torstai 6. syyskuuta 2012

Sysipimeä / Pekka Hiltunen

Lähde: WSOY.fi
Uteliaisuuteni Pekka Hiltusen Sysipimeää kohtaan heräsi WSOY:n esittelytilaisuudessa, jossa kuulin hienon ja hypnoottisen esityksen eräästä kirjan katkelmasta. Sen verran voimakkaan vaikutelman esitys jätti, että Sysipimeä jäi kolkuttelemaan takaraivooni.

E-kirjaviikon myötä halusin kokeilla myös kotimaisia sähkökirjapalveluita, joista ensimmäisenä mieleeni tuli Elisa Kirja. Elisa Kirjan kokoelmissa on ulkomaisten palveluiden tapaan mukavasti suomenkielisiä, ilmaisia klassikoita, joilla on helppo aloittaa tutustuminen uuteen kirjamuotoon. Myös edullisempia kirjoja löytyy mukavasti, dekkari-intoilijana ilostuin mm. kategoriasta nimeltä "Dekkareiden helmet", jossa kirjojen hinnat ovat 5,90 - ei hullumpaa. Minua kuitenkin kiinnosti Sysipimeä, joten päätin klikata sen kirjahyllyyni.

Elisa Kirjan lukuohjelma pääpiirteiltään on melko samanlainen muiden kokeilemieni kanssa, se oli aiempien kokemusten takia vaivatonta ottaa käyttöön, monelle käyttäjälle myös suomenkielinen käyttöliittymä lienee selkeää plussaa. Pitkän englanninkielisen lukuputken jälkeen olikin virkistävän vaivatonta lukea jälleen suomeksi.

Sysipimeän alkuasetelma voisi olla poiminta iltapäivälehden lööpeistä. Teinityttö syyttää tunnettua DJ:tä lähentelystä ja satunnaisten henkilöiden Youtube-tileille on murtauduttu. Homobaarin läheisyydessä on tehty viharikos. Studion väki yrittää puhdistaa median pohjamutiin syyttömänä painetun DJ:n maineen, lisäksi Studion johtaja, Mari, haluaa tutkia myös outoa Youtube-tapausta. Mutta pian oudot, pimeät videot muuttuvat raa'an väkivaltaisiksi ja Studion väki oivaltaa olevansa tekemisissä vaarallisen ja huomionnälkäisen rikollisen kanssa.
"Maine on tänä päivänä tärkein asia, millä ihmiset viestivät, pitkä kirje alkoi. Ei mikään yhteisöpalvelu, ei mobiililaite, vaan kokonaiskuva, joka meistä kustakin eri kanavien kautta muodostuu. Koska maine syntyy niin monista eri lähteistä, voisi luulla että sen pilaaminen nopeasti ja kuin vahingossa olisi vaikeaa. Ei se ole. Se on hyvin helppoa. Liian helppoa."
Hiltusen kirja oli juuri sellainen kuin olin toivonutkin, mukavalla rytmillä eteenpäin soljuva,vähäeleinen ja tyylikäs dekkari. Teksti oli kaunista ja tehokasta, Hiltusen henkilöiden ihon alle pääsee yllättävän helposti vaikkei hän paljastakaan kuin sen, mikä on aivan pakollista. Studion väki onkin sen verran kiinnostavaa että heräsi nälkä - haluan lukea heistä lisää.

Kirja oli paketti juuri minun makuuni, sopivan vauhdikas, ajankohtaisilla teemoilla ryyditettynä. Karsastan usein Studion väen tyyppisiä, loistavin resurssein ja kyvyin varustettuja pyyteettömiä oikeudenpuolustajia niiden epäuskottavuuden takia, mutta jostain syystä studiolaiset eivät minua pahemmin ärsyttäneet, liekö siihen syynä flunssavirukseni, jonka ansioista olin suorastaan lauhkealla tuulella. Jos jotakin kritiikkiä kirjasta keksisin niin kenties eräs tunnettuun pop-idoliin liittyvä juonikuvio oli vähän kaukaa haetun, mutta kokonaisuus oli ehjä ja viihdyttävä ja herätti jopa ajatuksiakin.
"Ihminen on kaatuva puu. Kaikki on sortumassa, kaikki minkä varaan Mari on elämänsä rakentanut.
Hän katsoo videon kuvat yhä uudelleen kunnes osaa ulkoa jokaisen sekunnin murto-osan. Hän toistaa niitä mielessään, ja niistä nousee sana joka toistuu hänen päässään. Anteeksianto.
Sitä ei ole. Hän ei koskaan anna tätä anteeksi, ei itselleen, ei ampujalle, maailmalle.
Anteeksiannon aika on ohi."
WSOY, 2012
Kirjasta lisää: Rakkaudesta kirjoihin
Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Tansania

12 kommenttia:

  1. Ai flunssassa siekin... Samaa tautia täällä, meni koko viikon systeemit sekaisin kun yskin täällä räkää ja päätä särkee "kuin mätää hammasta". Viehättävää? :) No mutta. Tosi kiva kun luit Sysipimeän ja samoille linjoilla ollaan; tyylikäs dekkari! Itse koin kirjan aika ahdistavana, jäikö sulle sellainen fiilis? Tykkään, että kirjan pitää olla tietyssä määrin raflaava, jotta se jättää muistijäljen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, en tiedä johtuuko flunssasta, mutta minä en kyennyt ahdistumaan muusta kuin siitä että en tiedä mihin nenäliinani milloinkin katosi... Viehättävää todellakin ;-)

      Väkivaltaa sun muuta ikävää kyllä oli mutta se ei tullut ihan iholle saakka. Eniten ehkä ahdistaa se, että kirjassa kuvattuja mediatyrkkyjä oikeastikin on olemassa, tulee mieleen tämä eräskin norjalainen tapaus. :(

      Poista
  2. Mielenkiintoista kun juuri luin Kirsin kritiikin. Miten voikin eri lukijalla olla erilainen kokemus. Etenkin henkilökuvauksen osalta mielipiteenne jakautuvat, mutta tämäpä se onkin kirjamaailman rikkaus, että toinen tykkää toisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin huomasin Kirsin tekstin, kommentoinkin jo. Aika suuri osa kokemuksesta on varmaan sitäkin, että lukee jotain oikeaan aikaan. Minä olin aika töttöröö ja takana oli useamman englanninkielisen kirjan lukuputki, joten oli jo pelkästään ihanan vaivatonta lukea suomea. Ja kun jokainen lukee kuitenkin oman persoonansa ja kokemusten läpi, niin ehkä minulla sitten oli erilainen tulokulma tähän kirjaan.

      Mutta Kirsin kritiikeissä oli kyllä asiaa, ymmärrän hänen pointtinsa.

      Poista
  3. Hih, mäkin tulin tänne luettuani ensin Kirsin tekstin. Huh, nyt on taas luottavaisempi olo kirjaa kohtaan. :) Mä vilpittömästi pidin ekasta osasta, joten sujuvuus-viihdytysodotukset ovat korkeilla toisenkin osan suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, minä en ole lukenut vielä ekaa osaa, mutta se on tilauksessa. Tykkäsin tästä kovasti, mutta ymmärrän kyllä Kirsinkin pointit. Jokaisella on vähän omanlaisensa kirjamaku, joten kokeile rohkeasti vaan!

      Poista
  4. Kirjailija on yksi ihanimpia ihmisiä, joita olen koskaan tavannut, joten olen vilpittömän onnellinen, että hänen kirjoistaan pidetään. Omatkin odotukseni ovat korkealla.

    Hyvä myös, että kirjan ostaminen oli noin helppoa. Menen ensi kesäksi neljäksi kuukaudeksi ulkomaille asumaan, enkä pysty raahaamaan mukaani kauheasti kirjoja, joten todennäköisesti ostan uutuuskirjat sitten sähköisinä. Pelkkä ajatus siitä, etten tietäisi, mitä suomalaisella kirjakentällä tapahtuu, on kauhistuttava. :D


    Takaisin kirjaan. Minua erityisesti viehätti se, että pidit päähenkilöistä. Tai ainakin siitä, että he olivat uskottavia. Aion myös miettiä pop-idolin vaiheita nyt tarkemmin, kun luen kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, kiva kuulla :)

      Minä halusin kokeilla kotimaista e-kirjapalveluakin, koska moni kuitenkin kaipaa nimenomaan suomenkielistä luettavaa. Joten oli kiva huomata että Elisa Kirja oli helppokäyttöinen ja että sieltä löytyy aika edullistakin luettavaa. Ajattelin itsekin että sähköinen kirjasto voisi olla aika näppärä juttu lomamatkoja ajatellen, laukku täyttyy muutenkin helposti ja sittenpä olisi valinnanvaraa lukemisissa.

      Minä pidin tosiaan Liasta ja Marista ja Marin mummokin on aika kiinnostava tapaus vaikka vilahtaakin vain sivuroolissa. Tässä tapauksessa se, ettei päähenkilöiden taustoista kerrottu kauheasti, toimi. Kokonaisuus pysyi vähäeleisenä ja kuitenkin kiinnostavana. :)

      Poista
  5. Olen arvostanut suuresti, että Pekka kannusti minuakin heti, kun kuuli kustannussopparistani, mutta kirjailijan sympaattisuus ei kyllä liity mitenkään siihen, että vaikka olen lukenut vasta 100 sivua, tarina on jo imaissut minuun mukaansa. Oikein harmitti, kun lentokone laskeutui, ja jouduin keskeyttämään lukemisen :) Tänä iltana aion lukea loppuun! Myös äitini luki kirjan ja antoi sille 5 tähteä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vera, minustakin tarina on aika koukuttava, ehkä siksikin että siinä on elementtejä jotka voisivat olla tottakin. Sosiaalisesta mediasta voisi ammentaakin vaikka mitä ja jotenkin pidän tämän kirjan vähäeleisyydestä, se juuri minusta tuntuukin jotenkin suomalaiselta.

      Poista
  6. Oliko sama esitys kuin näin eilen Akateemisessa? (linkki alla) Oli hieno esitys ja haastattelu, lukua ja musiikkia. Hiltunen on tosi kiinnostava tyyppi, sellainen positiivinen ja innostava. On myyty kuulemma jo kansainvälisestikin.


    http://www.youtube.com/watch?v=3Hx90_2nlnY

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kuulin Hiltusta Helsingin kirjamessuilla, esitys oli silloinkin kyllä tosi kiinnostava. :)

      Poista