Oscar Wilde and the Nest of Vipers / Gyles Brandreth

Nappasin kirjastosta mukaani automatkaa varten Oscar Wilde-dekkarisarjan 4. osan, Oscar Wilde and the Nest of Vipersin. Vaikka edellinen sarjan osa, The Dead Man's Smile, ei ollutkaan ihan sitä mitä odotin, vaikutti "Käärmeiden pesä" kiinnostavalta. Niille, joille sarja ei ole tullut tutuksi, kerrottakoon että kirjan pääosassa seikkailee kirjailija Oscar Wilde, muiden aikalaistensa kanssa. Tällä kertaa selvitellään kauniin herttuattaren omituista kuolemaa. Herttuattaren kaulasta kun löytyy mm. kaksi pientä reikää, mutta oliko kyseessä sittenkin sydänkohtaus? Ja miten Walesin prinssi poikineen liittyy kaikkeen tähän?

The Nest of Vipersisissä tarinaa kuljetetaan eteenpäin osittain kirjeiden, lehtileikkeiden ja sähkeiden avulla.  Tarina kulkee eteenpäin Oscarin tekemisiä seuraillen, mutta milloin hänen Arthur Conan Doylen, Bram Stokerin tai Robert Sherardin silmien kautta. Tällä kertaa elämme vuotta 1890, aikaa jolloin Wilde oli avioitunut Constancensa kanssa ja heidän poikansa olivat syntyneet. Vaikka elämä vielä onkin kohdillaan, mutta pieniä viitteitä tulevista vaikeuksista näkyy jo horisontissa. Viisi vuotta myöhemmin Oscar onkin jo tuomittu siveettömästä käytöksestä vankilaan ja elämä arvostettuna kirjailija oli takana.

Minulle nämä pienet vihjeet olivat mielenkiintoisin osa kirjasta. Luin Constancen pahaa-aavistamattomia kirjeitä ja seurasin kulmiani kurtistellen Oscarin ihastusta miespuoliseen "vampyyriin", Rex LaSalleen. Oscarin elämän naiset ja miehet vaikuttavat mielenkiintoisilta, kunnollisen oloinen Arthur Conan Doyle, joka kauhistelee maailman - ja Oscarin - menoa, vampyyreistä kiinnostunut Bram Stoker, joka palvoo vaimoaan (joka muuten oli Oscarin ensi-ihastus), pahaa-aavistamaton Constance... Tästä porukasta olisi ainesta muuhunkin kuin vampyyritarinaan...

(Oscar ja Arthur keskustelevat elämänsä naisista.)- You and I have been blessed in our mothers, Arthur. They have never betrayed us, never let us down. They have loved us from the start - and will love at the finish.
I agreed. - Mothers are everything, I said.
- With good mothering, a man won't turn to murder, he added. - It's well known. It's why, in the long annals of crime, there have been so few Jewish murderers.
- We are indeed blessed, I said. -We have good mothers - and good wives.
- Oh Arthur, he exclaimed. - Leave wives out of this. It's the wives that drive most men to murder. It's a good mother that counts. You only get one mother. You can always get another wife.
I laughed. - I will never get another wife.
He put his hand on my shoulder and laughed, too. -You will Arthur, you will. Or, if not another wife, at least "a friend". It's that bewitching moustache of yours. In due course, some young filly will come along and seduce you from the path of righteousness.
- No, I protested. - I'm a happily married man. I will be good. Always.
- When we are happy we are always good, he replied. - But when we are good we are not always happy.