A Mercy / Toni Morrison

Toni Morrison on kirjoittanut ihanan kirjan. Olin myyty Minun kansani, minun rakkaani jälkeen ja halusin kovasti lukea Morrisonia hänen omalla kielellään. Hankin A Mercyn (ilmestynyt suomeksi nimellä Armolahja) ja jäin odottelemaan oikeaa hetkeä. Eräänä tokkuraisena maanantai-aamuna tuntui siltä että voisin lukea Morrisonia. Ruuhkaisen bussin hälinä katosi kun olin saanut luettua ensimmäiset sivut. Ihastuin. Kirjassa oli upeita lauseita, yksinkertaisia, vahvoja ja hurjalla tunteella ladattuja, joita luin uudelleen ja uudelleen, makustelin ja nautin. En tiedä onko kirja kenellekään muulle tällainen kokemus, mutta minulle Florens tuli ihan iholle saakka.

Kirja vie lukijansa Amerikan varhaisiin aikoihin, Jacob Vaarkin maatilalle, jossa asuu juurettomia ihmisiä. Vaarkin vaimon, Euroopasta vaimoksi ostetun Rebekkahin silmistä on kuollut ilo menehtyneiden lasten myötä. Helpottaakseen vaimonsa yksinäisyyttä, hyväksyy Vaark lainansa maksuksi pienen orjatytön, Florensin. Taloa asuvat myös alkuperäiskansoihin kuuluva heimoton Lina ja mieleltään hauras Sorrow.

"My head is light with the confusion of two things, hunger for you and scare if I am lost."

Tarinalla on useita kertojia, sitä vievät eteenpäin vuorollaan Florens, tietäväinen Lina tai itse Sir. Minä tosin odotin malttamattomasti vain Florensia, hänen äänensä ja rakkautensa tuntui mielessäni niin elävältä. Florensissa oli jotakin niin villisti ja vapauneesti rakastavaa ja sensuellia että olin aivan myyty. Mikähän taika tällä kirjailijalla on kun hän onnistuu muutamaan tavalliset sanat joksikin sellaiseksi joka pysäyttää ihmisen jopa maanantai-aamun ruuhkassakin? Olen kuullut paljon kehuttavan Morrisonin Rakkautta, kenties luenkin sen seuraavaksi.

Luonnollisesti Morrison tutkii kirjassaan myös orjuutta, tosin tällä kertaa valkoisten pahuus ei vedä minua niin vereslihalle kuin Minun kansani, minun rakkaani taannoin. Toki ikäviä asioita mahtuu näidenkin sivujen väliin mutta tällä kertaa pääpaino on minusta enemminkin orjuuden psykologiassa, alistumisessa, oppimattomuudessa, epätoivossa ja villiydessä. Morrison sanoo paljon kuvaillessan sitä hämmennystä kun seppä, vapautettu mies, uskaltaa katsoa valkoisia vertaisinaan silmiin. Mielenkiintoista on myös se, kuinka tasavertaisia keskenään Morrisonin naiset - niin mustat kuin valkoisetkin - lopulta ovat. He ovat kaikki ostettavissa, vain nimike on eri. It's a man's world...

"You probably don't know anything at all about what your back looks like whatever the sky holds: sunlight, moonrise. I rest there. My hands, my eyes, my mouth. The first thing I see it you are shaping fire with bellows. The shine of water runs down your spine and I have shock at myself for wanting to lick there. I run away into the cowshed to shop this thing from happening inside me. There is only you. Nothing outside of you. My eyes not stomach are the hungry parts of you. There will never be enough time to look how you move."

Sivuja: 176
Kirjasta lisää: Kirjamielellä
So American: Black America & Slavery