sunnuntai 23. syyskuuta 2012

The return of Sherlock Holmes / Arthur Conan Doyle

The return of Sherlock Holmes on yksi Gutenberg projektin tarjoamista ilmaisista e-kirjoista. Ilokseni ilmaisia klassikoita löytyy varsin mukavasti ja ensimmäisellä haku kerrallani klikkailinkin Kobooni toistakymmentä kirjaa jonottamaan. Ei ihan fiksuin veto, mutta nälkähän kasvaa aina syödessä... Kobon hyllyssäni onkin tällä hetkellä odottamassa mm. Peter Pan, lapsuuden suosikki Ozin velho, Setä Tuomon tupa, Vihervaaran Anna-kirjojen kokoelma - noin muutamia mainitakseni. Kobobooksista näyttää löytyvän jonkin verran uudempaakin kirjallisuutta, joista tosin osa näyttää Harlekiini-sarjan kirjoilta kansien perusteella...

The return of Shelock Holmes sisältää 13 Holmes-tarinaa, jotka on julkaistu vuosina 1903-1904. Teemallisesti tarinat sijoittuvat Holmesin valekuoleman jälkeiseen aikaan, itseasiassa etsivä palaa kuolleista kirjan ensimmäisessä kertomuksessa, The Adventure of the Empty Housessa. Tarinat noudattelevat aina pitkälti samaa kaavaa ja siksi luin kirjaa mielummin pikkuhiljaa, intensiivisemmin luettuna toisto olisi ehkä alkanut jo kyllästyttää. Kertomukset ovat melko lyhyitä, joten ne olivat mainioita välipaloja vaikkapa työmatkaani ajatellen. Lyhyemmät tarinat sopivat mielestäni paremmin myös puhelimella lukemiseen, pieni näyttö ja laite asettavat omat rajoituksensa lukumukavuudelle. Minun suosikikseni nousi kirjan alkupuolella oleva kertomus, jossa Holmes selvittelee tapausta, jossa joku seuraa nuorta ja reipas pyöräilevää neitosta...

Vaikka Holmes-kirjoissa onkin tiettyä vanhan ajan leppoisuutta, tarinat ovat oikeastaan melko julmia. Ihmisiä pakotetaan naimisiin, ammutaan - Arthur Conan Doyle ei suoranaisesti säästele henkilöitään eikä tarinoissa ole aina onnellista loppuakaan, muille kuin Holmesille, joka luonnollisesti nauttii mysteerin selvittämisen suomasta nautinnosta. Sankarina Holmes on kaksijakoinen, hän on joskus raivostuttavan ylimielinen mutta hänen oikeudentajunsa on yllättäen jossain muualla kuin lain kirjaimen puolella ja hän onkin valmis salaamaan jopa murhaajan henkilöllisyyden jos näin parhaaksi näkee. Minusta tämä oli yllättävää mutta tarkemmin ajateltuna hyvin luontevaa Holmesille.

Sir Arthur Conan Doylen tarinat ovat miellyttäviä omalla perienglantilaisella tavallaan. Tarinoiden tunnelma vie mukavasti kaasulamppujen valaisemien katujen, nummien ja iltapäiväteen Englantiin ja hippunen miellyttävän kuivaa huumoriakin tarinoista löytyy. Tarinat ovat yksinkertaisia mutta nokkelia ja kirjailija antaakin reilusti vinkkejä lukijalle arvoituksien ratkaisuun. Ehkäpä se onkin taika Sherlock Holmes -tarinoiden suosion takana - lukija voi ratkoa mysteeriä yhdessä suuren etsivän kanssa ja löytäessään johtolangat tuudittautua tyytyväisenä siihen uskoon että on ainakin lähes yhtä nokkela kuin itse Sherlock Holmes.
"We have had some dramatic entrances and exits upon our small stage at Baker Street, but I cannot recollect anything more sudden and startling then the first appearance of Thorneycroft Huxtable, M.A., Ph.D., etc. His card, which seemed too small to carry the weight of his academic distinctions, preceeded him by a few seconds, and then he entered himself -- so large, so pompous, and so dignified that he was the very embodiment of self-possession and solidity. And yet his first action, when the door had closed behind him, was to stagger against the table, whence he slipped down upon the floor, and there was that majestic figure prostate and insensible upon our bearskin hearth-rug."
Gutenberg Project, 1903 - 1904

4 kommenttia:

  1. Minua kiehtoo Holmesissa eniten juuri päähenkilön ristiriitainen luonne, joka kasvaa sarjan edetessä yhä monimutkaisemmaksi. Watsonin kerronta antaa myös sen vaikutelman, että taustalla on paljon sellaista, mitä ei kerrota tai mitä Watson ei itsekään tiedä Holmesin elämästä. Ja toki kaikki nuo tutkittavat rikokset ja muut arvoitukset ovat kiehtovia ja yllätyksellisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Holmes on todella mielenkiintoinen hahmo, jo tässä kirjassa näkyy selvästi herran monimutkaisuus mm. oopiuminkäyttönä. Conan Doyle on luonut hahmot ja tarinoiden rakenne on onnistunut!

      Poista
  2. Holmes-tarinoissa on jotain kovin koukuttavaa, vaikka ne tosiaan ovat aika simppeleitä. Luin näitä joskus nuorempana todella paljon, ja muistan myös pitäneeni sekä vanhanajan tunnelmasta että Holmesin eksentrisestä henkilöhahmosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, oudosti nämä vain lumoavat vuosi vuoden jälkeen. Sherlockin ja Watsonin yhteispeli toimii ja kirjailija paljastaa lukijalle juuri sopivasti. Pidin!

      Poista