Vapauttakaa karhut alkaa rikkaana ja rönsyilevänä tarinana kahden nuoren miehen varsin vaiherikkaasta seikkailusta. Eletään 1960-lukua ja mielessä ovat seikkailut ja naiset, Hannes Graaf kohtaa Siggyn haaveillessaan moottoripyörän hankinnasta. Yhteinen pyörä hankitaan ja tie edessä on avoin. Matkaan toki mahtuu mutka jos toinenkin...
Ikävää tunnustaa mutta Vapauttakaa karhut oli minulle aika vaikea luettava. Halusin rakastaa tätä kirjaa yhtä pyyteettömästi kuin Garpia tai Kaikkia isäni hotelleja, mutta en pystynyt siihen. Tarinassa on paljon tuttua ja nokkelaa mutta kokonaisuus oli minun makuuni hiukan sekava. Tuttuun tapaansa kirjailija tarjoaa samalla useita sisäkkäisiä tarinoita ja vie lukijansa matkalle Siggyn perheen ja Itävallan lähihistoriaan, joka muuten oli allekirjoittaneesta kirjan parasta antia. Se sai myös allekirjoittaneen pohtimaan sitä voiko kirjalle olla liian vanha ja mukavuudenhaluinen, sillä minusta tämä saattaisi sopia luettavaksi nuorelle ja seikkailunhaluiselle. Niin tai näin, olen joka tapauksessa väärää kohderyhmää. Vaikka kirjan omaperäisyys onkin viehättävää, en silti oikein löydä hahmoa johon samaistua, Hannes jäi minulle liian etäiseksi, Siggy taas vain niin... outo.
Irvingin kirjoittajantaidot näkyvät jo tässäkin, ennen suomentamattomassa esikoisteoksessa, hienosti. Tavanomaisuuksiin ei sorruta ja tarina muuttuu eläväksi lukijan silmien edessä. Melkein näen eläintarhan, kolhiintuneen pyörän ja sen selässä kaksi nuorta miestä. Mutta olen täysin samaa mieltä Katjan ja Maijan kanssa siitä, että tämä ei ole se kirja, josta Irvingin lukeminen kannattaa aloittaa.
"Minä olen miettinyt tätä pitkän aikaa, Graff, enkä aio todellakaan pilata sitä. Ei mitään suunnitelmia, Graff - se on ensimmäinen sääntö. Ei karttojen lukua, ei aikatauluja sinne eikä tänne. Ajattele kaikkea mahdollista! Ajattele vaikka vuoria tai rantoja! Ajattele rikkaita leskiä ja maalaistyttöjä! Osoita sitten sormellasi sinne missä heitä voisi olla ja valitse tie samalla tavalla - valitse mutkat ja mäet. Se on toinen varteenotettava sääntö - valitse tiet joita peto rakastaa."Tammi, 2012
Sivuja: 405
Kirjasta lisää: Lumiomena, Kirjojen keskellä
Saatu arvostelukappaleena.
Täällä vain nyökyttelen tekstillesi, sillä olen kirjasta ihan samaa mieltä. Sen lisäksi, että tunsin itseni liian vanhaksi tälle kirjalle, häiriinnyin joka kerta, kun satuin vilkaisemaan kirjan takakantta: olen tottunut näkemään Irvingin ikääntyvänä ja tyylikkäänä miehenä, joten kuka kumma tämä nuori kloppi oikein on? :)
VastaaPoistaMinusta tämä on nuoren miehen kirja, juuri sellaisen joka haluaa kesällä seikkailla moottoripyörällä pitkin maata ja tavata tyttöjä. Tälläisestä vanhasta rouvasta tuntui poikien kohellus välillä jo rasittavalta. ;-)
PoistaJep! Kirjan suurin arvo on siinä, että se on Irvingin esikoinen ja hänen kirjailijantyönsä keskeispiirteistä monet näkyvät teoksessa. Kiinnostava kirja, ja sen suomentaminen on kulttuuriteko, mutta nautittavaksi luettavaksi kirjaa ei voi kutsua.
VastaaPoistaIrving on kyllä siitä(kin) jännittävä että hänellä on ne tietyt asiat, jotka palaavat kirjoihin kerta toisensa jälkeen. Karhut, Wien... Lukeminen oli mielenkiintoista ja olisin ihan hirmuisesti halunnut pitää tästä kirjasta, mutta kun ei.
Poista*Nyök nyök* Nyökyttelen täällä tekstillesi. Vaikea tämä oli minullekin olisin halunnut pitää, mutta kun en vaan päässyt kirjaan mukaan.
VastaaPoistaSama vika. Oli hetkiä kun ajattelin että nyt hyppään kyytiin, mutta ei se silti onnistunut. Luulen etten ehkä ole edes ihan oikeaa kohderyhmää, sillä tämä tuntui minusta nuoren miehen kirjalta. Norkku ei vaan tajuu...
PoistaMinua tämä vielä odottaa hyllyssä, ja vaikka olen lukenut tästä jo aika monta tekstiä, joissa toistuu pienehkö pettymys, jaksan silti vielä toivoa, josko itse kuitenkin pitäisin. ;)
VastaaPoistaSuketus, kannattaa silti lukea, sinähän voit olla meistä juuri se, joka tajuaa.
PoistaVoi hyvin olla, että jätän tämän lukematta. Olen lukenut muutaman Irvingin, Garpin maailma tosiaan teki minuun suuren vaikutuksen.
VastaaPoistaGarp on kyllä hieno kirja, outo ja ihana. Tämäkin on outo, mutta ei yllä ihanuuteen saakka.
PoistaMinulla on rivi Irvingejä hyllyssä, mutta ehkä nyt tuli ikäraja vastaan - yritän juuri lukea tätä, huonolla menestyksellä toistaiseksi, saas nähdä, jääkö kesken. Juuri noista syistä, jotka mainitsit. Taitava kirjoittaja, kyllä, jo nuorena, mutta tämän elämänpiiri ei vain jaksa napata mukaan.
VastaaPoistaSama vika. Ei oikein ole samaistumiskohdetta.
Poista