Dangerous women / toim. George R. R. Martin ja Gardner Dozois

En yleensä ole lyhyiden tarinoiden ystävä ja kuitenkin sorruin Audiblen alesta ostamaan itselleni George R.R. Martinin toimittaman antologian Dangerous women ajatellen että kenties lyhyet tarinat toimisivat paremmin äänikirjaformaatissa. (Ja koska olin juuri töllöttänyt HBO:n tuoreimman Game of Thrones -kauden läpi melko intensiivistä tahtia, saattaa olla että halusin pikkuisen lukea lisää Westerosista, kokoelmahan sisältää myös Martinin itsensä kirjoittaman tarinan The Princess and The Queen. Vieroitusoireita, nääs...)

Dangerous women -kokoelman tarkoituksena on esipuheen mukaan esitellä vaarallisia naisia tavallista monipuolisemmin. Aihe on mielenkiintoinen, kohtaan itsekin mielelläni särmikkäitä, fiksuja ja aitoja naisia kirjallisuudessa, latteat ja stereotypiset hahmot harvemmin kiinnostavat. Antologia kattaa 21 kertomusta genreistä, mukana on mm. historiallista fiktiota, jännitystä ja fantasiaa.

Ja sitten niihin fiiliksiin. Kamppailin tämän kirjan kanssa KAUAN - elokuun lopusta lokakuun alkuun, minulle tämä on todella poikkeuksellista. Olin toki aluksi innostunut kirjasta mutta viikkojen edetessä huomasin vältteleväni kirjaan tarttumista, kuuntelin mm. kaksi muuta äänikirjaa Vaarallisten naisten "välissä". Mikä sitten mätti? Monet kertomuksista olivat viihdyttäviä ja laadukkaita, kuuntelin niitä oikein mielelläni. Mutta sen sijaan hyppiminen tarinasta, aikakaudesta, maailmasta ja päähenkilöstä toiseen tuntui raskaalta ja tajusin olevani lukija joka haluaa uppoutua tarinaan ja sen maailmaan pidemmäksi aikaa - olen sitoutuvaa tyyppiä enkä kukasta kukkaan lentelijä!

Kuten jo sanottu, kokoelma sisälsi mainiota herkkupaloja, omiin suosikkeihini kuuluivat Joe Abercrombien Some Desperado, Jim Butcherin Bombshells, Brandon Sandersonin Shadows for Silence in the Forests of Hell ja Caroline Spectorin The Lies My Mother Told Me - kaikki tietyllä tavalla saman tyyppisiä kertomuksia, ne ovat fantasiatarinoita joissa on vauhdin ohella vähän hauskuuttakin mukana ja ennenkaikkea, niissä esiintyvät naiset ovat fiksuja, rohkeita ja periksiantamattomia, mutta eivät täydellisiä. Tykkäsin!

Valitettavasti kansien väliin mahtui muutama heikkokin tapaus, kaikista tarinoista ei myökään mielestäni välittynyt kirjan teema selkeästi, vaarallisuuden ei kai aina tarvitse tarkoittaa sitä että nainen on strippari. Martinin The Princess and The Queen oli taas hiukan työlästä kuunneltavaa sillä tarinassa on todella paljon henkilöitä ja valtataistelu tuntui jatkuvan loputtomiin - tämä olisi ehkä toiminut paremmin luettavassa muodossa.

Hodder & Stoughton, 2014
Kesto: 32 tuntia, 45min

Ps. Osallistun kirjalla Ihminen sodassa -haasteeseen, sotimista kirjassa nimittäin jo rutkasti jo Martinin tarinan ansiosta.

A Dance With Dragons / George R. R. Martin

Juhannuksen kunniaksi kyseli Facebook-sivulla minkä kirjan lukisin seuraavaksi - tuli tiiliskivien tasapeli, voittajia olivat A Dance With Dragons ja Joyce Carol Oatesin My Sister, My Love. Siinäpä olisi 1500 sivua herkkuja! Päätin aloittaa Martinista, sillä tuhat-sivuisen järkäleen luettuani Oatesin reilut 500 sivua luultavasti tuntuisivat kevyeltä herkkupalalta.

A Dance with Dragons oli ensimmäinen englanniksi lukemani teos Tulen ja jään laulu -sarjasta. Ensimmäiset satakunta sivua menivätkin "uuteen" kieleen totutellessa, jouduin miettimään hetkosen esimerkiksi paikannimien suomenkielisiä vastineita.

Koska kyseessä on kirjasarjan viides osa, on vaikeaa, kertoa juonesta mitään paljastamatta liikaa edellisten kirjojen tapahtumista. Kirjan juonen voisi kenties kiteyttää sanoin: kilpajuoksu hopeisen kuningattaren luokse.  Jokainen tulkitkoon tuota lausumaa haluamallaan tavalla!

Kirjan keskiössä olivat tällä kertaa Dani, Jon Snow ja Tyrion, mutta ilman muuta mielenkiintoisimmista - ja traagisimmista - kappaleista vastaa Reek, julman fyysisen ja henkisen kidutuksen murtama nuori mies. Martin ei tälläkään kertaa säästele henkilökaartiaan, lukijoille on luvassa taas melkoinen yllätys, tai ainakin minä jouduin lukemaan nuo rivit pariinkin kertaan ennenkuin uskoin mitä on tapahtunut. Toki kyseessä voi olla tämän kieron kirjailijan juoni, se valitettavasti selviää vasta The Winds of Winterissä.

Kirjan ensimmäiset pari sataa sivua tuntuivat yllättävän hitailta ja hetkittäin melkein tylsiltä Martinin siirrellessä henkilöitään kohti oikeita paikkoja kuin nappuloita shakkilaudalla. Onneksi vauhti alkaa kiihtyä ja kirjan puolivälissä huomasinkin ahmivani tapahtumia vanhaan malliin. Mitään kovin radikaalia ei tässä kirjassa kuitenkaan tapahdu, A Dance with Dragons tuntuukin melkein olevan valmistelua seuraavien kirjojen tapahtumille. Harmillista että The Winds of Winterin ilmestyminen taitaa viedä jokusen vuoden...

Oli muuten mukava huomata, että Martin kiittää omistuskirjoituksessaan myös suomalaisia fanejaan...

Ser Barristan went to one knee before her. - "My queen, your realm has need of you. You are not wanted here, but in Westeros men will flock to your banners by the thousands, great lords and noble knights. 'She is come', they will shout to one another, in glad voices. 'Prince Rhaegar's sister has come home at last.'"

Bantam books, 2011
Sivuja: 1095
Kirjasta lisää: Kirja käsilaukussa, Tuntemattomiin maailmoihin, Booking it some more, Sivukirjasto, Uppoa hetkeen

Korppien kestit / George R.R. Martin

Niinkuin blogista jo tainnut jo käydäkin ilmi, olen päässyt pahasti koukuttumaan Westerosin menoon ja varsinkin omien suosikkieni kohtalo kiinnostaa kovastikin. Koska Miekkamyrsky oli ajoittain suorastaan hurjan mielenkiintoinen, olivat odotukseni korkealla Korppien kestienkin suhteen. Ja vaikka ahminkin kirjan yhdessä sunnuntaissa, täytyy nyt kuitenkin todeta että Korppien kestit kyllä hävisi edelliselle teokselle...

Olen antanut itseni ymmärtää että Tulen ja jään laulu olisi seitsen-osainen sarja ja näin puolivälin kieppeillä, voisin kuvitella että juonten päälinjat alkaisivat olla jo selvillä, varsinkin kun näin runsaasta teoksesta on kyse. Mutta Martinpa marssittaa esiin taas uuden nipun henkilöitä, motiiveja, taustoja... Yllätyksekseni nimittäin huomasin että Korppien kesteissä varsin moni ensimmäisen kolmen kirjan henkilöistä onkin taka-alalla ellei jopa suorastaan loista poissaolollaan! Minun pettymyksekseni siis kuulenkin omista suosikeistani vasta Dance with the Dragons -kirjassa, sillä Korppien kesteissä keskitytään Kuninkaansataman tapahtumiin. Alan kuitenkin vähitellen huolestua siitä, kuinka Martin aikoo saada kirjasarjan päätökseen, tuntuu siltä että kirjailijallakin on vaikeuksia karsia Westerosin runsasta maailmaa henkilöineen.

"Meillä oli ensin yksi kuningas, sitten viisi. Nyt en näe kuin variksia ja korppeja tappelemassa Westerosin ruumiista."

Lukiessani jäin miettimään sitä, että kaikessa verenvuodatuksessaan tämä kirjasarja myös jollain tapaa vastustaa sotaa, sillä ainakin minulle Martin tuntuu aika tehokkaastikin todistelevan sitä, että sodassa ei oikeastaan ole voittajia, on vain niitä, jotka häviävät vähemmän kuin muut. Osansa menetyksistä taitaa saada jokainen suku Westerosissa, mahtaakohan rautavaltaistuin olla sittenkään sen arvoinen?

Kirjan juonesta en tässä kohdin voi juurikaan kertoa mitään paljastamatta tapahtumia edellisistä kirjoista, niistä voimme keskustella lisää vaikkapa Juonittelua-blogissa! Korppien kestejä lukiessani olin myös kuulevinani hiljaisia Tudor-kaikuja, erityisesti uskontoon ja kuningattariin liittyen, mahdanko olla ainoa joka on havainnut moisen vivahteen?

Kirjava, 2007
Sivuja: 690
Alkuteos: A feast for Crows
Kirjasta lisää: Insinöörin kirjahylly, Vinttikamarissa

Miekkamyrsky 1 & 2 / George R.R. Martin

Voi George R.R. Martin minkä tempun oletkaan tehnyt! Olen takiasi myöhästynyt kaksi kertaa aamulla bussista enkä edes viitsi laskea lukemiseen hurahtaneiden yöunien määrää tai sitä väsymyksen astetta, joka minua aamulla odotti. Jos eläisin Amerikassa, saattaisin haastaa sinut oikeuteen liian koukuttavan kirjan kirjoittamisesta ja vaatia vahingonkorvauksia koukkuun jäämisestä ja menetetystä vapaa-ajasta!

"Muistakaa valanne, veljet. Sillä me olemme miekat pimeydessäm vartijat muurilla...
- Tuli, joka karkottaa kylmyyden. Ser Mallador Locke veti lyömämiekkansa.
- Valo, joka tuo aamun, toiset vastasivat, ja lisää miekkoja vedettiin huotristaan.
Sitten he kaikki vetivät miekkansa esiin, ja lähes kolmesataa ääntä kohosi huutamaan sanat: Torvi joka herättää nukkujat! Kilpi joka suojaa ihmisten valtakuntaa!"

Miekkamyrsky jatkaa Kuninkaiden koitoksesta tapahtumista. Vallasta taistelevat kuninkaat ohittavat ahneuksissaan Muurilta tulevat avunpyynnöt - tilanne alkaa olla jo vakava ja puolustus horjuu pahasti. Catelyn Stark taipuu epätoivoisiin tekoihin saadakseen takaisin tyttärensä samaan aikaan Sansan ollessa pahasti loukussa kuningas Joffreyn hovissa ja Aryan tehdessä sinnikkäästi matkaa kohti kotia. Ja jossain toisaalla Daenerys kokoaa sotajoukkojaan...

Luin Miekkamyrskyn kahtena niteenä, mutta käsittelen niitä kuitenkin yhdessä sillä kyseessä on kuitenkin siinä määrin kiinteä kokonaisuus. Teos on hurjan koukuttava ja suorastaan leuat auki loksauttava - Martin todistaa jälleen sen ettei kukaan ole turvassa hänen kirjoissaan! Kuten kirjailija esipuheessa sanoo, kirja on haastava luettava, sillä kertojia on useita ja he ovat maantieteellisesti ja ajallisesti hiukan erillään toisistaan. Näin jälkikäteen ajatellen, onkin vaikea hahmottaa sitä kuinka pitkä aika kirjassa on kulunut, sillä tapahtumat tuntuvat vyöryvän eteenpäin niin hurjalla vauhdilla.

"Yön on synkkä ja täynnä kauhuja, päivä kirkas ja kaunis ja täynnä toivoa. Toinen on musta, toinen valkea. On tulta ja jäätä. Vihaa ja rakkautta. Makeaa ja hapanta. Miehiä ja naisia. Kipua ja nautintoa. Talvi ja kesä. Hyvää ja pahaa. "

Elävän oloiseksi kirjan tekee se, että kertojat tuntuvat hiukan vaihtelevan kirjasta toiseen. Esitellään uusia tuttavuuksia ja enemmän esillä olleet kertojat tekevät tilaa niille, jotka edellisessä kirjassa olivat taustalla. Niin ikään vanhoista hahmoista kaivetaan esiin uusia ulottuvuuksia ja joskus sitä huomaa hiukan vasten tahtoaan jopa vähän pitävänsä jostakin inhokistaan. Kuninkaansurmaaja Jaime Lannister, en olisi koskaan uskonut että muuttaisin mielipidettäni...

"Mutta jokainen lapsikin tietääm että Targaryenit ovat aina tanssineet hulluuden partaalla. Isänne ei ollut ensimmäinen. Kuningas Jaehaerys kertoi minulle kerran, että hulluus ja suuruus ovat saman kolikon kaksi puolta. Joka kerran, kun syntyy uusi Targaryen, jumalat heittävät kolikon ilmaan, ja maailma pidättää hengitystään nähdäkseen, kummin päin se laskeutuu."

Miekkamyrsky on mielestäni tähän asti lukemistani sarjan kirjoista ehdottomasti paras, sen verran hurjaa tykitystä Martin siinä tarjoilee. Hän vastaa joihinkin pitkään ilmassa olleisiin kysymyksiin ja nostaa samalla esiin nipun uusia kierouksia niin että poloinen bloggari, joka jo melkein oli päättänyt pitää pienen tauon ennen Korppien kestejä, päätyi näpyttelemään kirjaston tietokantaan tilauksensa...

Kirjan juonesta keskustellaan tarkemmin Juonittelua-blogissa!

Miekkamyrsky 1
Kirjava, 2005
Sivuja: 569
Alkuteos: A Storm of swords 1

Miekkamyrsky 2
Kirjava, 2006
Sivuja: 494
Alkuteos: A Storm of swords 2

Kirjoista lisää: Vinttikamarissa

Kuninkaiden koitos / George R.R. Martin

Westerosiin oli pakko palata pian, varsinkin kun Game of Thronesin kakkos-kauden mainokset alkoivat pyöriä telkussa ja entisestään kutittelivat uteliaisuuttani... Sarjan kirjat näyttävät haluttua tavaraa kirjastossa juuri nyt, itse olin jonotuksen aloittaessani sijalla 33. Kirja on, jälleen kerran, aikamoinen möhkäle, minulle osui kirjastossa käteen teoksen uusittu ja kuvitettu kovakantinen versio. Hienon näköinen, mutta pikkuisen liian painava laukkuun ja iltalukeminen sängyssäkin vaati pientä säätöä...

"Vertavuotava tähti johdatti minut Qarthiin jossakin tarkoituksessa. Täältä löydän tarvitsemani, jos minulla on voimaa ottaa mitä tarjotaan ja viisautta välttää ansat ja loukut. Jos jumalat ovat tarkoittaneet minun voittavan, he tarjoavat mahdollisuuden, he lähettävät minulle merkin, ja ellei... ellei.."

Kirjaa lukiessani en voinut muuta kuin olla ihmettelemättä Martinin tekstin laajuutta ja yksityiskohtaisuutta. Kirjassa on jälleen kerran useita kertojia ja edellisestä teoksesta tuttujen henkilöiden sekaan on tuotu uusia kasvoja. Tämä tuntuukin kirjassa hetkittäin melkein tuskastuttavalta, jokaisen henkilön ja taustatarinan muistaminen on aikamoinen homma ja ainakin minä unohdin vähäpätöisimmät serit aivan tyystin. Kirjan loppuosan liitteissä tärkeimmät suvut toki esitellään henkilölistojen kera, mutta kärsimätön lukija ei jaksanut sinne joka kerran kurkistaa.

Martin osoittautui myös kieroksi kirjailijaksi. Monissa kirjoissa kokonaisuus on kohtuullisen selvä, lukija tietää melko pian ainakin sen kuka kuuluu hyvien puolelle, kuka pahojen. Mutta Tulen ja jään laulussa tämä ei olekaan niin yksinkertaista. Vaikka ensimmäisessä kirjassa asetelma näyttääkin selkeältä, ovat ns. pahiksiksi kuvittelemani hahmot sitten sen verran moniulotteisia että heistä löytyy inhimillisiäkin piirteitä. Mielenkiintoinen tapaus on vaikkapa kuningatar Cersei, joka jossakin toisessa kirjassa saattaisi olla se tyypillinen poikaansa jumaloiva juonittelija mutta Martin onkin kirjoittanut hänelle aivot! Hänen moraalinsa ja luonteensa saattavat olla kyseenalaisia, mutta mielenkiintoinen hän kyllä on.

"Sansa, saanhan jakaa kanssasi hieman naisellista viisautta tänä erityisenä päivänä. Rakkaus on myrkkyä. Makeaa myrkkyä, kylläkin, mutta se tappaa siitä huolimatta."

Kirjan juonesta on vaikea sanoa mitään kovin järkevää paljastamatta tapahtumia. Sota Westerosissa jatkuu, Starkin perhe on siroteltuna ympäri valtakuntaa. Taisteluita ja vaarallisia tilanteita piisaa (ja voi kuinka mieli tekisi kirjoittaa tähän eräskin paljastus!) samoin kuin yllättäviä käänteitä. Koska kyseessä kuitenkin on moniosainen sarja, jäävät tapahtumat kirjan lopussa auki. Onneksi Miekkamyrsky 1 odottaa jo lukuvuoroaan kirjakasassani... Ja eikun uutta kirjaa putkeen...

Kirjava, 2011

Sivuja: 783

Alkuteos: A clash of kings

Kirjasta lisää: Vinttikamarissa, Morren maailma, Booking it some more
Kirjan juonesta voi keskustella Juonittelua-blogissa!

Valtaistuinpeli / George R. R. Martin

En ole lukenut paljonkaan tämän tyyppistä kirjallisuutta, mutta kiitos HBO:n tuottaman kirjasarjan pohjalta tehdyn tv-sarjan, tulin lainanneeksi tämän järkäleen. Vastoin ennakko-odotuksiani, järkäle osoittautuikin erittäin viihdyttäväksi ja suorastaan pirullisen koukuttavaksi kirjaksi. Joutunen siis kahlaamaan läpi muutkin sarjan järkäleet läpi saadakseni selville miten Starkien lopulta käy. Onhan siinä urakkaa kerrakseen, mutta ei voi valittaakaan...

Valtaistuinpeli kuvaa kuvitteellisen Westeros-nimisen mantereen valtataistelua. Vuosia aiemmin Targaryenin suku on syrjäytetty valtaistuimelta ja suvusta ovat jäljellä vain Dani ja hänen veljensä Viserys, jotka ovat maanpaossa idässä. Viserys kuitenkin yrittää koota sotajoukkoja naittamalla sisarensa Khal Drogolle, mahtavalle Dothraki-päällikölle. Samaan aikaan valtakunnassa saa pohjoisen lordi Eddard Stark kutsun kuninkaan Kouraksi. Ned saa pian vihiä salajuonista, joiden takia kukaan, mukaan luettuna hänen omat lapsensa, ei ole turvassa. Lisäksi vuosia kestänyt kesä on päättymässä ja pohjoisessa, Muurin takana, hiipii jo vaara. Talvi on tulossa...

"Valtaistuinpelissä vaihtoehdot ovat voitto tai kuolema. Välimuotoja ei ole."

Lukukokemukseeni vaikutti melko paljon tv-sarja, lukemillani henkilöillä oli jo valmiiksi kasvot ja monet kohtauksistakin olivat vielä mielessä. Sain ainakin sen vaikutelman että tv-sarja oli hyvinkin uskollinen kirjalle, jopa dialogi tuntui tutulta. Ainoa isompi ristiriita sarjat ja kirjan välillä taitaa olla Starkien lasten ikä - sarjassa he nimittäin vaikuttivat muutamaa vuotta vanhemmilta kuin kirjassa. Tämä tietysti on tavallaan ihan ymmärrettäväkin asia eikä sinänsä häirinnyt lukukokemukstani.

Valtaistuinpeli oli kaikissa kiemuroissaan yllättävänkin koukuttava ja runsas kirja, henkilöitä ja kaikenlaisia pieniä koukkuja on aivan hirmuinen määrä, olen varma että osa on jäänyt minulta huomiotta! Mielenkiintoiseksi ja vähän haastavaksikin luettavaksi Valtaistuinpelin tekee se, että George R.R. Martin on luonut henkilöilleen myös rikkaan menneisyyden omine tapahtumineen. Tuosta menneisyydestä saadaan kuitenkin tietää vain pieniä palasia kerrallaan, joten uteliaalle ihmiselle tämä on suorastaan piinallinen kirja! Olisikin mukavaa tietää onko Martin kirjoittanut enemmänkin aikaisemmasta vallankumouksesta (josta kyllä taatusti saisi ihan oman kirjansa).

Lukijalle riittää myös mukavasti melkeinpä järkyttäviäkin yllätyksiä, Martin ei turhia sääli henkilöitään ja siksi Valtaistuinpelissä saa todella jännittää suosikkiensa puolesta. Arvaankin että ennen kuin saan kirjasarjan päätökseen, joudun hyvästelemään monet lempihenkilöistäni.

"Anna kun kerron sinulle jotakin susista, lapsi. Kun lumet tulevat ja valkeat tuulet puhaltavat, yksinäinen susi kuolee, mutta lauma selviää. Kesä on nahistelun aikaa. Talvella meidän täytyy suojella toinen toistamme, pitää toisemme lämpiminä, jakaa vahvuutemme. Joten jos sinun, Arya, täytyy vihata, vihaa niitä, jotka todella ovat meille vahingoksi. Septa Mordane on hyvä nainen, ja Sansa... Sansa on sinun sisaresi. Te voitte olla yhtä erilaisia kuin kuu ja aurinko, mutta teidän kummankin sydämen läpi virtaa sama veri. Sinä tarvitset häntä samoin kuin hän sinua... ja minä, jumalat minua auttakoot, tarvitsen teitä molempia."

Valtaistuinpelistä keskustellaan myös innokkaasti Juonittelua-blogissa.

Kirjava, 2011
Sivuja: 746
Alkuteos: A game of thrones
Kirjasta lisää: Sallan lukupäiväkirja, Kirjaseuranta
So American: Modern Men Writers, osavaltio: New Jersey