Guy Delislen Jerusalem-kirjaa on täällä odotettu hartaasti, niin paljon olen tykännyt herran aiemmista matkasarjakuvista, jotka veivät minut Pjongjangiin, Shenzheniin ja Burmaan. Vaikka Jerusalem paikkana tuntuukin äkkiseltään kovin erilaiselta tuohon kolmikkoon verrattuna, uskoin sen olevan paikka joka kyllä herättää uteliaisuuteni ja josta Delisle taatusti löytää mielenkiintoista kerrottavaa.Kuten Burmassakin, Guy Delisle matkustaa jälleen puolisonsa työtehtävien perässä. Luvassa on jälleen mukavasti perhe-elämää, Delislen perhe on kasvanut pikkuisella tytöllä. Tarinankerronta on taattua Delisleä -yksinkertaisia, mutta hirmuisen oivaltavia kuvia, joiden kautta lukija pääsee mukaan tämän erikoisen kaupungin arkeen.
Paikkana Jerusalem tosiaankin tuntuu erikoiselta, kaupungin elämässä tuntuvat uskonnot sekä viha ja väkivalta kulkevat oudosti käsi kädessä, tosin alueen historiaa ajatellen tämä ei ehkä ole ihmekään. Kirja herättikin hurjasti ajatuksia ja kosketti - kuinka muutama yksinkertainen ruutu voi siihen pystyä?! Pidin kovasti siitä, että Delisle ottaa kirjassaan hyvin neutraalin kannan, tuntuu siltä että hän vain tallentaa rehellisesti näkemäänsä eikä pyri voimakkaasti vaikuttamaan lukijaan. Mielipiteitä kirjasta silti löytyy, mutta ne tuntuvat olevan kokemuksella perusteltuja.
Merkintöjä Jerusalmista on hieno ja monipuolinen sarjakuvateos, niin hieno että tämän haluan saada omiinkin kokoelmiini. (Lukemani kappale on valitettavasti kirjaston aarteita, ei minun.) Minulle Jerusalem, tai kenties koko Israel, näyttäytyi oudon surrealistisena paikkana, joka omaa huiman historian. Maan, jossa ihan oikeasti odotetaan Jeesuksen toista tulemista ja noudatetaan lukuisia meille outoja sääntöjä. Se on maa, jossa näinä vähän jumalattominakin päivinä uskonta voi joko avata sinulle ovia tai sulkea sinut ulkopuolelle. Se on henkinen paikka, jossa aseet ovat arkipäiväisiä. Olen oikeasti aika hämmentynyt.
PS. Kivana pikkudetaljina kerrottakoon, että tässä kirjassa Delisle käy myös Helsingissä sarjakuvamessuilla.
WSOY, 2012
Sivuja: 333
Alkuteos: Chroniques de Jérusalem
Mäkin aion lukea tän jossain vaiheessa! Aiemmista Burma-kirja on vielä lukematta.
VastaaPoistaOlen varmaan ihan kauhea nipo ja tämän kommentin voi jättää huomiotta, mutta sinä-passiivin käyttäminen aiheuttaa kylmiä väreitä... Kirjoitat hyvää kieltä, joten olisi tosi ihanaa jos blogissasi ei törmäisi jatkossa sinä-passiiviin. :) Pyydän anteeksi että huomautan tällaisista, mua vaan todella inhottaa sinä-passiivin yleistyminen!
Palaute otettu vastaan, ilman sitä ei oikein voi kehittyä. Yritän siis jatkossa olla tarkkana sinä-passiivin kanssa!
PoistaPidin tästä niin paljon. En vain ole tästäkään ehtinyt blogata. Minulla odottaa nyt moni hyvä luettu sarjakuva arviotaan. Suosittelen sulle Hanna Koljosen Sokerihullua, eilen puhuimme Sallan kanssa siitä, sillä luimme molemmat sen ihan vähän aikaa sitten. Sallan blogista löytyy jo arviokin.
VastaaPoistaMiekin olin tämän luettuani aika hämmentynyt, luultavasti luen vielä uudelleen (minulla on tämä englanniksi ja suomeksi) ennen kuin kirjoitan arvioni.
Miekin kavahdan sinä-passiivia, vaikka toisinaan se on hyvä tehokeino. Varsinkin self help -oppaissa sitä käytetään (liiankin kanssa).
Minustakin tämä oli mieletön! Pistän Sokerihullun korvan taakse, kuulostaa hyvältä!
PoistaJerusalem vaikuttaa oudolta ja monimutkaiselta paikalta, oikeastaan vähän surulliseltakin.
Otan onkeeni sinä-passiivista. :)
Ooo, en tiennyt että Deslisleltä on tullut jo uusi, jee! Just tänään juttelin kaverin kanssa Pjongjangista. Nyt tämä kirjaston väijylistalle heti. ^^
VastaaPoistaMaukka, hyvä ajoitus! Ehdottomasti väijyntälistalle, tämä oli hieno kirja ja vielä paksumpi kuin aikaisemmat albumit - enemmän herkkua lukijoille siis!
Poista