lauantai 20. elokuuta 2011

Please Look After Mother / Kyung-sook Shin

Please Look After Mother tuli poimittua mukaan jo ihan nimensä perusteella, se jollakin tapaa pysäytti minut ja tuntui kuiskuttelevan kiinnostavasta tarinasta. Ja kansi, sekin on niin kaunis ja niin aasialainen. Minun oli pakko viedä tämä pikkuinen kotiin.

Please Look After Mother alkaa aika ahdistavasta tilanteesta; perheen 69-vuotias Äiti on kadonnut. Äidin katoamisilmoitusta laatiessa alkavat muistot Äidistä tulevia perheen mieleen. Äiti vaikuttaa olevan perheessä kuin huonekalu, tarpeellinen mutta sellainen, jonka läsnäoloon on totuttu niin ettei sitä edes enää huomata. Muistojen kautta Äidin elämästä piirtyykin vähän hylätty kuva, kaiken uhrautumisen ja rakkauden jälkeen lapset ovat lentäneet pesästä ja elävät kiireisinä omia elämiään, miehelläkin riittää tekemistä työpaikalla, kenelläkään ei tunnu olevan aikaa kuunnella Äidin pienestä arjesta tai kulkea hänen kanssaan Äidin raivaamia polkuja pitkin.

Tarinaa kerrotaan perheenjäsenien toimesta, valokeila siirtyy vuoronperään henkilöstä toiseen, etsiessään he muistelevat Äitiä ja tulevat samalla kertoneeksi tämän tarinan. Samalla he peilaavat omaa elämäänsä ja valintojaan. Sukupolvien välinen kuilu on suuri; Äiti on vuorilla asunutta kansanosaa, eikä ole koskaan oppinut lukemaan tai kirjoittamaan. Tyttärensä koulutuksesta hän kuitenkin huolehti niin, että tytöstä tuli menestynyt kirjailija. Lukutaidottomuus oli häpeä, joka Äiti salasi taitavasti jopa lapsiltaan. Mutta silti Äiti löysi keinon kuulla mitä tytär kirjoissaan kirjoitti... Salaa...

Piristävää tässä tarinassa on se aitous. Äiti ei ole pyhimys vaan on joskus suuttunutkin. Perhe ei ole paha, ovat vain tavallisia ihmisiä omine kiireineen. Sinänsä tavallinen tarina joka pienin vivahde-eroin voisi tapahtua vaikka Suomessakin.

Tämä kirja siis kertoo katumuksesta. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, joskus ihmisen täytyy lähes menettää jokin tärkeä asia ennenkuin sen arvon todella tajuaa. Ja joskus sitä arvostaa ihan vääriä asioita, se tuntuu olevan Kyung-sook Shinin viesti. Viisaasti ajateltu. Taidanpa soittaa omalle isälleni ja kysyä haluaisiko hän viikonloppuna sienimetsälle...

Teksti liikutti niin että on ihan pakko jakaa kanssanne tällä kertaa kaksi lainausta. Parasta mitä olen lukenut pitkään aikaan! (Vaikka välillä meinasikin tulla itku...)
(Kirjailija-tytär muistelee Äitiä.)"One cold winter day, you and your mother were at the well, cleaning the skate that would be used for the ancestral rites at New Year's, when she said, 'You work hard in school so that you can move into a better world.' Did you understand her words then? When Mother scolded you freely, you more frequently called her Mother. The word 'mother' is familiar and it hides a plea: 'Please look after me. Please stop yelling to me and stroke my head; please be on my side, whether I'm right or wrong.' You never stopped calling her Mother. Even now, when Mother is missing.When you call out 'Mother' you want to believe that she's healthy. That Mother is strong. That Mother isn't fazed by anything. That Mother is the person you want to call whenever you despair in this city."
(Isä ja tytär keskustelevat Äidistä.)"If someone asked what her daughter did... she said you wrote words. Your mother asked a woman at the Hope House orphanage in Namsan-dong to read her your book. Your mother knew what you wrote. When that woman read to her, Mother's face brightened and she smiled. So, whatever happens, you have to keep writing well. There's always the right time to say something... I lived my life without talking to your mother. Or I missed the chance, or I assumed she would know. Now I feel like I could say anything and everything but there's nobody to listen to me. Chi-hon?
-Yes?
-Please, please look after your mother.
You press the phone closer to your ear, listening to your daughter's forlorn cries. Her tears seem to trickle down your phone line. Your face becomes marred with tears. Even if everyone in the world forgets, your daughter will remember. That your wife truly loved the world, and that you loved her."
Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Etelä-Korea

5 kommenttia:

  1. Todella kiinnostava kirja. Etenkin tuo ensimmäinen lainaus liikutti. Onkohan tätä suomennettu?

    Ihana kansi!

    VastaaPoista
  2. Voi Paula, tämä oli tosiaan ihana, sellaisella itkettävällä tavalla.

    Meidän kirjaston tietokannasta ei ainakaan löytynyt suomennettua teosta. Harmi kyllä, tämä on tärkeä kirja perheestä ja vanhenemisesta.

    Ja tuo kansi... Ah.

    VastaaPoista
  3. Kuulostaapa mielenkiintoiselta kirjalta! Täytyy laittaa korvan taakse, kiitos esittelystä.

    VastaaPoista
  4. Tämä oli todella mielenkiintoinen. Kerroin kirjasta miehellenikin ja luin katkelmia ja sen verran tarina sai hänetkin valtaansa että kyseli päivittäin olinko lukenut lisää ja onko Äiti jo löytynyt...

    VastaaPoista
  5. Stunning. She absolutely captures the very essence of "eating bitterness" and dignity. I can't recall a novel as powerful and moving as this. There were several times I had to put it down and step away. I hope the rest of her work is soon translated into English.
    Best Reviews for Website Design Indianapolis Company

    VastaaPoista