Juhannus italialaiseen tapaan / Annakaisa Iivari

Annakaisa Iivarin esikoisteoksen nappasin kirjastosta mukaani koska teoshan alkaa olla taas ajankohtainen, juhannushan on ihan kohta. Takaliepeen perusteella veikkailin kyseessä olevan Tuija Lehtisen kirjoja muistuttava kepeä kesäkommellusten suma. Ihan nappiin. Juhannus italialaiseen tapaan on kohtuullisen hauska kirja, jossa ei turhia tarvitse ajatella tai analysoida. Senkun istuu auringossa mukavasti ja nauttii olosta ja kirjasta.

Tarinan päähenkilö, Kristiina, on nainen, jonka hamassa menneisyydessä on nolostuttava tietämättömyydestä johtuva moka. Moka on saanut Kristiinan rakentamaan itselleen uuden ja sofistikoituneemman minän, sellaisen joka tietää mikä scampi on. Nyt Kristiinalla on täydellinen asunto oikeanlaisella alueella ja hmm... ei niin täydellinen mies, Aulis. Kun käy ilmi että naapurustossa asuu entinen poikaystävä, alkaa Kristiina järjestellä naapuruston yhteistä Italian matkaa. Täydelliseksi suunnitellulla matkalla asutaan ihanasti palazzossa, laitetaan aitoa italialaista ruokaa, käydään viinitiloilla ja katsomassa nähtävyyksi, lauletaan 50-luvun mekoissa Ciao Ciao Bambinoa eikä mukana luonnollisestikaan ole lapsia. Ja sitten, niinkuin yleensä silloin kun tehdään tarkkoja suunnitelmia, alkaa kaikki mennä pieleen...

Niinkuin usein tämän tyyppisissä kirjoissa, mukaan mahtuu jos jonkinmoista kommellusta ennenkuin päästään kotiin saakka. Kristiinallekin selviää että kaikki, mikä kiiltää ei ole kultaa ja että oma kulta kaikkine puutteineenkin saattaa olla kultaakin kalliimpi. Mutta onko oma kulta enää saatavilla?

Elämää suurempaa kirjallisuutta tämä ei ole, mutta se on mukava pieni välipala, omiaan rentoon kesäoleskeluun. Kristiinan touhut saavat aikaan pieniä hymynhäivähdyksiä ja ihana Italia lisää ainakin allekirjoittaneen matkakuumetta.

"Olimme menossa talolle kaksi päivää ennen muita. Halusin, että kaikki olisi valmista, kun toiset saapuisivat. Prosecco sopivan kylmää, oliivileipä kylän parhaalta leipurilta, kananmaksatahna vanhan toscanalaisen reseptin mukaan valmistettuna. Olin tehnyt paljon etukäteistyötä, mutta silti talollakin olisi vielä valmisteltavaa. Olin aloittanut eräällä matkailuaiheisella nettipalstalla keskustelun merkkivaatteiden tehtaanmyymälöistä, mutta tarkemmat osoitteet pitäisi selvittää perillä. Samoin pitäisi tarkistaa viinitilojen vierailuajat ja tehdä varmuuden vuoksi pistokokeita lähiseudun ravintoloihin.
- Muiden ei sitten tarvitsekaan kuin seurata ohjeita ja ihastella, Aulis mutisi. - Sinä varmaan söisitkin niitten puolesta, jos se vain olisi mahdollista.
Aulis oli särö unelmassani. Niin kuin naiset aina, olin aluksi ajatellut, että hänessä olisi ainesta, ja pienellä vaivannäöllä hänestä saisi ihan tyylikkään ja asiallisesti käyttyvän miehen. Olin tainnut erehtyä raskaasti."

 Kirjasta ovat bloganneet ainakin: Susan kirjasto ja Kirjapeto