Oscar Wilde and the Dead Man's Smile / Gyles Brandreth

Tämän kirjan löytämisestä voin kiittää Totally British -haastetta. Sen takia löysin itseni eräänä iltana kirjaston sivuilta hakemassa listausta Oscar Wilden lainattavista teoksista. Uteliaisuuteni heräsi kun hakutuloksissa näkyi myös kirjasarja nimeltä Oscar Wilde Murder Mysteries. Pienen tutkimisen jälkeen tiesin jo että kyseessä oli sarja viktoriaanisia murhamysteereitä, joiden pääosassa seikkaili juuri SE Oscar Wilde. Eikä minua tarvinnut sen kummemmin vakuutella, vanhan ajan murhamysteerit kiinnostavat aina ja tuosta teräväkielisestä ja nokkelasta dandystä saattaisi hyvinkin saada mainiota materiaalia kirjaan.

Kuolleen miehen hymy alkaa Oscar Wilden Amerikan matkasta vuonna 1881. Ilahduin siitä, että vaikka kyseessä onkin fiktio, on kirjailija ottanut pohjaksi todellisia tapahtumia Wilden elämästä ja tietysti niitä kuuluisia lausahduksia, kuten "I have nothing to declare except my genius". Tämä luo vaikutelman siitä kuin seikkailemassa olisi todella aito Oscar Wilde. Matkallaan Oscar tutustuu ranskalaiseen teatteriseurueeseen, jonka ympärillä tämän kertainen mysteeri pyörii. Seurue, kuten Oscarkin, palaa Pariisiin ja alkaa valmistelemaan uutta produktiota Hamletista, samoihin aikoihin alkaa tapahtua outoa ja vaarallisia asioita. Ensin vanhan rouvan koira kuolee, sitten miespalvelija menehtyy ja näyttääpä vainoaja vaanivan Oscariakin...

Sarah Bernhardt. Kuva:  http:garboforever.com/Unrealized-06.htm 

Oikean Wilden nokkeluudet ovatkin mielestäni kirjan parasta antia, tunsin intoni laskevan lukemisen edetessä.  Tilanteita ja tunnelmia, iloista Pariisia ja sen teatterimaailmaa kuvattiin paljon, mutta itse mysteeri tuntui hetkittäin olevan melkein taka-alalla. Aivan kuin vaikkapa kuollut miespalvelija ei juurikaan kiinnostaisi ketään. Hetkittäin sanailu tuntui kyllä nokkelalta, mutta kirjan edetessä aloin väsyä siihen. Kirja eteni mielestäni melko epätasaisesti, kiinnostavan alun jälkeen tarina pyöri ehkä liikaakin sivujuonteiden, teatterin ja juhlien ympärillä, loppua kohden vauhti tosin kiihtyi mutta se oikein riittänyt pelastamaan nuupahtanutta kiinnostustani. Tavallaan minua hiukan harmittaa se, etten hirveästi pitänyt tästä kirjasta, koska olisin halunnut pitää siitä. Tässä on paljon minun kannaltani oikeita aineisosia, mutta kokonaisuus ei silti toiminut. Tuntui kuin kaikkea olisi ollut kirjassa liikaakin ja ehkä siksi juoni ja henkilöt eivät päässeet puhkeamaan kukkaan tuon kaiken alta.

Uskoisin kirjan miellyttävän niitä, joita kiinnostaa 1800-luvun elämä, teatteri ja Pariisi ja synkkä murhamysteeri. Pienenä kuriositeettinä mainittakoon vielä se, että Oscarin ohella kirjassa seikkailee myös muitakin oikeita historian henkilöitä, kuten Arthur Conan Doyle, Robert Sherard ja Sarah Bernhardt.

(Oscar matkustaa lähtee valloittamaan Amerikkaa.)"He gave the impression of arrogance.
And he compounded that impression on the moning after his ship-board press conference. Disembarking from the SS Arizona and passing through customs, he responded to the customs officer's predictable enquiry, 'Have you anything to declare, Mr Wilde?', with a well-prepared reply: ' I have nothing to declare except my genius.'
Some thought this vastly amusing. Others thought that young Mr Wilde was riding for a fall. And, to an extent, he was. His first few lectures were not a success. He said too much, too quickly, and in too soft a voice. He failed to hold the attention of the crowd. His audiences were disappointed; the critics were unkind."