Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville / Mary Ann Shaffer, Annie Barrows

On tosi hyvä idea lukea tällaisia kirjoja silloin kun muutenkin kärsii matkakuumeesta. Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville vei minut tällä kertaa Guernseyn saarelle, ja kas, huomaan miettiväni että olisipa ihanaa joskus matkustaa sinne. Nähdä meri, kalliot ja Peter Portin kauniiksi kuvattu satama. Lista ihanista "kirjallisista" matkakohteista siis vain kasvaa, voisinkohan jossakin vaiheessa elämääni toteuttaa kirjallista maailmanvalloitustani myös oikeassa elämässä? Käydä kaikissa niissä ihanissa paikoissa, joista olen aiemmin vain lukenut...

Kirja sijoittuu sodan jälkeiseen Britanniaan jossa aloitteleva kirjailijatar Juliet tempoilee luomisen tuskassa. Sattuman kautta Juliet saa kuulla Guernseyn saarella toimivasta kirjallisesta piiristä ja sen jäsenten sodan aikaisista vaiheista. Piirin jäsenet ja Juliet ystävystyvät ja Juliet alkaa valmistella kirjaa Guernsaystä sota-aikana. Kun Juliet matkustaa saarelle, hän rakastuu, useammalla kuin yhdellä tavalla...

Kirja muistuttaa tunnelmaltaan tyttökirja, melkeinpä mieleeni tulee Vihervaaran Anna, mutta raskaammin aihein. Se on kepeä, toiveikas ja lämmin, ikäänkuin kontrastina sodan kylmyydelle. Kirjassa kuljetellaan useampaakin juonta samanaikaisesti, mutta pääpaino on toki sodanaikaisilla kokemuksilla sekä Julietin ja saarelaisten suhteella. Erityisesti yksi saarelaisista, Elizabeth McKenna, nousee jatkuvasti esiin ystäviensä kertomuksista ja lopulta Juliet alkaakin kirjoittamaan kirjaa juuri Elizabethin vaiheista.

Se, mikä kirjassa ihastutti, oli sen suloinen vanhanaikaisuus. Kirja koostuu kirjeistä ja yht'äkkiä huomasin miettiväni kuinka ihanaa olisikaan saada ihan oikea, paperinen kirje. Sähköpostissa ei vain ole samaa tunnelmaa. Samoin Guernsayn eristyneisyys sai miettimään millaista elämä olikaan ennen internetiä ja Googlea, kun ainoa tapaa ottaa asioista selvää oli oikeasti löytää jokin kirja aiheesta. Onpa maailma muuttunutkin paljon! Nykyelämä tuntuu myös hektisemmältä ja varovaisemmalta kuin Guernsayn leppoisampi elämänmeno, sodastakin huolimatta.

Vaikka kirjeitä olikin mukava lukea, mutta huomasin hetkittäin olevani hiukan sekaisin sen kanssa kuka kirjoittaa ja kenelle. Kirjeen lähettäjiä kun on kirjassa monia, samoin kuin vastaanottajia ja osa heistä vain vilahtaa sivuosassa kertomassa pienen tarinan. Silti kirjeen kirjoittajan "ääni" ei muutu, mikä omalta osaltaan hämäsi.

(Clovis Fossey kertoo miksi päättyi kirjallisen piirin jäseneksi... Love makes you do things...)
"Sen jälkeen minä kumminkin aloin ajatella, että runoudessa saattaa sittenkin olla jotain itua. Aloin käydä kokouksissa ja olen iloinen siitä, sillä miten muuten olisin tullut lukeneeksi William Wordsworthia. Hän olisi jäänyt minulle tuntemattomaksi. Opin useita hänen runojaan ulkoa.
Ja voitin joka tapauksessa omakseni Hubertin lesken - oman Nancyni. Sain hänet eräänä iltana kävelylle rantakallioille ja sanoin: - Katsoppas tuonne, Nancy.  Taivaan suopeus lepää meren yllä -  kuuntele, mahtava luonto valvoo. Hän antoi minun suudella. Nyt hän on vaimoni."

Kirjallisesta piiristä on kirjoitettu ainakin seuraavissa blogeissa: Leena Lumi, Luettua, P.S. Rakastan kirjoja ja Sinisen linnan kirjasto

Kirjallinen maailmanvalloitus: Kanaalisaaret