tarinan aikana äidin ja lapsen roolit tuntuvat tosin melkein muuttuvan, Kimberly kielítaitonsa takia huolehtii monista käytännön asioista ja näkee tädinkin puutteet selvemmin.
Jäin kirjan myötä miettimään maahanmuuttajan elämän vaikeutta ja ennen kaikkea - kielen puuttumisen vaikeutta. Millaista on kun ei pysty ilmaisemaan itseään äidinkielellään, sillä jolla olisi kaikkein ilmaisuvoimaisin. Miltä tuntuu kun on ikäänkuin pakotettu jonkinlaiseen tyhmyyteen kun ei vain voi ymmärtää. Kirjassa mielestäni juuri tämä, kielen puuttumisen vaikeus, tuli hyvin esiin. Kimberlyn mennessä kouluun hän ei ymmärrä monimutkaisia sanoja ja väärinkäsityksiä syntyy. Äidin kielitaito kehittyy hitaammin, englanniksi hän tuntuu puhuvan yksinkertaista maahanmuuttajan kieltä, kömpelöä ja ujoa, mutta kun hän ilmaisee itseään kiinaksi, tulee puheeseen aivan erilainen tunne, vivahteita ja suurempaa itseilmaisua.
Kimberlyn tarina on melkoinen Tuhkimo-tarina. Kaikilla maahanmuuttajilla ei kuitenkaan taida olla samanlaista ilmiömäistä lahjakkuutta kuin hänellä ja hienot koulut täysine stipendeineen jäävät haaveeksi...
(Kimberly on ensimmäistä päivää koulussa.)
"Ruokailun jälkeen herra Bogart jakoi meille paperin, johon on piirretty kartta.
- Tämä on pistoolikoe. Kirjoittakaa karttaan pään kaupungit.
Oppilaat voihkaisivat, mutta moni ryhtyi kirjoittamaan. Vilkaisin ensin omaa, sitten epätoivoissani valkoisen tytön paperia nähdäkseni mitä meidän oli tarkoitus tehdä. Äkkiä paperi liukui pois sormieni alta. Herra Bogart seisoi vieressäni paperini käsissään.
- Ei luututa, hän sanoi. Hänen nenänsä ja poskensa olivat punaiset kuin niihin olisi puhjennut ihottumaa. - Saat repun!
- Olen pahoilla, herra - aloin sanoa. Tiesin ettei hän oikeasti halunnut lahjoittaa minulle koulureppua. Mitä opettaja oli sanonut? Vaikka olin oppinut englannin alkeet Hong Kongissa, entisen opettajani aksentti oli aivan erilainen kuin Brooklynissä."
Minäkin olen lukenut Hannan ja Katjan arviot tästä kirjasta ja niiden perusteella nappasin lainaan, kun satuin kirjastossa huomaanmaan. Mukavaa kuulla myös kolmas kehuva mielipide - voin olla jo varma siitä, että kyseessä on oikeasti hyvä kirja :)
VastaaPoistaToivottavasti pidät Käännöksistä :)
VastaaPoistaLaitoin plussan. Olisin laittanut useamman, jos vain olisin voinut. :)
VastaaPoistaKiitos Hanna. Täytyy tunnustaa etten ihan heti tajunnut plussa-juttua, kun tämmöinen noviisi-bloggari olen... Aina sitä vaan oppii jotakin uutta. Mutta plussan arvoinen kirja tämä kyllä on!
VastaaPoistaTämä on kyllä tosiaan hyvä kirja, minäkin luin tämän viime viikolla ja pidin kovasti. Tuo ns. kielen puuttumisen vaikeus jäi mietityttämään minuakin kovasti.
VastaaPoistaSusa, en osaa edes kuvitella millaista olisi olla ummikkona vieraassa maassa. Tai no, muutama viikko Kiinassa antoi kyllä osviittaa aiheesta. Uskomattoman avuttomaksi sitä itsensä tuntee kun ei vain osaa lukea, puhua tai sanoa mitään. Ja silloinkin kun osaa sanoa jotain, on kieli yksinkertaista, ei niin ilmaisuvoimaista kuin oma äidinkieli.
VastaaPoistaMinäkin aion lukea tämän pian, ja on kiva kuulla, että näin monet ovat kirjasta pitäneet. Kiitos arviosta!
VastaaPoistaKaroliina, tämä tosiaan oli mukava luettava ja herätti myös paljon ajatuksia.
VastaaPoistaMinä luin vasta nyt Kwokin kirjan. Kwok kuvaa hyvin monikulttuurisuuden, sopeutumisen vieraaseen kulttuuriin. Luin samaan aikaan tämän Guo, Xiaolu Pieni punainen sanakirja rakastavaisille. Pidin sen huumorista. Haluan lukea lisää Guon kirjoja. Käännöksissä minua ärsytti lopun kliseisyys. Toisaalta Kwok kuvaa hyvin, kuinka vaikeaa vieraalla kielellä on elää. Tässäkin on eroja, mistä ihminen tulee ja millaiset valmiudet hänellä on kieleen.
VastaaPoista