Saharan tytär / Jane Johnson

Saharan tyttäressä kiinnostuin nimestä, Sahara on aina kiehtonut minua kovasti, se on jotenkin mystinen ja vaarallinenkin paikka - onhan kuitenkin kyse autiomaasta. Ja valokuvauksen kannalta varmasti kiehtova. Ne aaltomaiset hiekkadyynit, värit ja valo...

Saharan tytär vaikutti myös sellaiselta kirjalta, josta normaalisti innostuisin, ehkä himppunen historiaa ja seikkailua, kahden naisen kohtaloiden sekoittuminen toisiinsa. Mutta mutta. Jokin silti tökki, kenties luin kirjaa väärällä hetkellä. Halusin kovasti pitää kirjasta ja ehkä siksikin lukeminen tuntui hetkittäin ponnistelulta.

Saharan tytär siis kertoo kahden naisen tarinan - on ranskalais-englantilainen neuroottinen Isabelle, joka löytää isänsä jäämistöstä erikoisen, Saharan autiomaasta löytyneen amuletin ja saa tästä kipinän lähteä Marokkoon kiipeilemään. Muutaman mutkan jälkeen kiipeily unohtuu, mukaan kuvioon tulee mies ja amuletin taustakin alkaa selvitä. Vuorotellen Isabellen tarinan kanssa kerrotaan paimentolaisnaisen, Mariatan tarinaa. Mariatan kertomukset valoittavat myös Marokon paimentolaisten historiaa ja kärsimyksiä. Surullista, että puhdistukset toistuvat eri kansojen ja kulttuurien parissa.

Saharan tyttäressä oli paljon hyvääkin; paimentolaiskansan elämän kuvaukset olivat minulle jotakin uutta ja kiinnostavaa, Sahara tapahtumapaikkana kiehtova. Mariatan tarinaa luin mielelläni, mutta Isabellen tarina oli työläämpi. Se tuntui hetkittäin epäuskottavalta ja Isabelle itse vähän lattealta.

(Isabelle näkee Suolatien ensi kertaa.)"Haukoin henkeäni, näky oli niin kaunis. Se sana tuli ensimmäisenä mieleeni. Ei autio eikä vaarallinen eikä pelottava - vaan kaunis. Kaupungista tulleelle tyhjyys näyttää kauniilta. Ja noissa loputtomasti kertautuvista kaarissa ja mutkissa ja poimuissa oli jotain eleganttia. Silmäni seurasivat sulavia linjoja, ja kuinka ollakaan paniikki tuntui hellittävän, ja koin rauhoittavana muotojen toistumisen samanlaisina, valon ja varjon juovikkaan vuorottelun ja jokaisen dyynin hahmottamisen selvästi erilliseksi teräväksi kuvaksi. Toistuvia kuvioita katsoessani en edes muistanut, että tuon mahtavan avaruuden keskellä tuho ja kuolema väijyivät kaikkia varomattomia ja valmistautumattomia, ja hyvin mahdollisesti myös meitä."

Saharan tyttärestä on kirjoitettu lisää ainakin Kuuttaren lukupäiväkirjassa.
Kirjallinen maailmanvalloitus: Marokko