perjantai 14. syyskuuta 2012

Kuolema sypressin varjossa / Vera Vala

Vera Valan esikoisteos pisti silmääni jo ennen ilmestymistään sillä sitä markkinoitiin mielestäni aika nokkelasti, mm järjestämällä kirjan nimestä äänestys - näin saatiin mukavasti lisättyä tietoisuutta pian ilmestyvästä kirjasta - ja samalla ainakin meikäläisen uteliaisuus heräsi.

Vera Vala esittelee lukijoilleen Arianna de Bellis, italialaisen contessan, joka työkseen toimii etsivänä. Arianna on puolisonsa kuolemasta toipuva leski ja nainen, jonka menneisyydessä on vuosia, jotka ovat kadonneita jopa hänelle itselleen. Tällä kertaa Arianna tutkii nuoren amerikkalaisnaisen kuolemaa Tolfassa, Lily Montgomeryllä tuntui olleen enemmän vihamiehiä kuin ystäviä. Mutta kuka heistä olisi riittävän kylmäverinen murhaan, ehkä kahteenkin?

Dekkariksi tämä kirja on aika lempeä, murha tietysti on mutta kovin pahasti lukijaa ei peloteta, mikä varmasti miellyttää pehmeämmän jännityksen suosijoita. Uskalsin ihan illallakin lukea vaikka ulkona vähän myrskysikin. Minusta kirjassa olikin parasta Vera Valan uskottavasti maalailema italialainen tunnelma, upeat maisemat, palazzot, ruoka ja viini... Kirjan ruokakuvaukset saivatkin veden herahtamaan kielelleni useamman kuin kerran ja matkakuumekin taisi taas alkaa nousta!

Kokonaisuutena viihdyin sypressien katveessa oikein mukavasti, teksti oli sujuvaa, tapahtumat kiintoisia joskin osittain ennalta-arvattavia ja henkilökaartistakin löytyi hyviä tyyppejä, joista luki mielellään. Odotan esimerkiksi mielenkiinnolla sitä, kuinka asiat Ariannan ja Bartolomeon välillä edistyvät... En osaa oikein päättää pidänkö kirjan sivujuonesta, Ariannan ns. kadonneista vuosista. Utelias kun olen, niin tällainen koukku saattaa hyvinkin pitää yllä kiinnostusta sarjaan. Toisaalta taas paljon riippuu siitä, kuinka uskottava tuo ratkaisu lopulta on. En usko että pysyisin esimerkiksi sulattamaan Ariannaa salaisena agenttina.
"Hän leikkasi veitsellä nokareen voita ja sekoitti sen punaisen mausteen kanssa riisin joukkoon. Riisi värjäytyi kauniin keltaiseksi. Arianna raastoi joukkoon yli kaksi vuotta kypsytettyä parmigianoa. He söivät liemessä kypsyneet ossobucot riisin kanssa ja vaihtoivat kuin yhteisestä sopimuksesta puheenaihetta. Murhasta puhuminen tuntui liian masentavalta murean lihan ja pehmeän makuisen riisin kanssa."
Gummerus, 2012
Sivuja: 359
Kirjasta lisää: Vera(n) Italia, Kuuttaren lukupäiväkirja, Leena Lumi, Rakkaudesta kirjoihin, Kirsin kirjanurkka, Sinisen linnan kirjasto, Lumiomena

8 kommenttia:

  1. Arianna salaisena agenttina - se olisi aikamoinen käänne tuleviin osiin. Toivottavasti niin ei käy. :)

    Minäkin pidin kirjan italialaisesta tunnelmasta ja ennen kaikkea siitä, kuinka rentouttavaa tätä oli lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti näin ei käy. Olen tuon Janssonin kirjan takia jostain syystä nyt yliherkkä kaikelle epäuskottavalle.

      Ihanaa kyllä että tämän myötä sai tehdä nojatuolimatkan. :)

      Poista
  2. En usko, että Ariannasta tulee salainen agentti. Epäilen enemmänkin, että hänelle on olemassa vastatuli eli mies, joka on vaaraa, mies, jonka kanssa hän ei ikinä saisi mennä yhteen ja mies, joka tietää sen, mutta: Vastatulet eivät ikinä pääse eroon toisistaan! Enemmänkin vaarallinen mies voi olla mitä vain, mutta hän on myös Ariannan elämän koukku.

    Jos Lilysta olisi ollut enemmän, kuin se himoittava alun pieni kuvaus, jos kirja olisi vienyt häntä hengissä vaikka puoleen väliin, olisi teos ollut jännittävämpi. Lily oli kiehtovampi kaikessaan kuin hienostunut Arianna. Kaipaan särmää vaikka kauniissa paketissa, mutta särmää pitää olla ja sitä varmaan saamme.

    Kaiken kaikkiaan Veran teos on mielettömän tyylikäs kaikeltaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä toivon myös ettei tarina kehity siihen suuntaan, vastatuli-teoriasi kuulostaa oikein hyvältä! Kirjasarjoissa taitaa olla se riski, että joskus henkilöitä kehitetäänkin ihan eri suuntaan kuin itse haluaisi, minulle oli esimerkiksi Grant County -sarjassa Jeffreyn kuolema yllättävän kova pala.

      Hyvän dekkarin sankarittaressa tosiaan pitää olla edes roso, jotenkin uskon että niitä Ariannasta kyllä löytyy. Hieno kirja!

      Poista
  3. PS. Ja voihan Vera vielä kirjoittaa naisesta kuin oli Lily. Hänen nimensä vain on toinen. Naisesta, joka vähät välittää vaarasta, on kaunis, aiheuttaa kateutta, on elämänjanoinen ja hyvin eläinsuojelullinen, naisesta, jonka monet soisivat kuolevan, mutta joka väistää vaarat, sillä hän ei ole tyhmä, vaikka onkin blondi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti. Ja jotenkin tuntuu että Ariannakin on ollut sellainen nainen. Ehkäpä se kuoriutuu vielä surun alta esiin.

      Poista
  4. Ihan jo italaisen tunnelman takia tämä kirja kiinnostaa. Täytynee odotella, että saan käsiini. Menee kyllä ehdottomasti haluttavien listalle :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, tämä on ihan jäänyt huomaamatta. Kirjassa Italia tulee kyllä lähelle - nojatuolimatkailu tulee ainakin halvaksi :D

      Poista