The Maid / Kimberly Cutter

En ole koskaan kummemmin perehtynyt Jeanne d´Arcin tarinaan, mutta kun The Maid osui kirjastossa hyppysiini, uteliaisuus heräsi. Orleansin neitsyen legendahan on oikeastaan aika kiinnostava, kuinka ihmeessä kouluttamaton maalaistyttönen päätyi komentamaan Ranskan kuninkaan sotajoukkoja 1400-luvulla? Muistan lukeneeni jostain että Jeanne kuuli ääniä, Jumalan puhetta vai jonkinlaisia aistiharhoja? (Myönnetään, olin hiukan skeptinen pyhimyksen suhteen...)

On ennustettu että Ranska tuhoutuu naisen kädestä ja pelastuu neitsyen ansiosta. 1400-luvun Ranska oli sotien runtelema, oli sisäistä valtakamppailua mutta myös sota englantilaisia vastaan. Dauphinin, kruununperillisen isyys on haastettu hänen äitinsä, kuningatar Isabeaun toimesta ja kuningatar tukee englantilaista kruununperillistä oman poikansa sijaan. Kaiken keskellä kärsii ennenkaikkea kansa, joka elää väkivallan, ryöstelyn ja epävarmuuden keskellä.

Tarinan Jehanne syntyy köyhään pieneen kylään, sotien runtelemaan maahan. Kyläläiset ovat saaneet osansa sotilaiden pelottelusta, Jehannen perhe menettää mm. tyttären. Ollessaan vielä lapsi Jehanne, perheen nuorin alkaa kuulla pyhimysten puhuvan hänelle.Pyhimykset kertovat Jehannelle että hänen tulee vakuuttaa ensin Orleansin herttua ja sitten kruununperillinen, Charles, tehtävästään, ajaa englantilaiset pois Ranskasta ja palauttaa rauha maahan. Tehtävä on vaikea, kovin moni ei halua ottaa rukoilevaa teinityttöä aluksi vakavasti, mutta hiljakseen asioita alkaa tapahtua ja loppu onkin historiaa.

Mielenkiintoiseksi ja eläväksi The Maidin teki se, että Kimberly Cutter on antanut sankarittarensa myös pelätä ja horjua uskossaan. Samalla taustalla kuvataan myös tuon ajan Ranskan poliittista tilannetta, Charles kuninkaana oli heikko ja pelkurimainen, lapsuutensa ja nuoruutensa kokemusten takia ja neuvonantajat ja muut hovin mahtavat eivät olleet riemuissaan Jehannen nauttimasta vallasta ja ihailusta valtakunnassa.

The Maidin lukeminen aiheutti minussa samanlaisia tunteita kuin Joyce Carol Oatesin Blondinkin. Sinänsä kummallista, ovathan Marilyn Monroe ja Orleansin neitsyt hahmoina ehkä kovin kaukana toisistaan. Mutta kertomuksen kehityskaari on silti samanlainen, tarina, jonka surullinen loppu on jo kaikkien tiedossa. Kun olen seurannut Jehannen, tai Marilynin, tarinaa koko kirjan verran, kiinnyn heihin. Heidän suuret hetkensä tuntuvat katkeransuloisilta, sillä tiedän että kello käy ja jokainen voitto kuljettaa kohti surullista loppua.

"Day after day in Vaucoulers I let the voices tell me about the creature I must become. A symbol, pure and fierce. Simple as a blade of grass. Braver than a lion. A marvel of conviction and rage and faith. The Maid of Lorraine. Believe that you are the Maid of Lorraine, the voices said. Know that you have always been the Maid of Lorraine."

Kirjallinen maailmanvalloitus: Ranska