Luita ja tuhkaa / Kathy Reichs

Näin kesälomalla tuli halu lueskella jotain kivaa ja helppoa, niinkuin nyt sitten vaikka dekkareita. Kathy Reichsin Tempe Brennaneiden lukeminen on yleensä ollut varma nakki, sellaisen lainatessaan tietää mitä saa. Muutama rikosvyyhti, sopivan (turvallisen) määrän jännitystä ja pikkuisen ihmissuhdekuvioita ryyditettynä hyppysellisellä huumoria. Ihan toimivaa mielestäni.

Näihin Reichsin kirjoihin perustuu myös Suomessakin pyörivä tv-sarja Bones, joka tosin mielestäni on aika erilainen kuin itse kirjat. Siinä missä tv-sarjan Brennan on superälykäs, mutta himppasen ihmissuhdetaidoton, on kirjojen Brennan taas oikeastaan aika normaalin oloinen nainen. Joka on joskus hiukan hukassa suhteissaan, mutta kukapa meistä ei olisi kun on tytärtä, ex-miestä ja on-off rakastettua. Television hieno labra tiimeineenkin taitaa kirjoissa olla muutamaa astetta lähempänä realismia. Tämä siis varoituksen sanana Bonesia seuranneille...

Tällä kertaa Tempe alkaa selvittelemään nuorten murhattujen tyttöjen tapausta. Surulliset luut herättävät muiston Evangelinesta, lapsuuden kesäystävästä, joka katosi äkisti. Tempe alkaa pelätä tytön aikoinaan joutuneen murhaajan käsiin ja haluaa selvittää totuuden. Tutkimusten aikana tielle osuu konna jos toinenkin...

"Se, mitä hänellä oli kerrottavanaan, sai maailmani järkkymään."
"Yö tuoksui sateelle. Kohta puhkeaisi rajuilma."
"Hänen sanansa jähmetti vereni jääksi."
"Päivä oli saanut mullistavan käänteen."
"- Löydettiin kumma juttu."
"Sydämeni kiihdytti itsensä hurjaan vauhtiin."
"Hippon tyttö oli kokenut karmean kuoleman."

Yksi Reichs kirjojen rasittavimmista piirteistä ovat ns. cliff-hangerit. Monen luvun päätteeksi hän jättää pienen koukun, joka vihjaa että pahempaa on tulossa. Ja sitten on pakko lukea vielä pikkuisen vaikka oikeastaan pitäisikin mennä jo nukkumaan... Tällä kertaa osasin aavistella miten tarina päättyy, mutta siitäkin huolimatta kirja piti hyvin otteessaan. Aihepiiri, nuorten tyttöjen ja lasten hyväksikäyttäminen, on aika rankkaa luettavaa, varsinkin kun juuri luin Xinranin kirjan, joka käsitteli samoja teemoja. Nyt ehkä voisi olla paikallaan lukea jotakin iloista, kaipaan vaihtelua pahasta maailmasta!

"Kuukausia, ehkä vuosia kuluu ilman ajatuskaan Evangeline  Landrysta. Sitten synapsi välähtää odottamatta. En koskaan tiedä, mikä sen laukaisee. Laatikon pohjalle unohtunut käppyräinen valokuva. Tietyllä sävelkululla lausutut sanat. Jokin laulu. Runonsäe.
Hippon chiac-murre. New Brunswick. Kauan kuolleena olleen tytön luuranko.
Hermosolut sykähtelivät.
Aivan järjettömästi sormieni ote luurista tiukkeni."

Totally British: Commonwealth (Tapahtumapaikkana mm.Montreal, Kanada)